Rakas lapseni,

olet nyt kolme kuukautta vanha ja huomenna on tähänastisen elämäsi merkittävin päivä, vaikka sinä et sitä itse tiedätkään. Huomenna USA valitsee presidentin. Se olisi elämäsi merkittävin päivä, vaikka et asuisikaan Yhdysvalloissa ja sattuisi olemaan USA:n kansalainen. Huomenna maanmiehesi ja -naisesi nimittäin tekevät päätöksen, josta tullaan puhumaan vielä pitkään. Joko päivä on historiallinen ja maa saa ensimmäisen naispresidentin, tai sitten amerikkalaiset tekevät historiaa jollain toisella tavalla - en vain vielä tiedä, millä.

Viimeiset päivät olemme kävelleet kaupungilla ja keskustelleet vaaleista kaikkien kanssa, jotka niistä vain ovat viitsineet puhua. Useimmat eivät viitsi, koska heidän mielestään nämä vaalit ovat "idiootimaiset". He ihmettelevät, että miten näin suuresta maasta ei löydy ehdokkaaksi ketään muuta. Sanovat, että eivät aio vaivautua ääniuurnille. Älä koskaan tee kuten he.

Äänioikeus on asia, josta pitää olla ylpeä, eikä sitä saa koskaan jättää käyttämättä. Sitä korostivat minulle isovanhempani, jotka näkivät ajat, kun suomalaisten oikeudet olivat vaakalaudalla. Jos et kertakaikkiaan löydä sopivaa ehdokasta, äänestä tyhjää. Floridalaistenkin äänestyskupongissa on kohta "avoin", mikäli kukaan ehdolla olevista presidenttiehdokkaista ei miellytä. (Kyllä, heitä on useampi, vaikka kaikki puhuvatkin vain kahdesta.) Siihen voi kirjoittaa oman vaihtoehtonsa. Protestointi on aina parempi asia kuin nukkuminen. Silloin ainakin yrittää vaikuttaa asioihin.

Keitä sitten olemme tavanneet kävelyillämme? Olemme tavanneet miehen, jolla ei ollut kotia eikä varaa mennä tapaamaan sadan kilometrin päässä asuvia lapsiaan. Jos hän olisi saanut päättää, Barack Obama jatkaisi virassaan. Obama on kuulemma "ihan ok".

Olemme tavanneet naisen, joka ei ollut koskaan äänestänyt, mutta nyt hän äänesti, koska hänen mielestään Donald Trumpia ei saa päästää vallankahvaan.

Olemme tavanneet miehen, joka myi puodissaan Trump-tavaraa. Se oli kuulemma hänen paras bisnespäätöksensä pitkään aikaan. Ihmiset vievät Trump-naamarit käsistä, koska niitä halutaan muistoksi "näistä hulluista ajoista". Mekin ostimme sellaisen, laitan sen vauvavuoden laatikkoon muistoksi. Voi tosin olla, että pian se ei enää naurata.

Olemme tavanneet myös naisen, jonka mielestä media yrittää juonia Hillary Clintonia presidentiksi. Hänen mukaansa niin kieroa naista ei pitäisi presidentiksi päästää.

Nämä esimerkit kertovat kaiken tästä maasta ja näistä vaaleista: Valtavasti erilaisia ihmisiä, valtavasti erilaisia mielipiteitä. Todennäköisesti meidän kotiosavaltiomme on tiistaina koko maailman keskipisteenä, sillä Florida on ratkaissut nämä vaalit ennenkin. Kun olin 13-vuotias, Floridan ääniä laskettiin viikkotolkulla. Lopulta presidentiksi julistettiin George W. Bush, vaikka hän saikin vähemmän ääniä kuin Al Gore. Mutta tässä maassa se on mahdollista, niin outoa kuin se onkin. Puhuvat, että huomennakin voittaja voi saada vähemmän ääniä kuin häviäjä. En tiedä, mitä sitten tapahtuu. Trump on sanonut, että ei välttämättä hyväksy vaalitulosta hävitessään. Se olisi katastrofi, todellista demokratian halveksumista. Toivottavasti elämäsi ensimmäinen vuosi ei jää historiaan sillä, että häviäjät hermostuivat ja aiheuttivat selkkauksia. 

Vuosi 2000 oli merkityksellinen vaalivuosi myös Suomelle, sillä silloin saimme ensimmäisen naispresidenttimme. "Viimein!" huokailivat kaikki. Siitä on nyt 16 vuotta ja näin iso maa kuin Yhdysvallat ei ole vieläkään naispresidenttiä nähnyt. Toivon todella, että kun keskiviikkona heräämme, tuo lasikatto olisi viimein rikottu. Ja että jos luet tätä tekstiä 20 vuoden päästä vaalien alla, ihmettelet, että onpas tuolloin ollut erikoisia huolenaiheita: Että voiko naista päästää presidentiksi vai ei, onpas hullua, eihän se ole mikään kysymys!

Mutta valitettavasti senkin ympärillä keskustelu on pyörinyt. Tällä kertaa nainen olisi tehtävään paljon pätevämpi kuin mies, mutta peli ei ole mitenkään selvä. Mies on sanonut naista muun muassa "häijyksi", koska sellaista elämä on vielä vuonna 2016: Jos olet menestynyt ja vahva nainen, olet monien mielestä todennäköisesti myös veemäinen.

Vuosi sitten, kun sinusta ei ollut vielä tietoakaan, juttelin erään naisen kanssa siitä kuuluisasta lauseesta, että Yhdysvaltain presidentti ei koskaan voi olla musta, nainen eikä avoimesti homoseksuaali. Obama rikkoi ensimmäisen myytin, Clinton ehkä huomenna toisen. Ehkä 20 vuoden päästä, kun saat äänestää näissä vaaleissa ensimmäisen kerran, rikkoutuu kolmaskin? Tai se on jo rikottu?

Joka tapauksessa, kuten sanoin, huomenna on tähänastisen elämäsi merkittävin päivä. Ei toki henkilökohtaisella tasolla, mutta laajemmassa mittakaavassa. Aurinko paistaa Miamissa keskiviikkonakin ja me syömme, nukumme ja leikimme. Mutta voi olla, että tulevaisuudessa maailma määritellään sen mukaan, minkälainen se oli ennen näitä vaaleja ja minkälainen se oli niiden jälkeen. 

Ja siksi ajattelin jättää muistijäljen siitä edeltävästä maailmasta. Nyt on maanantai, 7. marraskuuta 2016. Aamutelevisiossa kerrotaan, kuinka tämä on ollut "race like no other". Sitä se todella on ollut.

Mutta mitä tapahtuu kaiken tämän jälkeen? En tiedä. Kuten se lauantaina tapaamamme nainen sanoi: Toivomme parasta, pelkäämme pahinta. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat