Vietin eilen puolisoni kanssa reippaat seitsemän tuntia synnytysvalmennuksessa. Moni on kysellyt, että "millainen neuvolasysteemi siellä Miamissa on" ja vastaushan tähän kuuluu, että varsinaista neuvolasysteemiä ei ole. Näen jokaisella käynnillä lääkärin, jonka kanssa ei juuri syntyjä syviä puhella. Käynnit ovat noin vartin mittaisia, joiden aikana käydään läpi, että kaikki on ok ja nähdäänpä taas kolmen viikon päästä.

Vaikka sinänsä ajattelen, että eiköhän asioita opi vauvan syntyessä, ajattelimme kuitenkin osallistua (maksulliseen) synnytysvalmennukseen. Eihän oppi ojaan kaada ja niin edelleen. Valmennuspäivä oli siis eilen ja nyt olen (mieskin taitaa olla) varsin uupunut. Seitsemän tuntia ilman varsinaisia taukoja on pitkä aika mitä tahansa, ja kun monessa asiassa tulee selkeästi iso kulttuuriero vastaan, kuormittuu pää väkisinkin. Ajattelin listata muutaman eilisessä valmennuksessa käsitellyn asian. Näistä ei varmaankaan läheskään kaikkia käsitellä suomalaisessa vastaavassa?

(Minulla on luonnollisesti kokemusta vain yhdestä sairaalasta ja vain yhdestä Etelä-Floridan kaupungista, joten minkäänlaista johtopäätöstä koko Yhdysvaltojen synnytysvalmennuskulttuurista ei tästä kirjoituksesta kannata vetää. Miami poikkeaa aika radikaalisti muusta USA:sta muun muassa väestörakenteeltaan. Noin 60 prosenttia kaupunkilaisista on syntynyt maan ulkopuolella.)

1. Istukka

Tähän aiheeseen päästiin jo ensimmäisen vartin aikana. Ohjaaja kertoi, että istukan saa halutessaan mukaan sairaalasta. Moni kuulemma hautaa sen maahan ja istuttaa päälle puun. (Me asumme kerrostalossa, joten tämän operaation joutunee skippaamaan...)

2. Epiduraali

Epiduraalin saa heti, kun sairaalaan menee (vaikka synnytys ei olisi edennyt) eikä mitään takarajaa sen saamiselle ole. Kun joku kysyi, miksi joissain sairaaloissa on rajat epiduraalin saamiselle mutta tässä kyseisessä sairaalassa ei, hoitaja vastasi: "Meille on tärkeintä, että synnyttäjät ovat onnellisia."

3. Ympärileikkaus

"Koska tällä kurssilla on niin paljon ihmisiä, teistä väkisinkin muutama odottaa poikaa", alusti lastenlääkäri ja alkoi puhua ympärileikkauksesta. Lääkäri korosti, että ympärileikkaus on täysin vanhempien oma päätös, mutta se kannattaisi tehdä heti synnytyssairaalassa. Ja ehdottomasti viimeistään muutaman viikon ikäiselle lapselle. 

4. Korvakorut

Sama lastenlääkäri jatkoi, että ihmettelee usein, miksi poikalapsen vanhemmat aina kyselevät ympärileikkauksen kivuista, mutta kukaan ei koskaan kysy, sattuuko tyttölapsen korvien lävistäminen. (Sattuu kuulemma.) Tätä operaatiota ei lääkärin mukaan kannata tehdä alle kahden kuukauden ikäiselle lapselle, kyseinen lääkäri suostui lävistämään "vasta" neljän kuukauden ikäisen lapsen korvat. 

5. Desinfiointi

Ihmisistä on kuulemma tullut hysteerisiä bakteereiden kanssa. Luennoivalla lastenlääkärillä oli ollut edellisenä päivänä asiakas, joka oli kuurannut koko vastaanottohuoneen desinfiointiaineella ja pyytänyt, että lasta käsitellevät vain henkilöt, joilla on kertakäyttöhanskat käsissä. Kuulemma tällaisesta panikoinnista ei ole mitään hyötyä. (Ah mikä helpotus!)

6. Lasten turvallisuus

Koska Floridassa ollaan, kotien uima-altaat ovat yksi lasten suurimmista turvallisuusriskeistä. Kurssilla korostettiin, kuinka kaikkien uima-allaskodeissa asuvien on ehdottomasti aidoitettava altaansa, vaikka aidat ovatkin "älyttömän rumia". Lasten hukkumiskausi alkaa Floridassa Memorial Dayna (joka oli viime maanantaina). Luennoivalla lääkärilläkin oli ollut kyseisenä päivänä hoidettavana alle 2-vuotias uima-altaaseen pudonnut. Lapsi ei selvinnyt. 

7. Lasten koulutus

Kurssilla kävi myös luennoimmassa herra, jonka firman kautta oli mahdollista säästää rahaa lapsensa collegeen: Jos haluaa lapsensa hyvään kouluun, kannattaa toimia jo nyt. Vieressäni istunut nainen kysyi kesken päivän, mikä käsitellyistä aiheista on ollut erikoisin suomalaiseen systeemiin verrattuna. Vastasin, että tämä rahankeruu collegeen tuntuu omasta näkökulmasta todella hurjalta. Johon nainen totesi, että aivan, teillä siellä Suomessa on maailman parhaat ja ennen kaikkea ilmaiset koulut. (Suomen koulutuksen hyvä taso tulee usein esiin, kun juttelen paikallisten kanssa. Tässä asiassa Suomi todella on niittänyt mainetta.)

8. Matkustaminen

Kurssilla kerrottiin, että ei ole mitään estettä sille, etteikö aivan vastasyntyneen kanssa voisi lähteä roadtripille. Lentämistä kehotettiin välttämään pari kuukautta, koska lentokentillä ja -koneissa voi olla sairaita ihmisiä. Kurssilla korostettiin myös, että "kylmiäkään paikkoja ei ole syytä välttää" - kuulemma floridalaiset usein panikoivat, voiko vauvan kanssa mennä kylmään paikkaan. Esimerkkinä "kylmästä paikasta" annettiin New York. Mieleeni tulivat suomalaislapset, jotka nukkuvat päiväunensa ulkona keskellä talvea...

9. Äitien ja isien rooli

Tämä oli yksi suosikkikohdistani eilisessä: Kurssilla korostettiin moneen otteeseen, kuinka äiti ei saa omia lasta, vaan isä on ihan yhtä kykenevä hoitamaan vauvaa kuin äitikin. Lääkäri kehotti, että kannattaisi sopia joku vakioaika viikossa, jolloin äiti saa mennä yksin ulos ja tehdä mitä lystää. (Vastapalvelukseksi isä saa mennä sunnuntaisin pelaamaan golfia.) Neuvona annettiin myös, että noin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen äidin ja isän pitäisi mennä treffeille vaikkapa Starbucksiin ja puhua puoli tuntia ihan muista asioista kuin vauvasta. Yleensäkin korostettiin, että kotiin ei kannata hautautua, vaan vauvan kanssa kannattaa lähteä ulos mahdollisimman nopeasti: Vanhemmat, jotka eivät lähde vauvan kanssa minnekään, ovat yleensä myös onnettomia vanhempia.

10. Synnytyssairaala

Synnytyssaliin saa ottaa mukaan peräti kolme (!) ihmistä. Kävimme kiertämässä synnytysosaston, jonka odotushuoneet olivat täynnä malttamattomia sukulaisia - synnytyssalin yleisömäärä oli rajattu kolmeen, mutta omaan huoneeseen siirrettyä äitiä ja vauvaa saa tulla katsomaan rajaton määrä ihmisiä. Kävelimme huoneen ohi, jossa oli paikalla yli kymmenen innokasta sukulaista. Suomalaisesta tämä tuntui vähän hassulta: Meillähän synnytyssairaala on "pyhä" paikka, jonne ei ylimääräisiä päästetä. Eikä moni kai haluakaan? Itse olen kyllä sikäli "floridalaistunut", että olen jo kutsunut synnytyssairaalaan vierailulle parhaan ystäväni täällä Miamissa. Synnytyssalissa on todennäköisesti vain mieheni, mutta koska sukulaiset ja suurin osa ystävistä on tuhansien kilometrien päässä, haluan, että ne harvat läheiset ihmiset tällä mantereella pääsevät vauvan elämään mukaan mahdollisimman nopeasti. (Lisäksi haluan ilmapallon synnytyssairaalaan ja naapuri lupasi sen tuoda.)

Loppukaneettina:

Eilisen jälkeen on lievästi jyrän alle jäänyt olo, kun yrittää sisäistää tätä kaikkea. Monta asiaa tekisi mieli kuitata sillä, että "onpa typerää, ei meillä Suomessa tällaista", mutta kuinka monessa asiassa kyse on vain tottumuksesta? Jaksan esimerkiksi aina kauhistella sitä, kuinka miamilaiset eivät pue lapsillansa päähinettä, vaikka aurinko porottaa ja lämpöä on 30 astetta. Olin Suomessa viime kesänä tilanteessa, jossa iso joukko paheksui äitiä, jonka lapsella ei ollut hattua 15 asteen kevätsäässä. Jos pidän lapsellani päähinettä Miamin helteissä, ihmettelevätkö paikalliset, miksi ihmeessä haluan käristää lapseni, kun ulkona on muutenkin niin kuuma? 

Eri puolilla palloa näytetään ajattelevan, että juuri heidän ohjeensa ovat ne oikeat. Yritä tässä sitten tasapainotella. Yksi kaverini tosin neuvoi, että kannattaa valita sekä Suomesta että Miamista ne parhaat neuvot ja noudattaa niitä. Ehkä tosiaan sillä pääsee jo pitkälle.

Kommentit (0)

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat