Tänä aamuna lueskellessani päivän lehtiä silmiini sattui Helsingin Sanomissa julkaistu Kyösti Niemelän kolumni. Kolumni oli otsikoitu: Naiset haluavat hyvätuloisen miehen – eikä siinä ole mitään vikaa.

En oikein osannut sanoa kolumnista juuta enkä jaata. Ihmettelinpä vain, että ehkä hieman karski yleistys. Päätin kuitenkin tutkailla somen kommenttikenttiä, sillä niistä saa yleensä hyvän käsityksen siitä, mitä kansan syvät rivit ajattelevat. 

Ja kappas. Miehet olivat kommentoineet, että totta joka sana: "Kotirouvuus on prostituution härskein muoto." (Kyllä, tällaisia kommentteja tuli oikeasti vastaan.) Kotirouvina elävät naiset puolestaan riensivät korostamaan, että maksavat jokaisen ostoksensa ihan omilla rahoillaan, mieheltä ei oteta penniäkään.

Olin taannoin kolmannella synnytysvalmennuskurssilla ja näillä kursseilla oli käynyt ilmi, että kaikki muut tulevat äidit olivat työssäkäyviä. (Kyllä, vaikka meillä Suomessa luodaan mielikuvaa, että Amerikassa sitä varsinkin elellään luksuskotirouvina, niin tämä ei todellakaan ole koko totuus.) Kurssin jälkeen juttelin naisen kanssa, jonka laskettu aika on samoihin aikoihin kuin omani. Hän kertoi työskentelevänsä hiki hatussa lapsivesien menoon asti (tavallista täällä) ja kyseli sitten, mitä minä teen työkseni. Huomasin meneväni paniikkiin. Mumisin epämääräisyyksiä siitä, kuinka Suomessa työskentelin toimittajana ja olisin halunnut täälläkin työskennellä toimittajana mutta se työlupa nyt jumittaa jossain ja nyt kun tämä vauva tulee niin onhan sitä hommaa siinäkin, hehheh, mutta ehkä se työlupa kohta saapuu ja voin taas tehdä duunia ja ai niin, asuimme kyllä viimeiset kolme vuotta Shanghaissa ja silloin menin joka kesä Suomeen töihin, koska rakastan työtäni niin paljon.

Joka sana oli totta, mutta jälkikäteen ajattelin, että mitä helvettiä. Miksi en voinut vain sanoa, että en työskentele tällä hetkellä missään, kotirouvana tässä ollaan? Siksi, että en halunnut uuden ihmisen vetävän minusta johtopäätöksiä kotirouvuuden perusteella. Olinhan kuullut ihan suht läheisiltäkin ihmisiltä, kuinka "pilaan naisten maineen" ja kuten tämäkin aamu todisti, on näemmä ihan ok verrata kotona olevia naisia prostituoiduiksi. 

Kyllä, Suomessa on iso ongelma, että suurin osa kotiin jäävistä on naisia. (Niemeläkin yleisti kolumnissaan, kuinka naiset saattavat ajatella, että "olisipa kiva ostaa joskus jonkun ihanan miehen kanssa asunto Etelä-Helsingistä, tehdä kolme lasta ja keskittyä niiden kasvattamiseen".) Ongelma ei kuitenkaan ratkea sillä, että kotiin jäävät naiset alistetaan niin pahan häpeäkulttuurin alle, että palstoilla on puolustettava, kuinka "minä en ota mieheltäni yhtään rahaa". Mitä sitten vaikka ottaisitkin, jos siis miehellä rahaa on? 

Samaan aikaan kotiin jääviä miehiä ylistetään jonkinlaisina sankareina, eikä siihen tarvita edes lapsia. Expat-piireissä olen pariin kertaan törmännyt kotiin jääneisiin miehiin, ja kertoessani heistä muille, on reaktio ollut jotakuinkin se, että "upeaa, kuinka mies tukee naisensa uraa". Aika valtava kontrasti siihen, että verrataan prostituoituun?

Luin Kyösti Niemelän kolumnin läpi vielä kerran. Löysin siitä pointin, josta olen samaa mieltä: "Varakasta miestä etsiviä naisia pilkataan valitettavasti edelleen kullankaivajiksi, onnenonkijoiksi ja vastaaviksi. Mutta ei rikkaan miehen etsimisessä (saati löytämisessä) ole tietenkään mitään väärää."

Tosin tähänkin piiloutuu vaarallinen yleistys. Kaikki tietävät "vitsit" misseistä, jotka jahtaavat rikkaita NHL-kiekkoilijoita. Pointtina on se, että naiset saalistavat viattomia, otsa hiessä työtä paiskivia sankareita, jotka sitten joutuvat raottamaan kukkaroaan. Toisaalta nainen ei saisi olla oikein uratykkikään. Varsinkaan silloin, jos naisella on lapsia.

Jostain syystä siitä, mistä nainen saa rahansa, on tullut Suomessa valtakunnallinen kysymys. Sitä voi ruotia lehtien palstoilla ja ympäri somea. Miksi ihmeessä se kiinnostaa niin paljon?

Kommentit (2)

Tarppa

Tämä sun blogi on ollut mahtava löytö! Tässäkin asiassa osuit naulan kantaan. Eiköhän Expat-parit ja perheet tee ihan itselleen sopivat päätökset. Meillä on neljä lasta ja asumme Aasiassa. Oma "ura" odottaa tasan niin kauan kunnes tilanne saa täyskäännöksen. Olemme yhdessä valinneet sen, että olen lasten kanssa kotona ja mies töissä. Sehän ei kerrytä minulle minkäänlaista eläkettä tulevaisuutta varten, sosiaalinen elämä on todella pientä ja miljoona muuta juttua...kuten varmasti tiedät.
Blogiasi on kiva lukea ja moneen asiaan helppo yhtyä. Varsinkin eroavaisuudet eri mantereiden välillä on mielenkiintoisia. Onnea ja voimia odotukseen!

maritalvikki
Liittynyt18.9.2015

Hei!

Kiitos viestistäsi! Kiva, että blogi ilahduttaa. Eroavaisuuksia kyllä piisaa, Shanghain jälkeen tämä on ihan eri maailmansa. Kiitos tsempeistä ja hyvää loppukesää sinne Aasian suuntaan!

Ajatuksiani voit seurata myös Twitterin kautta. 

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat