Joka kesä iltapäivälehdet kertovat kauhutarinoita siitä, kuinka suomalaisten mökkilomat menevät pilalle, kun mökillä ramppaa jatkuvasti vieraita. Esimerkiksi Iltalehden kauhutarinagalleriassa muuan mökinomistaja kertoi muutama kesä sitten näin:

"Vieraat ovat tervetulleita, mutta rajansa kaikella. Kaksi viikkoa kylästelyä samassa paikassa on jo liikaa. Pari kertaa on loma mennyt, eikä ole riittänytkään, vieraita passatessa. Edelliset vieraat kun lähtivät niin uudet olivat jo ovella. Muutama kesä sitten oli yksi vierasvapaa yö."

Mutta mökinomistajat eivät ole yksin. Heidän lisäkseen on toinenkin, julkisuudessa harvemmin esiintyvä ryhmä, joka painii saman ongelman kanssa: ulkomailla asuvat suomalaiset. Olen jutellut lukuisten ympäri maailmaa asuvien suomalaisten kanssa, ja he kaikki käyvät läpi samoja kysymyksiä: Kuinka monta vierasta on liikaa? Kuinka pitkään olen velvollinen majoittamaan vieraita? Voinko sanoa ei? Jos sanon ei, suututaanko minulle? Ja niin edelleen.

Ulkomailla asuvat joutuvat taiteilemaan myös tietynlaisen paradoksin kanssa. Ulkomailla on nimittäin varsin yksin ja siellä ikävöi läheisiään, ja ikävän kourissa sitä ilahtuu kaikista, jotka haluavat tulla kylään. Kun olimme muuttamassa Shanghaihin, varsin moni sanoi lähtiessämme, että "tulemme sitten käymään". Emme uskoneet, että kukaan tulisi, mutta kun ensimmäinen ystävä varasi lennot, olimme riemuissamme. Aloin kytätä seuraavia lentotarjouksia ja mainostaa niitä Facebookissa: Tulkaa meille! Tuli lisää vieraita, ja taas lisää. Lopulta vieraita oli niin paljon, että kun edelliset lähtivät, seuraavat tulivat saman päivän lennolla. Alkoi ahdistaa. Sitten alkoi ahdistaa, että ahdistuin. Minullahan on ollut ikävä näitä ihmisiä, miksi nyt ärsyynnyn heidän läsnäolostaan? 

Loma vastaan arki

Vierasasia yhdistää käytännössä kaikkia ulkomailla asuvia. Jos en mitään muuta puheenaihetta keksi toisen kotirouvan kanssa, niin kodissa majoitetuista vieraista riittää aina asiaa. 

Yksi peruskysymyksistä on, miksi osa vieraista alkaa lopulta ärsyttää. Selitys on varsin yksinkertainen: He ovat lomalla, minä en. 

Kun ihminen lähtee lomalle toiselle puolelle maapalloa, sitä on yleensä suunniteltu kuukausitolkulla. On varattu lentoja ja säästetty rahaa ja kasattu reissulle odotuksia. Silloin voi olla vaikeaa ymmärtää, että elämä siellä lomakohteen majapaikassa ei pysähdykään, vaan he ehkä haluavat jatkaa arkeaan niin normaalina kuin mahdollista. Tiedän tapauksia, joissa vieraat ovat saattaneet kysyä, että "monelta täällä on aamiainen", vaikkei isäntäpari itse syö aamiaista tai että "kai me nyt bailataan koko viikko, lomalla pitää bailata"

Myös nykyajan ihmisen kohtuuttomat odotukset lomia kohtaan näkyvät majoittajien arjessa. Shanghaissa ei ole Kiinan muurin tapaisia suuria nähtävyyksiä (eikä ole muuten Miamissakaan mitään Vapaudenpatsaita) ja tämä tulee monelle pettymyksenä. Lomilta pitäisi saada mahdollisimman paljon kuvia esiteltäväksi, muuten loma ei ole onnistunut. Kun isäntäparilta kysytään, että "mitä täällä vois nähdä, me halutaan nähdä jotain", ja kun mikään luetelluista kohteista ei kelpaa, tuntee olonsa aika avuttomaksi. Nuo tulivat tänne asti, ja tämä paikka olikin pettymys.

Toisaalta näin isännöivän osapuolen näkökulmasta lottovoitto on vieras, joka jonain iltana sanoo, että "tänään ei huvita tehdä mitään, tilataanko pizzaa ja katsotaan leffaa". Ah, ei paineita mistään! Paitsi sitten, kun vieras menee raportoimaan illan aktiviteetista Facebookiin. Ei aikaakaan, kun kommenttikenttä täyttyy paheksuvista viesteistä: Menit Kiinaan asti, ja makaat sohvalla ja syöt pizzaa. Äkkiä ulos, näkemään ja kokemaan! 

Ja pian vieras sanookin: Pitäisikö sitä tänään mennä vielä johonkin?

Kusi päässä

Tähän väliin on sanottava, että iso osa vieraistamme (joita Shanghaissa isännöimme vajaat neljäkymmentä, noin kahdessakymmenessä eri seurueessa) olivat ihania ja heidän kanssaan oli hauskaa. Mutta tästä päästäänkin siihen peruskysymykseen: Kuinka paljon ja kuinka usein voin majoittaa kavereitani?

Kiinaan otimme kaikki halukkaat niin pitkäksi aikaa kuin vain kehtasivat ehdottaa. Mutta Shanghaissa olikin helppoa: Meillä oli vieraille oma huone ja oma kylpyhuone. Silti välillä oli raskasta. Nyt Miamissa vieraat joutuvat nukkumaan olohuoneen lattialla, joka on yhteydessä keittiöön ja parvekkeeseen. Eli aina, kun meillä on vieraita, olohuoneen, keittiöön ja parvekkeen käyttö rajoittuu.

Siksi teimmekin selkeät säännöt: Vieraita maksimissaan kerran kuussa, mieluummin harvemmin. Meillä saa olla maksimissaan viikon (jos haluaa olla Yhdysvalloissa pidempään, voi lähteä reissuun). Puolitutuille sanotaan ei, vieraiden pitää olla jommalle kummalle erittäin läheinen. Ja niin edespäin.

Ja näiden sääntöjen myötä olen kuullut jo ainakin kerran, että "teillä ilmeisesti nousi kusi päähän siellä Kiinassa kun asuitte sellaisessa lukaalissa, nyt ei sitten kelpaa olohuoneen lattialla majoittaa. Eihän meistäkään olisi mitään vaivaa, nukkuisimme vain siinä patjoilla".

Tämä ei pidä paikkaansa, kaikista vieraista on vaivaa. Vaikka kyseessä olisi kuinka läheinen sukulainen, tietynlainen vieraskoreus kytkeytyy aina päälle. En voi esimerkiksi hyppelehtiä alasti ympäri kotiani, jos siellä on vieraita. 

Ja toisekseen tekisi mieli kysyä näiltä "ei meistä ole mitään vaivaa" -tyypeiltä, että kuinka monta ihmistä itse suostuisit majoittamaan kodissasi, kuinka pitkäksi aikaa ja kuinka usein? Koti on kuitenkin koti, ei hotelli.

Hotellista puheen ollen, ehkä röyhkein kohtaamani vierastyyppi ovat ihmiset, joiden kanssa ollaan sovittu, että hän voi tulla meille lomalle. Muutaman viikon päästä tulee viesti: "Mä muuten pyysin tätä mun sukulaista/kaveria mukaan, aattelin, että siitäkin olisi kiva tulla."

Tämänhän ei suinkaan pitäisi olla mikään ilmoitusasia. Vähän sama, kuin ihminen saisi kutsun häihin ja ilmoittaisi vähän ajan päästä, että "tuun muuten tän mun serkkupojan kanssa, aattelin, että siitä olisi kiva tulla bilettämään".

Onneksi nämä kutsomattomat vieraat ovat lopulta peruneet tulonsa. Ovat kai ajatelleet, että eivät viitsi mennä tuntemattomien nurkkiin asumaan.

Nyt ei sovi

Ensimmäiset vieraat tänne Miamiin tulevat kuun lopulla. Eilen tilasimme kotiimme vieraspatjaa. Hetken jo mietin: Miksi taas näen tällaista vaivaa vieraiden takia. Olisi vain pitänyt sanoa kaikille, että meillä ei ole patjaa, menkää hotelliin.

Mutta sitten toisaalta taas huomaan jo laskevani päiviä ensimmäisten vieraiden tuloon. Sitten näytän heille talomme uima-altaan ja sitten käymme syömässä jossain kivassa ravintolassa. Ja sitten meillä on tosi hauskaa!

Kesällä keräsin rohkeutta, kun ilmoitin heille, että voisivatko he mennä muutamaksi päiväksi jonnekin reissuun, että he eivät olisi meillä niin kauaa. Mutta he eivät suuttuneetkaan, päinvastoin. Itse asiassa kukaan tänne tulevista vieraista ei ole suuttunut, kun olen sanonut, että "voitteko olla vain viikon" tai "voitteko lähteä johonkin reissuun". "Onko kusi noussut päähän" -kommentteja näyttää tulevan ihmisiltä, joiden kanssa en ole niin läheinen. He ovat myös niitä, jotka ilmoittavat, että "voitais tulla jouluna kolmeksi viikoksi teille, toivottavasti on ok".

Ehkä he ovat niitä samoja tyyppejä, jotka paukkaavat ilmoittamatta ihmisten kesämökeille? Samoja, jotka sanovat isäntäparille illalla, että "laittakaas kello seitsemältä soimaan, niin lähdetään heti aamusta museokierokselle". Ja isäntäpari lähtee, koska ei halua tuottaa vieraille pettymystä. Vaikka niissä samoissa museoissa on käyty jo kymmenen kertaa ja ne ovat itse asiassa aika tylsiä. 

Olen itse majoittunut puolitutun luona viimeksi vuonna 2010 Norjassa. Toisena yönä heräsin siihen, kun isäntä oli tuonut pokaamansa mimmin kotiinsa ja harrasti tämän kanssa estottomasti seksiä keittiön pöydällä - vieraiden silmien edessä. Silloin tilanne lähinnä ällötti, mutta sinänsä miehen asenne saattoi olla oikea: Omaa elämää ei pidä seisauttaa, jos kotona majoittuu vieraita ilmaiseksi. Jos kerrankin saa pokattua naisen, pitäisikö tilaisuus jättää hyödyntämättä, jos kotona nukkuu joitain puolituttuja? 

En silti ehkä edelleenkään aio hyppelehtiä kotonani alasti, jos meillä on vieraita, mutta olen tyytyväinen, että osaan viimein sanoa myös "nyt ei sovi".

Jos siitä suuttuu, niin kyseessä ei ole niin läheinen ystävä, jonka haluaisin kotonani majoittaa.

Kommentit (2)

Äl

Jos et kehtaa suoraan pyytää vieraita reissuun, Floridassa on helppo antaa avuliaita vinkkejä jotka auttavat myös sinua: Key Westissä kannattaa käydä ja viipyä yö. Myös Orlandossa ja sen ympäristössä on paljon nähtävää, eikä sekään ole päiväreissu. Floridassa jos missä kannattaa vuokrata avoauto näitä retkiä varten. Ja lisäksi tietysti risteily! Käykin niin, että viikon reissustaan vieraat ovat teillä vain kaksi yötä! :)

maritalvikki
Liittynyt18.9.2015

Kiitos vinkeistä! :) Suunnitelmissa onkin, että osa "must see" -kohteista toteutetaan niin, että menemme niihin vieraiden kanssa - on jotenkin helpompaa lähteä yhdessä uuteen paikkaan kuin stressata ohjelmasta kotikaupungissa. Risteilyitä on tullut mainostettua ja pari pariskuntaa niille ensi keväänä aikoo mennäkin! Siinä tosiaan jää vain se pari päivää täällä Miamissa, mikä on kyl ihan jees. Sekä meidän että vieraiden kannalta parempi, että kukaan ei kyllästy toisen naamaan. 

Ajatuksiani voit seurata myös Twitterin kautta. 

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat