Kummallinen juttu. Saan asua ikuisen kesän kaupungissa, mutta silti olen viime aikoina huomannut lukevani kateellisena suomalaiskavereiden Facebook-päivityksiä. Näissä päivityksissä kerrotaan, kuinka Suomessa on viimein lämmin ja aurinko paistaa. Kuvissa ollaan meren rannalla tai terassilla. On kuulemma ihanaa, kun saa viimein lähteä kevyemmällä vaatetuksella ulos. Ja niin edelleen.

Ja täällä Miamissa minä lueskelen näitä päivityksiä haikeana, vaikka asun meren vieressä, lähimmät terassit ovat kivenheiton päässä enkä ole joutunut lähtemään ulos raskaalla vaatetuksella melkein vuoteen (paitsi kahdesti, kun kävin vierailulla Suomessa). Sanomattakin on selvää, että aurinko paistaa ja lämmin on.

Kysyin mieheltäni, miksi Suomen kesä tuntuu niin erityiseltä. Hän vastasi, että totta kai se tuntuu erityiseltä, kun ennen sitä talsitaan kuukausitolkulla rännässä ja pimeässä. Totta, mutta minä en ole nyt joutunut tuota ankaraa talvikautta kohtaamaan. Olen paistatellut koko talven palmujen alla ja silti kaipaan Suomen kesää. 

Moni kohtaamani expat-vaimo on kertonut, että he asettivat lähtönsä ehdoksi sen, että jokainen joulu vietetään Suomessa. Minulle taas joulu ulkomailla ei ole ollut mikään ongelma. En tarvitse kolmenkymmenen asteen pakkasta tai lumikinoksia päästäkseni joulufiilikseen. Porkkanalaatikko uuniin ja joululaulut täysille, niin joulutunnelmaan pääsee niin saasteiden peittämässä Shanghaissa kuin helteisessä Floridassa. 

Mutta Suomen kesä. Sitä tunnelmaa ei voi edes Floridaan mitenkään taikoa. 

Aiempina vuosina olen matkustanut Suomeen joka toukokuu töihin ja pysynyt siellä elokuuhun asti. Tämä vuosi on ensimmäinen koko elämässäni, kun en Suomen kesää näe. Lapsemme laskettu aika on loppukesästä ja jos olisin halunnut Suomen kesän, olisin joutunut viettämään loppuraskauden ilman miestäni. Valinta oli tässä tapauksessa toki helppo.

Mitä sitten kaipaan Suomen kesästä? Se ei ole mikään yksittäinen asia. Mutta jokin siinä yleisessä tunnelmassa on, jota en nyt pysty saavuttamaan Miamin kesässä.

Kaipaan sitä, kun raitiovaunu kolisee ohi aurinkoisessa Helsingin keskustassa. Kaipaan sitä, kun päätämme ystävieni kanssa lähteä lauantaiaamuna lounaalle ja lounas muuttuukin koko päivän kestäväksi terassikierrokseksi. Kaipaan sitä ääntä, kun joku ajaa nurmikkoa kauempana. Kaipaan varsinkin siitä lähtevää tuoksua. Kaipaan myös sitä tuoksua, kun jossain lämpenee sauna. Kaipaan Linnanmäeltä tulevia riemunkiljahduksia. Kaipaan Lapin kesästä sitä, kun vähän viileämpänä kesäyönä läheisestä lammikosta nousee höyryä ja jossain ääntelee kuovi. 

Kaipaan sitä tunnetta, että tässä on jotain erityistä. Kun aurinko ja kesä kestävät koko vuoden, niiden merkitys laimenee. Ystäväni Suomesta sanovat minulle usein, että on varmaan maailman siisteintä, kun talossa on uima-allas ja sinne voi mennä milloin tahansa. Niin no onhan se. Sitä tulee vain käytettyä aika vähän, kun se mahdollisuus on koko ajan olemassa. Toista se on silloin, kun uimastadionille on mentävä juuri silloin, kun ensimmäinen hellepäivä pamahtaa mittariin.

Kylpyhuoneessamme on ilmastointikanava, joka joskus tuo kylpyhuoneeseen ääniä rannan suunnalta. Joskus harvoin se tuo myös tuoksun, merituulen tuoman tuoksun. Silloin kylpyhuoneessamme tuoksuu hetken samalta kuin suomalaisen merenrantakaupungin kodissa silloin, kun koko päivän on ollut niin lämmin, että ikkunoita ja ovia on voinut pitää auki. Sitä tuoksua on vaikea kuvailla, mutta se se on. Suomen kesä.

Kysyin mieheltäni, oliko hän huomannut saman. Oli hän. Siellä se on ohikiitävän hetken meidän kylpyhuoneessamme. Ja silloin kun se siellä on, siitä pitää nauttia täysillä, sillä pian se on taas mennyt.

 

Kommentit (5)

Vierailija

Ymmärrän niin mitä tarkoitat. Olen menossa AbuDhabin paahteesta Suomeen kesäksi ja odotan erityisesti raikkaita sadepäiviä ja merilokkien huutoa. Ihanaa odotusta sinulle. Suomen kesä on myös ensi vuonna<3.

Nina

Vierailija

Voin jakaa ihan samat tunteet ja kaipuun Suomen kesään. Vuodesta 2009 olen asunut pois Suomesta, aina lämpimämmissä ja aurinkoisissa paikoissa. Joulua en kaipaa mutta nuo samat asiat Suomen kesästä, rantasauna ja ensimmäinen uinti, terassikierrokset kavereiden kanssa. Makkaran käristys nuotiolla, nurmen tuoksu. Kesä-Helsinki. Näitä riittää.
Yleensä olen saanut viettää joka kesä noin viikon Suomessa, tänä vuonna ei päivääkään. Odotan jo nyt kesää 2017.
Hauska myös tuo uima-allasasia, se on ollut joka asuntoni yhteydessä vuodesta 2009, aika harvoin tulee käytyä :)

maritalvikki
Liittynyt18.9.2015

Sama mulla, kesä 2017 on todellakin mielessä! Onneksi aika kuluu nopeasti, hyvää kesää joka tapauksessa! :) 

Ajatuksiani voit seurata myös Twitterin kautta. 

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat