Olin eilen mieheni kanssa ulkona syömässä. Ruokailun lopussa mies tokaisi: "Ihan kuin ulkona sataisi lunta." 

Käännyin katsomaan ja toden totta, ulkona oli sakea lumipyry. Hetken ehdin jo hämmentyä poikkeuksellisesta luonnonilmiöstä, kunnes aivoni alkoivat raksuttaa. Ulkona on 25 astetta lämmintä. Tämä ei voi olla mahdollista. 

Lähdin kiirehtimään ulos. Lunta, lunta! Ulkona tilanne muuttui vielä hämmentävämmäksi. Lumi oli kylmää. Mistä ihmeestä oli kyse? Pian silmäni osuivat seinällä olevaan isoon lakanaan: "Tällä kauppakeskuksen aukiolla taikalumisade joka ilta kello 19." Kyse oli siis feikistä lumisateesta.

Oma innostumiseni hävetti. Olen kotoisin Lapista, todellisesta aidon lumen paikasta, jossa ainakin ennen vanhaan lunta oli niin paljon, että siitä sai kasattua lapsille valtavia vuoria pulkkamäkihommiin ja vuorenvalloitukseen. Ja nyt olin innostunut tekolumisateesta. Kuinka typerä voi ihminen olla? Mieskin sanoi, että huomasitko, kuinka suuren innostuksen valtaan pääsit parissa sekunnissa.

Kauppakeskuksen sisällä joulutunnelma jatkui. Päätimme käydä vilkaisemassa "joulumaata". Joulupukin (joka näytti varsin aidolta amerikkalaiselta Coca Cola -pukilta) pakeille oli pitkä jono. Ennen jonoa pääsi kierimään samaan tekolumeen, jota ulkona oli äsken satanut. Lapset kierivät "lumessa" innoissaan, vanhemmat räpsivät kuvia. Kierimisen jälkeen pääsi esittämään joulupukille lahjatoiveensa. 

Katselin menoa hämmennyksen vallassa. Voi lapsiparkoja, jotka eivät ehkä koskaan ole nähneet oikeaa lunta. Joutuvat telmimään tällaisessa tekolumessa. 

Mutta silti: riemu tuntui olevan aitoa. 

Lopulta katseeni kääntyi jonon hännille. Noin 80-vuotias pariskunta piti toisiaan tiukasti kädestä kiinni. Eivät puhuneet mitään, koska heitä selvästi jännitti. En tiedä, olivatko he matkalla kierimään lumessa vai juttelemaan joulupukille vai molempia, mutta innostus paistoi kilometrin päähän. Siellä he seisoivat kiljuvien lasten ympäröimänä ja odottivat kiltisti vuoroaan.

Ja sitten tajusin sen. Ei ole mitään väliä, innostuuko aidosta lumisateesta vai feikistä, kunhan innostuu jostain. Sillä mikäänhän ei voita sitä tunnetta, kun innostuu lapsellisen paljon jostain asiasta. Ihan liian usein kuulee sanottavan: "Onpas tämä Cheek/Vain elämää/joulu/euroviisut/Halloween-naamiaiset/yms ihan typerä juttu, miksi ihmiset innostuvat tästä." Se on ehdottomasti väärin. Innostua ei voi koskaan liikaa. Jos pystyy vielä 80-vuotiaana innostumaan feikistä lumisateesta ja joulupukista, on varmasti elänyt todella mahtavan elämän. 

Ja siinäpä elämälle tavoitetta kerrakseen. Innostua 80-vuotiaanakin tekolumisateesta niin paljon, että lähtee sen nähdessään riemusta kiljuen ulos.

Jos onnistuin siinä 28-vuotiaanakin, miksi en myös 50 vuoden päästä. 

Kommentit (0)

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat