Blogi on ollut taas pitkään telakalla. Yksi iso syy tähän on se, että vietin juuri lapsen kanssa kuukauden Suomessa, jossa en ollut käynyt reiluun vuoteen. Loma oli aivan ihana, ystävien ja läheisten seuraa aamusta iltaan. Kuukausi meni kuin siivillä. 

Paluuta seuraava viikko sen sijaan menee heittämällä top kolmoseen listalla "vaikeimmat ajat ulkomailla". Ihanaa Suomi-lomaa seurannut henkinen krapula oli aivan järkyttävä. Palasimme sunnuntaina ja torstaina havahduin siihen, että ainoat aikuiset, joiden kanssa olin jutellut kasvotusten, olivat mieheni ja lähikahvilan omistaja.

Sen jälkeen tartuin härkää sarvista ja aloin taas harrastaa lounastreffejä uusien ihmisten (lähinnä vauvapalstoilta bongaamieni ihmisten) kanssa. Se toki helpotti, mutta totuus on se, että on aika raskasta alkaa aina solmia ihmissuhteita alusta ja samalla rukoilla, että olisipa tämän ihmisen kanssa muitakin yhdistäviä tekijöitä kuin samanikäinen lapsi ja asuinpaikka. Ne eivät nimittäin riitä. 

Kaipaan omia "vanhoja" ystäviäni todella paljon ja luulen, että tämän takia tämä jää viimeiseksi vuodeksi ulkomailla. Suomessa tosin huomasin mielenkiintoisen ilmiön asiaan liittyen. Kun minulta kyseltiin Miami-kuulumisia ja vastasin, että olen yksinäinen ja kaipaan Suomeen, useampi ihminen keskeytti valitukseni: "Hei pliis, siellä on kuitenkin koko ajan lämmintä ja aurinko paistaa ja on ihanaa. Tekisin mitä vain, että saisin asua sellaisessa paikassa enkä todellakaan valittaisi." 

Nyt kun Suomessa ilmeisesti kärvistellään kylmintä kesää vuosikausiin (ja Miamissa vietetään kuuminta kesää kaupungin mittaushistoriassa) niin toki tämä asia vain korostuu. 

Mutta "siellä Miamissa on sentään niin ihana sää" ei paljoa piristä siinä vaiheessa, kun juhannusviikon sunnuntaina oksentaa auringonpistoksen takia ja on koko viikonlopun katsonut omien kaveriporukoiden juhannusmökkikuvia. 

Toisin kuin suomalaisesta sääkeskustelusta voisi välillä luulla, asiat eivät mene niin, että "hyvä sää" ratkaisisi kaikki arkiset potutukset. 

Ja tietystihän tähänkin on nyt helppo sanoa, että "helppohan sun on sanoa, kun siellä paistaa aina aurinko". 

Kommentit (3)

Paula - Viinilaakson viemää

Kuulostaapa harvinaisen tutulle. Olen joskus huomauttanut joillekin tutuille, että kun valitatte minulle Suomen kalliista hinnoista ja väärälle viikolle sattuneista palkallisista lomaviikoista, niin muistakaapa, että meillä täällä USA:ssa on yleensä max. 3 viikkoa lomaa vuodessa, miehelläni on 0 päivää isyyslomaa nykyisessä firmassa ja odottelen kotona vauvan syntymistä ilman minkäänlaisia valtion avustuksia. Isomman lapsen päiväkotimaksut on reippaasti yli tonnin kuussa. Tästähän suomalainen heti närkästyy koska ilmeisesti heidän ongelmat on isompia kuin muiden. Täältä katsottuna elämä Suomessa näyttää varsin huolettomalta (siis ei toki joka asiassa tai kaikilla) ja houkuttelevalta. Mutta olen yrittänyt omaksua amerikkalaisen elämäntavan jossa ei työstä tai vähäisistä lomista valiteta. Ja onhan meillä tosiaan se aurinko, joka tuntuu vähän ahdistavalle näin loppuraskauden aikana.. ha ha (suomalainen löytää siitäkin marisemista) ;)

Laura Linnea

Oi kyllä, tuttu tunne. Kun muutin Keniaan ja ekan viikon jälkeen kerroin fiiliksiäni kavereille, sain aika tylyn vastauksen joka on jäänyt kyllä mieleen. Kerroin siitä, että pelottaa helvetisti liikkua ulkona vähänkin pimeemmällä, että joka paikassa on likasta ja kulttuurishokki on todella kova. Mitä sain vastaukseksi? Viestin ''Kun mikään ei riitä :D'' Jooh, kyllähän mä olinkin ilonen ja kiitollinen siitä kokemuksesta, minkä siellä sain, mutta kyllä koin oikeudekseni myös vähän vuodattaa fiiliksiä noin erilaiseen kulttuuriin asettuessa... :D

Mut hei, Keniassakin oli kuitenkin hyvä sää ;)

Nina-SunTowerLife

Kiitos ajatuksistasi, tuttuja tilanteita ja tuntoja minunkin expat-vuosieni ajoilta, varsinkin uusiin ja vanhoihin ystävyyksiin liittyen! Yritän elää ja nauttia sillä ajatuksella että aika aikansa kutakin ja kun palaan jonain päivänä Suomeen en halua muistella ulkomaan vuosia pelkästään "ikävöimisen vuosina", eli yritetään nauttia hetkestä ja pitää huoli varsinkin niistä vanhoista ystävistä <3. Ja uusiakin tulee jos on tullakseen!

Nina

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat