On kulunut viisi kuukautta siitä, kun ystäviämme on viimeksi vieraillut luonamme Miamissa. Se on pitkä aika: Shanghaissa ei muistaakseni ollut yhtään vierasvapaata kuukautta. Jatkuva vierasrumba kävi ajoittain jopa raskaaksi, ja siitä olen kirjoittanut blogissa aiemminkin

Shanghaissa tosin vieraiden majoittamiselle oli ihanteelliset olosuhteet, sillä kodissamme oli vieraille oma makuuhuone ja kylpyhuone. Kun muutimme Miamiin yhden makuuhuoneen ja yhden kylpyhuoneen asuntoon, päätimme pitää suhteellisen tiukkaa linjaa vieraiden suhteen: Ei ole kivaa, jos olohuoneen ja keittiön lattialla on jatkuvasti leiri. Tiukka linja on pitänyt hyvin, sillä suurin osa vieraista on ollut meillä vain muutaman päivän. Sen jälkeen osa on lähtenyt risteilylle, osa muualle Floridaan, osa kenties Miami Beachille hotelliin. Osa on ollut hotellissa jopa koko lomansa. Ja se on ollut kivaa. Mutta nyt: Ei melkein puoleen vuoteen ketään.

Ja niinpä löysin itseni eräänä päivänä ajattelemasta, että olisipa kiva, jos olisi joku tulossa. Ajatus kumpusi oikeastaan siitä, että olimme mieheni kanssa sopineet, että ensimmäiset vauva-ajat pyhitetään ihan vain kolmestaan ololle. Tiedän lähipiiristäni ihmisiä, joilla olisi ollut kesäloma näihin aikoihin, mutta ennen kuin lomasuunnitelmissa päästiin alkua pidemmälle, sanoin: Vauva on niin pieni, että me emme voi majoittaa ketään. Ja nyt sitten kävikin niin, että mieheni joutuu lähtemään melkein 1,5 viikon työmatkalle Eurooppaan. Eli oikeastaan olisikin ollut mukavaa, että joku olisi nyt tulossa.

Ja siitä päästäänkin oikeastaan koko vierasasian dilemmaan. En kaipaa lastenhoitoapua, mutta kaipaan sitä, mistä vauvan saaneet kaverini Suomessa puhuvat: Että on ihanaa, kun välillä käy joku kylässä. Rupatellaan, keitetään kahvit, ihastellaan vähän vauvaa, käydään ehkä lähiravintolassa syömässä. Ja sen jälkeen on ihanaa, kun saa taas olla omassa rauhassa. Kun asuu yli 8000 kilometrin päässä Suomesta ja suomalaisista ystävistään, tämä skenaario ei onnistu.

En nimittäin voi alkaa kutsua ihmisiä lomalle Miamiin (Shanghaihin mainostin varsinkin alkuvaiheessa jatkuvasti halpoja lentoja) ja alkaa sitten sanella reissulle ehtoja: Että meille voi ehkä tulla pariksi päiväksi mutta voitteko sitten häipyä muualle tai että meistä ei kyllä välttämättä saa oppaita yhtään minnekään, mutta voimme aina pelata meillä lautapelejä ja tilata pizzaa. Ei silloin halua istua toisen kotona syömässä noutoruokaa, jos lähtee lomalle toiselle mantereelle. Lomaltaan haluaa kokemuksia, elämyksiä ja hienoja kuvia Facebookiin.

Luulen siis, että mahdollisilla lomailijoilla ja minulla on varsin erilaiset motiivit vieraiden majoittamiseen. Yleensä heti loman kesto tulee esteeksi: Moni alkaa puhua Miamiin tulosta sanoilla "niin kauashan ei sitten alle kahdeksi viikoksi kannata tulla". Kun hiihdän keskellä yötä imetyksen sallivassa yöpaidassani olohuoneeseen lohduttamaan itkevää vauvaa (jotta ennen seitsemää töihin heräävä mieheni saisi edes jonkinlaiset yöunet), hiipii mieleeni ajatus, että kuinkahan stressaavaa olisi, jos tässä olohuoneen lattialla nyt nukkuisi joku vieras. Tai jos tässä nukkuisi joku kaksi viikkoa. Tuskin se mikään riemuloma olisi vieraillekaan, vaan pinna kiristyisi kaikilta. Vauvan kanssa on myös pakko ajatella kaikenlaisia skenaarioita: Mitä jos lapsi sairastuisi vaikka oksennustautiin, ja olohuoneen lattialle olisi juuri majoittunut kaveripariskunta pariksi viikoksi?

 

Tämä on ainoa tila, jossa vieraat voivat majoittua (puhallettavalla patjalla). Sopu sijaa antaa ja niin edelleen, mutta kun keittiökin on samassa tilassa, voi yhdistelmä vieraat + itkevä vauva olla haastavahko.
Tämä on ainoa tila, jossa vieraat voivat majoittua (puhallettavalla patjalla). Sopu sijaa antaa ja niin edelleen, mutta kun keittiökin on samassa tilassa, voi yhdistelmä vieraat + itkevä vauva olla haastavahko.

Eli ehkä tämä vierasasia vain on sellainen, jossa en voi koskaan saada kaikkea haluamaani. Koska ihmisiä maailman ääriin ilmaiseksi kuljettavaa teleporttia ei ole keksitty, en voi pyytää kavereita maksamaan useita satoja euroja lennoista ja sitten rajoittaa loman kestoa tai käskeä menemään hotelliin. Muutaman läheisen ihmisen kanssa olen meille tulosta puhunut, mutta henkilön täytyy olla todella läheinen, että voin olla varma, että kumpikaan ei stressaa siitä, jos pelmahdan puolialasti yöunia häiritsemään. On nimittäin yllättävää, kuinka nopeasti se vieraskoreus iskee päälle.

Vieraskysymys on noussut mieleeni varmasti siksikin, että synnytysvalmennuksissa ja sairaalassa korostettiin jatkuvasti, kuinka ensiarvoisen tärkeää olisi, että joku sukulainen tulisi auttamaan pikkuvauvan kanssa. Moni muu on näyttänyt ottavan neuvosta vaarin, sillä kun olen jutellut valmennuksissa tapaamieni ihmisten kanssa, on heille kaikille tulossa apujoukkoja välittömästi maailman ääristä. Eräs ruotsalainen kertoi, että hänen vanhempansa tulevat peräti kolmeksi kuukaudeksi heille asumaan. Mutta suurin osa Miamissa asuukin omakotitaloissa. Ehkä sellaisessa on helpompi majoittaa vieraita kuin yhden makuuhuoneen kerrostaloasunnossa. Jossain vaiheessa meilläkin oli puheissa isompi koti, mutta olisi ehkä typerää muuttaa isompaan asuntoon vain siksi, että siellä saattaisi joskus majoittua joku. Vauvakaan ei vielä omaa huonetta tarvitse. 

Kuten sanoin aiemmin, en kaipaa vieraita sairaalan mainitsemasta "apujoukot ovat tarpeen" -syystä. Lähinnä kaipaan ystävieni seuraa ja sitä, että hekin näkisivät vauvan. Onhan se aika hurja ajatus, että suurin osa näkee hänet vasta sitten, kun hän on lähempänä ensimmäistä syntymäpäiväänsä (todennäköisesti menemme Suomeen vasta ensi kesänä). Mutta onneksi on nykyaika, ja voin pommittaa läheisiäni vauvan kuvilla ja videoilla.

Ja onneksi on myös se fakta, että Miami on nykyään varsin suosittu lomakohde. Se nimittäin takaa sen, että osa ystävistä saattaa tulla tänne ihan omalle lomalle, jossa sitten yksi ohjelmanumero on meidän tapaamisemme. Yksi oman loman ystäväperhe tulee Floridaan jo lokakuussa. Ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa. 

Kommentit (0)

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat