En tiedä paljoakaan pikkuvauvoista. Tiedän, että tyytyväinen vauva tarvitsee ruokaa, unta, läheisyyttä sekä puhtaita vaatteita ja vaippoja. Tai tällaisessa luulossa olin, kunnes aloin itse odottaa vauvaa. Nyt minulle on selvinnyt, että tyytyväinen lapsi (ja vanhempi) tarvitsevatkin oikeasti paljon, paljon enemmän tavaraa. Eikä se tavara ole ihan halpaa.

Kun viime syksynä tapasin ystäväni muutaman päivän ikäisen vauvan, minua jännitti. En ollut montakaan kertaa pitänyt sylissäni niin pientä vastasyntynyttä, ja tiesin, että vauvan päätä pitää tukea. Osaisinko? Ystävä ratkaisi asian tuomalla minulle imetystyynyn, johon vauvan pää pystyi nojaamaan. Silloin päätin: Jos minulla on joskus vauva, ostan imetystyynyn. Sitä ennen en ollut kuullutkaan imetystyynyistä. Mutta se tuntui helpottavan jännitystä.

Siispä viime viikolla minä ja mieheni menimme imetystyynykauppaan, valtavaan vauvasupermarkettiin. Prisman kokoisessa hallissa tuijottelimme imetystyynyvalikoimaa ja mietimme, että minkähän näistä ostaisi. Päädyimme vähän kalliimpaan malliin, koska siitä sai päällisen pois. Vauvathan puklailevat ja sotkevat. Ehkä ihan hyvä, että tyynyn saisi välillä pestyä? Olimme tyytyväisiä, vaikka mies ihmettelikin tyynyn kallista hintaa. Että miten periaatteessa ihan tavallinen tyyny (vain vähän erikoisemman mallinen) voi maksaa 40 taalaa. Toisaalta: Voihan sitä vähän maksaakin, tässähän ajatellaan vauvan ja vanhempien parasta.

Muutama päivä ostosreissun jälkeen osallistuimme imetyskurssille. Mieheni selaili osallistujille jaettavaa opasta ja hihkaisi tyytyväisenä: Katso, tänne on listattu meidän ostamamme imetystyyny! Olimme molemmat polleina. Olimme osanneet tehdä jotain oikein!

Kunnes sitten ohjaaja alkoi kertoa tyynyistä. Hän kertoi, että oppaassa mainittu imetystyyny (siis meidän ostamamme) oli "täysin kelvoton", "täysin arvoton", eikä sillä "tee yhtään mitään". Käytännössä ohjaaja siis kertoi, että olimme tuhlanneet 40 taalaa täydelliseen roskaan. Ohjaaja esitteli "paljon parempaa" (ja oletettavasti paljon kalliimpaa) imetystyynyä, josta kuulemma oikeasti olisi hyötyä, toisin kuin siitä meidän ostamastamme roskatyynystä. 

Katsoimme miehen kanssa toisiamme. Olimme ostaneet väärän imetystyynyn. Mokasimme.

Kahvalla on väliä

Vauvantarvikebisnes tuntuu luovan ihmisille tarpeita, joista ei aiemmin ole ollut aavistustakaan. Viime viikolla siellä vauvasupermarketissa huomasin miettiväni vakavissani sitä, minkälaista materiaalia haluan lastenvaunujen TYÖNTÖKAHVAN olevan. Myyjä oli nimittäin kertonut minulle sen olevan asia, joka ei ole "aivan sama". Työntökahvan materiaalia on kuulemma tärkeää pohtia. Luonnollisesti asia tuli esiin silloin, kun mietimme ostavamme 300 taalaa maksavat vaunut. Jos olisimme maksaneet 200 dollaria enemmän, olisimme saaneet lapsellemme kulkupelin, jonka työntökahva on "huomattavasti parempi". 

Taannoin kuulin ystävältäni, että lapselle ei saa hyvää leikkimattoa alle satasen. Päätin, että minä en niin paljoa moisesta matosta maksa. Hihkuin riemusta, kun löysin leikkimaton, joka maksoi vain 20 dollaria. Nyt mieleeni on kuitenkin hiipinyt epäilys: Olen ostanut lapselleni säästäjän maton. Senhän täytyy olla jotenkin huonompi kuin se satasen matto? Joutuuko lapsiparkani tuijottelemaan jotain halpiseläimiä, kun muilla lapsilla on se interaktiivinen, satojen eurojen matto? Miten se vaikuttaa vauvaan, aivoihin ja kaikkeen? 

Moni äiti puhuu usein "valtavista vanhemmuuden paineista". Kuinka paljon nykyajan tavarakeskeisyydellä on osuutta asiaan? Olen itsekin ollut jo useamman kerran tilanteessa, jossa olen kertonut ostaneeni vauvalleni tietynlaisen tavaran. Vastapuolen kommentti on ollut: "Voi voi, se ja se merkki olisi ollut paljon parempi."

Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Jos olen jo ostanut "väärän" imetystyynyn, niin pitääkö minun nyt ostaa toinen imetystyyny? Vai voinko antaa tälle luuserityynylle mahdollisuuden? Mitä tapahtuu, jos ostaa lastenvaunut, joiden työntökahva on huonompaa materiaalia? (Ostimme juuri ne.) 

Mitä sotien jälkeen lapsensa saaneet isoäitini sanoisivat, jos kuulisivat, että heidän lapsenlapsellaan on oikeasti tällaisia "ongelmia"? 

Jalkaraspia nänniin

Vauvabisneksen markkinointityypeillä on helppo duuni. Suurin osa ensimmäistä lastaan odottavista ei tiedä mistään mitään. Silloin heille oikeasti voi yrittää myydä mitä tahansa millä hinnalla tahansa vain sillä verukkeella, että "tämä nyt vain on parempi". Vaikka sitä ei oikeasti tarvitsisi. Mutta lasta odottavat on helppo saada uskomaan, että joku asia on elintärkeä.

Kun olin lapsi, halusimme välttämättä jäätelökoneen. Olimme ihan vilpittömästi saaneet mainoksista sen käsityksen, että jos ostaa jäätelökoneen, jäätelöä saa suurin piirtein yhtä nappia painamalla. No, ei se mennyt ihan niin. Kuinka paljon lastentavarakaupoissa myydään tavaraa, jotka antavat lupauksen helpommasta ja paremmasta elämästä? Kuinka moni niistä oikeasti sen antaa?

Ironista kyllä, imetystyynymme haukkunut imetysohjaaja antoi myös parhaan ohjeen, jonka olen vauvoihin liittyen saanut. Nainen oli kyllästynyt siihen, että synnytyssairaalassa äidit lähtivät mukaan vaikka minkälaisiin hullutuksiin. Eräs nainen oli muun muassa hinkannut nännejään jalkaraspilla, koska hänelle oli kerrottu, että se auttaa imetyksessä. 

Imetysohjaaja sanoi: "En kestä, kun ihmiset sanovat, että jotkut mystiset "ne" ovat sanoneet, että asioita pitää tehdä näin ja näin. Ei tarvitse. Tehkää kuten parhaaksi näette."

Siispä päätin unohtaa sen, että olimme muka ostaneet vääränlaisen imetystyynyn. Se oli sellainen tyyny, jonka me osasimme tiedoillamme ja taidoillamme ja rahoillamme ostaa. En aio tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olen muka ostanut lapselleni vääriä asioita. Silloin joku on kyllä onnistunut, mutta se joku en ole minä.

Kommentit (0)

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat