Vauva täyttää huomenna seitsemän viikkoa. Nämä seitsemän viikkoa ovat olleet toinen toistaan hauskempia ja päivät kuluvat hurjaa vauhtia. Moni on kysellyt, minkälaista vauva-arki on Miamissa ja onko siinä eroja Suomeen. Edelleenkin minun on vähän vaikeaa tehdä suoria vertauksia Suomeen, koska suomalaisesta vauva-arjesta olen vain kuulopuheiden varassa. Ajattelin kuitenkin listata muutamia asioita, jotka ovat kiinnittäneet huomioni näiden ensimmäisten viikkojen aikana. 

 

1. Kun ehkäisy onkin järkyttävän kallista

Suomalaisena naisena olen tottunut siihen, että en ole joutunut miettimään, onko minulla varaa ehkäisyyn. Muistaakseni kotikuntani tarjosi aikoinaan ensimmäiset kuukaudet e-pillereitä ilmaiseksi ja ehkäisyn hinnasta käydään Suomessa jatkuvasti keskustelua. Monesti nousee esiin, kuinka nuorille voisi tarjota ilmaisen ehkäisyn pidempään, sillä sillä säästetään selvää käteistä, kun aborttien määrä vähenee. Asiaa käsiteltiin muun muassa tässä Ylen jutussa viime kesänä.

Kun kävin Miamissa synnytyksen jälkeisessä tarkastuksessa, lääkäri ehdotti ehkäisyksi kierukkaa, mikä on käsittääkseni Suomessakin yleinen synnytyksen jälkeinen ehkäisymuoto. Koska vakuutuksemme ei korvaa ehkäisyä, tuli hinta pienoisena järkytyksenä: 1200 dollaria. Kyselin Suomessa asuvilta ystäviltäni, paljonko he ovat maksaneet samasta ehkäisymuodosta. Yksi oli saanut kierukan synnytyksen jälkeen ilmaiseksi (ilmeisesti kuntakohtaista), joku oli maksanut muutaman kympin. Pikaisella Googlauksen perusteella kierukan saisi Suomessa yksityiselläkin parilla sadalla. Minun tulee halvemmaksi ottaa edestakaiset lennot Suomeen ja hoitaa asia siellä.

Selvittelin asiaa tarkemmin. Johtuiko suolainen hinta vain siitä, että synnytyssairaalani oli niin sanottu "parempi sairaala"? Siitä ei ollut kyse. Kierukasta joutuu tosiaan maksamaan yli tonnin, mikäli vakuutus ei sitä korvaa tai vakuutusta ei ole. Hinta on todella kova, kun tietää, kuinka pienellä palkalla osa joutuu USA:ssa työskentelemään. Tästä aiheutuu väkisinkin se, että ihmiset säästävät ehkäisystä, mikä johtaa ei-toivottuihin raskauksiin. Ja aborttioikeus on USA:ssa kuuma peruna. Floridassakin on hiljattain väännetty siitä, saako ilmaista perhesuunnittelua ja abortteja köyhimmille tarjoaville klinikoille antaa yhteiskunnan rahoitusta. 

2. Kun kaikki panikoivat zikasta

Ehkäisyn kova hinta on ongelmallista erityisesti nyt, kun Miami painii zikaongelman kanssa. Zika on aiheena aina, kun tapaan muita pikkuvauvojen vanhempia: Onko teidän lastenlääkärinne kertonut siitä mitään uutta?

Aluksi näytti siltä, että zika on vaarallinen vain alkuraskaudessa (koska se voi aiheuttaa lapselle mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä), mutta sittemmin on tullut epäilyksiä siitä, voisiko zika olla vaarallinen jopa aikuisten aivoille. Tämä tietysti on omiaan lisäämään paniikkia pikkuvauvojen vanhemmissa. Miami on onneksi lähtenyt zikataisteluun järein asein ja myrkytyksiä on tehty ympäri kaupunkia. (Tämä tietysti panikoiduttaa lisää pikkuvauvojen vanhempia: Mitä ne myrkyt sitten tekevät?) 

Joka tapauksessa: Kun tietää, minkälaista pakokauhua raskaana oleva voi tuntea pienistäkin asioista (Suomessa taidettiin hiljattain saada kriisi aikaiseksi jopa salmiakista), on zikan leviäminen todella surullinen asia. Kun ehkäisy ei ole kaikille mahdollista, tulee asiasta entistä surullisempi. Siinä Florida on sentään tullut vastaan, että kaikki raskaana olevat saavat halutessaan ilmaisen zikatestin. 

3. Kun tajuat olevasi todella etuoikeutettu

Amerikkalainen kaverini kysyi, olenko väsynyt. Vastasin, että en ole. (Vauva nukkuu todella hyvin, mistä voin kiittää Laura Anderssonin kirjaa Voit nukkua. Vahva suositus!) Tähän kaverini vastasi: "Ai niin, et tietenkään ole, koska et joudu käymään töissä eikä sinun tarvitse sitä lähiaikoina edes miettiä."

Tosiaan. Olen tutustunut paljon äiteihin, joiden lapsi on syntynyt jopa samalla viikolla kuin omani. He ovat jo menossa töihin, suurin osa muutaman viikon päästä. Yksi oli ottanut lopputilin, että saisi olla pidempään kotona lapsen kanssa. Yksi saa olla kotona joulukuuhun, mikä on täällä todellinen sensaatio. Minkälaista joustoa työnantajalta, eihän tuollaista voi olla! Muut menevät töihin lähiaikoina, koska muuten töistä saa potkut. 

Melkein nolottaa kertoa suomalaisesta systeemistä, äitiyslomasta ja vanhempainvapaasta. Meillä on asiat todella hyvin.

4. Kun kaikkialle pääsee lastenvaunujen kanssa

Tämä on ollut todella positiivinen yllätys: En ole vielä kohdannut Miamissa paikkaa, jonne en olisi päässyt yksin lastenvaunujen kanssa. Kaikkialle on hissit tai liuskat.

5. Kun ympärileikkauksesta keskustellaan kuin napatyngän irtoamisesta

Kun tapaan muita poikavauvojen vanhempia, ympärileikkaus tulee keskusteluihin kuin mikä tahansa arkinen asia: "Kun lääkäri teki lapsellemme ympärileikkauksen, niin se oli tiistai ja silloin..." Suomalaista asia hämmentää. Mieheni kysyi, miksi en kysy, miksi ihmeessä he ovat tehneet lapsellensa tuollaisen operaation. En kehtaa.

6. Kun hattu ei olekaan aurinkosuoja

Suomessa olen tottunut siihen, että lasten päitä suojellaan suorastaan hysteerisesti auringolta. Olin kerran Suomessa alkukesän viileänä päivänä puistossa, jonne tuli lapsi ilman hattua. Seurueeni henkilöt alkoivat kuumeisesti miettiä, kuka käy huomauttamassa äidille, että tuollainen ei kertakaikkiaan käy päinsä. Kun hiljattain olin 30 asteen helteessä lapseni kanssa ulkona täällä Miamissa, tuli paikallinen äiti ihmettelemään, miksi ihmeessä haudon lastani, sehän kärsii! 

7. Kun lapsen pitäisi olla värikoodattu

Rakastan värejä. Mitä enemmän värejä, sen parempi, myös omassa pukeutumisessani. Olen ollut harmissani kierrellessäni paikallisissa lastenvaatekaupoissa: Poikavauvoille on tarjolla vain tylsää tummansinistä ja ruskeaa. Kirkkaat värit on varattu tytöille, mutta näissä vaatteissa lukee usein jotain "olen maailman söpöin pieni prinsessa" ja tämän takia vaatteet ovat jääneet ostamatta. Onnekseni kummitätini on lähettänyt Ruotsista aivan ihania vaatteita, joissa on kirkkaita värejä ja söpöjä kuvioita. Tämä on aiheuttanut (riemukseni) sen, että lapseni sukupuolesta ei voi tehdä oletuksia, vaan ihmiset joutuvat kysymään, onko vauva tyttö vai poika. Pari kertaa on tosin käynyt niin, että lapseni on aiheuttanut ilahtuneen "oh it's a girl!" -huudahduksen. Esimerkiksi alla oleva asukokonaisuus sai aikaan moisen reaktion. Oletan, että siksi, että asun värit ovat kirkkaita ja eläimet söpöjä. Paikallisissa poikien vaatteissa näyttää usein olevan urheiluvälineiden kuvia ja tekstejä siitä, kuinka tämä vauva valloittaa tulevaisuudessa NBA:n. Vauvani luuleminen tytöksi ei haittaa minua henkilökohtaisesti pätkääkään, mutta laajempana ilmiönä se saa minut surulliseksi: Onko tosiaan niin, että jo pikkuvauvoille pitäisi tehdä selväksi, että toiset asiat ovat tyttöjen ja toiset poikien juttuja? 

 

8. Kun tajuat, että asut todella kaukana Suomesta

Hieman ahdistuin, kun paikallisissa synnytysvalmennuksissa korostettiin, kuinka tukiverkko on tärkeä asia ja kuinka hyvä olisi, jos joku suomalainen sukulainen suurin piirtein muuttaisi meille asumaan. Ilokseni huomasin pian, että pärjäämme vauvan kanssa mainiosti emmekä kaipaa lastenhoitoapua. Kunnes tuli se ensimmäinen mutta: Sairastuin rajuun rintatulehdukseen ja 40 asteen kuumeeseen. Mieheni oli juuri tuolloin työmatkalla ja yhden vuorokauden jouduin hoitamaan lasta yksin 38 asteen kuumeessa. Onnekseni mieheni palasi kymmenen päivän matkaltaan juuri, kun kuume kipusi 40 asteen lukemiin enkä jaksanut huolehtia edes itsestäni. Pahimman kuumehorkan aikana itkin, kuinka haluan muuttaa takaisin Suomeen, sillä silmissäni vilisivät kauhukuvat siitä, kuinka olen 40 asteen kuumeessa ja mieheni on Euroopassa. Lähipiirini Miamissa ei ole niin iso, että voisin luottaa jonkun pääsevän apuun hädän hetkellä. Helsingissä voisin olla tästä varma. Päätimme etsiä maksullisen lapsenvahdin, jonka voi tilata paikalle hädän hetkellä. 
 

Kommentit (1)

Nina

Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Viikon ikäisen pojan äitinä kuulen mielelläni lisää kokemuksia pikkulapsiarjesta mutta muutenkin elämästänne siellä!

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat