Kun olin muuttamassa Kiinaan neljä vuotta sitten, suurin osa oli kauhuissaan. Mitä te nyt täältä lintukodosta sellaiseen kehitysmaahan, oletteko täysin seonneet. Suomi on maailman paras maa asua, mitä sitten jos lapsiakin tulee? Eihän niitä missään ulkomailla voi kasvattaa.

Meni muutama vuosi, ja ääni kellossa muuttui täysin: Kyllä te olette onnekkaita, kun teidän ei tarvitse asua täällä. Pysykää poissa niin kauan kuin mahdollista. Minäkin muuttaisin niin kauas kuin pippuri kasvaa, jos se vain olisi mahdollista.

Mitä tässä välissä on oikein tapahtunut? Mietin usein, että tunnen muuttaneeni pois aivan erilaisesta Suomesta kuin mitä Suomi on nyt. Mutta vaikka kuinka pinnistän, en saa päähäni, mistä on kyse. Kun olen viettänyt kesät Suomessa, kaikki tuntuu olevan ennallaan, mutta sitten kuitenkaan ei ole.

Mitä on tapahtunut?

Samaa maata vai ei?

Koska muistoilla on tapana hämärtyä, vaatisi kelauksen tekeminen taaksepäin jo niitä aiemmin kaipaamiani päiväkirjoja. Mutta niitä ei 2000-luvun alkupuolen jälkeen ole. Onnekseni tätini oli löytänyt kätköistään vanhoja lehtikirjoituksiani ajalta, jolloin olin 19-vuotias ja työskentelin kemiläisessä kaupunkilehdessä, Meri-Lapin Helmessä. Täysin vailla toimittajan kokemusta kirjoitin muun muassa kolumnia 19-vuotiaan rohkeudella. Eräässä kolumnissani pohdin sitä, onko Suomi yhtenäinen kansa vai ei. Muun muassa näin:

"Kun Lola Odusoga valittiin Miss Suomeksi vuonna 1996, olin 9-vuotias pikkutyttö. Muistan kuitenkin ihmisten valittaneen, koska Lola oli musta ja puoliksi afrikkalainen. Ulkomaalainen ei kuulemma sopinut suomalaisten edustajaksi. Mutta kun Lola kruunattiin universumin kolmanneksi kauneimmaksi, muuttui ääni kellossa. Koko Suomi oli ylistämässä Lolan kauneutta." 

Tämä on siis 19-vuotiaan Marin mielestä todiste siitä, että yhtenäinen Suomen kansa seisoo aina omiensa puolella. Liikuttavaa sinänsä. Surulliseksi kirjoitus muuttuu siinä vaiheessa, kun sen sijoittaa nykypäivään. Suomen euroviisukarsinnoissa kilpaili tänä keväänä nigerialaistaustainen ClemSO. Osa pillastui: Mitä nigerialaistaustainen tekee Suomen euroviisukarsinnoissa? Olisiko koko Suomi ylistänyt häntä, jos hänet olisi valittu ja hän olisi menestynyt euroviisuissa? Epäilen.

Kolumnini kymmenen vuoden takaa jatkuu. Lordin euroviisuvoitto mainitaan, samoin se, että tulevissa eduskuntavaaleissa maa saattaa jakaantua entistä enemmän. Ja sitten:

"Maamme on ristiriitoja täynnä. Joskus miettii, olemmeko samaa sukua ollenkaan vai hajoammeko kahdeksi valtioksi kuten Serbia ja Montenegro. Tiukan paikan tullen olemme kuitenkin samaa maata."

Ja sitten luonnollisesti viittaus talvisotaan, koska siinä Suomi taisteli yhtenäisenä kansana ja niin edelleen. Liikuttavaa 19-vuotiaan paatosta. Ja loppukaneettina:

"Joten sallittakoot pienet kinastelut. Olemme yhtenäisyytemme jo todistaneet."

PIENET kinastelut! Kymmenen vuotta sitten pystyi puhumaan pienistä kinasteluista. Nykyään on arkipäivää, jos joku kirjoittaa somessa, että toivottavasti suvakkihuorat ovat paikalla, kun Suomessa räjähtää pommi. 

Katkeraa kalkkia

Silti edelleen on vähän vaikea hahmottaa, mitä oikein on tapahtunut ja miksi. Facebook-muistoistani löytyi vastikään statukseni viiden vuoden takaa: Siinä ihmettelen, kuinka minulle on väitetty, että kaikki Suomeen tulevat maahanmuuttajat saavat auton. Viisi vuotta sitten tuollainen väite oli ennenkuulumaton, enää ei.

Suomen tuntuu vallanneen jonkinlainen hahmoton katkeruus. En voisi enää kirjoittaa vilpittömästi "yhtenäisestä" Suomesta. Kun Pikkuleijonat voitti MM-kultaa vuoden alussa, mukana juhlahumussa oli paljon myös maahanmuuttajia. Ja siitäkin pillastuttiin: Tämä on suomalaisten maajoukkue.

Jostain syystä suomalaisuudesta on tullut asia, joka halutaan omia ja johon ovat oikeutettuja vain harvat ja valitut. Miksi näin? Kun Miamissa amerikkalainen näkee minun olevan raskaana, hänen ensireaktionsa on usein: "Mahtavaa! Nyt sun lapsesta tulee amerikkalainen!" 

Siis: Kivaa, lisää uusia tyyppejä meidän mahtavaan jengiin.

Samaan aikaan Suomessa laitetaan ketsuppiyhtiö boikottiin, koska ketsuppimainoksessa tummaihoinen esiintyy suomalaisena. EI OLE SUOMALAINEN.

Joten eipä taida olla ihme, että kansalaisia ahdistaa. Viime viikolla tein lähtöä takaisin Amerikkaan Suomi-lomaltani. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen en tiennyt, milloin tulen takaisin seuraavan kerran, mutta kukaan ei kauhistellut asiaa.

Sen sijaan kaikki sanoivat: Ymmärrettävää. Nauttikaa nyt elostanne kaukana täältä.

Miten tässä oikein näin kävi? 

 

Kommentit (7)

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Ihanasti olet 19-vuotiaana kirjoittanut! Samaa olen miettinyt kuin sinä. Kovin nopeasti on ilmapiiri muuttunu ja puhetapa muuttunut Suomessa. Kävi juuri niin kuin aikanaan arveltiin, rasismin ilmaisemisesta tuli salonkikelpoista. Sääli juttu, ihan kaikille.

maritalvikki
Liittynyt18.9.2015

Tämä on kyllä todella ikävä ilmiö. Ihan mitä tahansa saa nykyään sanoa ja vedota "sananvapauteen". Kun tästä puhuu, niin moni muistuttaa, että "onhan siellä Yhdysvalloissakin paha rasismiongelma". Niin on, en ole muuta väittänytkään. Se ei kuitenkaan tee mitenkään pienemmäksi sitä ongelmaa, joka Suomessa nykyään on.

Ajatuksiani voit seurata myös Twitterin kautta. 

A

Kommentoin äsken vanhempaa postausta, mutta piti tulla komppaamaan tätäkin :D viime syksynä päätettiin muuttaa pois Suomesta enkä kuullut yhtäkään ihmettelevää kommenttia. Kaikki kannustivat lähtemään, tyyliin "mahtavaa kun pääsette muualle", "ei tänne kannatakaan jäädä".

Oma suhtautumiseni ulkomaille muuttamiseen muuttui viimeisen kahden vuoden aikana. Aiemmin ajattelin, että ilman hyvää syytä en kyllä lähde. No, vuoden 2015 aikana ilmapiiri Suomessa muuttui niin ankeaksi, että se oli yksi syyni lähteä. Eikä kukaan ihmetellyt.

maritalvikki
Liittynyt18.9.2015

Kuulostaa tutulta! Minkälaisena olet kokenut elon ulkomailla verrattuna Suomeen? Missä päin maailmaa asutte? Aiotko jäädä loppuelämäksi muualle? 

Ajatuksiani voit seurata myös Twitterin kautta. 

A

Keski-Euroopassa ollaan ja hyvältä tuntuu. En uskalla vielä muutaman kuukauden jälkeen analysoida sen syvemmin, vaan katselen rauhassa, millaiseksi elämä täällä muodostuu. Mikäli meidän elämä muodostuu tänne mailmalle, niin täällä se varmaan eletään, mutta jossain vaiheessa Suomeen paluukaan ei ole täysin poissuljettua.

maritalvikki
Liittynyt18.9.2015

Joo, kyllähän Suomessakin on puolensa. Ne hyvät puoletkin tajuaa ihan eri tavalla kun asuu muualla. Tsemppiä uuteen asuinmaahan! 

Ajatuksiani voit seurata myös Twitterin kautta. 

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat