Olen viime vuosina ajautunut muutaman kerran kummalliseen väittelyyn siitä, pitääkö historiaa tuntea vai ei. Olen itsekin sitä mieltä, että esimerkiksi tarkkoja vuosilukuja ei kaikkien tarvitse osata, mutta ainakin lähihistorian tapahtumia olisi hyvä tuntea laajemmassa mittakaavassa. Kuten viisaammat ihmiset ovat minulle sanoneet: Jos ei tunne historiaa, ei voi ymmärtää, mitä tässä päivässä tapahtuu ja miksi.

"Toinen leiri" on kuitenkin sitä mieltä, että historian tunteminen on ihan turhaa. Koska mitäpä minä sillä tiedolla teen, että miksi Suomi kävi talvisotaa tai miten Hitler nousi valtaan tai miksi Martin Luther King on niin tärkeä hahmo Yhdysvaltain historiassa. Yleensä vastaukseen kuuluu myös, että mua kiinnostaa vain se, mitä mun elämässä tänä päivänä tapahtuu.

Eilen USA:n presidenttiehdokkaat Hillary Clinton ja Donald Trump ottivat kolmatta ja viimeistä kertaan yhteen tv-väittelyssä. Aiemmin Trump on uhannut lähettää Clintonin vankilaan, jos Trump presidentiksi valitaan, ja tällä kertaa uhkailut menivät vielä enemmän överiksi. Trump ei muun muassa luvannut hyväksyvänsä vaalin tulosta, mikäli hän häviää. Siinä tapauksessa kysymys on kuulemma vaalivilpistä. 

Ajattelin, että tämän täytyy olla ehdottomasti viimeinen naula Trumpin presidenttiysarkkuun. Ehdokas on siis uhkaillut vastaehdokastaan vankilalla ja kieltäytyy nyt mahdollisesti hyväksymästä tulosta hävitessään. Koska jokaisenhan on ymmärrettävä, minkälaisista jutuista historiassa tämä muistuttaa. 

Mutta somesta kävi nopeasti ilmi, että näin ei ehkä ole. Aloin lukea amerikkalaisen tuttavani Facebook-päivitystä, jossa hän kirjoitti olevansa kauhuissaan siitä, minkälaista tulevaisuutta hänen lapselleen ollaan rakentamasta. Ajattelin, että syytä ollakin, koska Trump on ehdolla. Mutta kauhistelu ei koskenutkaan vain Trumpia, vaan myös Clintonia: "Yhtä vaarallisia molemmat."

Ja sama toistui monessa paikassa, myös suomalaisten kirjoituksissa: Yhtä vaarallisia. Yhtä pellejä. Yhtä idiootteja. 

Clintonista ei tarvitse pitää. Mutta se, että hänen kaltaisensa ammattipoliitikko edelleen niputetaan Trumpin kanssa samalle viivalle, kielii kyllä jostain. Asiantuntijat ovat sanoneet eilisen jälkeen, että Trump rikkoo kaikkia demokratian periaatteita. Ja kansalaiset keskittyvät siihen, että hullu se on Clintonkin. Mistä muusta se kertoo kuin siitä, että ihmiset eivät enää tiedä, mitä ihmiskunnan historiassa on tapahtunut? 

Laura Saarikoski pohti Helsingin Sanomissa jo viime viikolla, voiko Trumpin käytös aiheuttaa USA:ssa väkivaltaisuuksia vaalien jälkeen. Jos Trump jankuttaa viimeiset viikot vain sitä, että hänen hävitessään kyseessä on salaliitto ja vaalivilppi, niin miten hänen kannattajansa tulevat reagoimaan? 

Se, että historiaa ei enää tunneta, vaikuttaa myös siihen, miten asioita voi esittää. Trump voi laukoa mitä tahansa mistä tahansa, eikä hänen tarvitse sen kummemmin perustella. Riittää, että hän sanoo, että "näin tämä asia vai on, koska minä näin sanon". Ja ihmiset uskovat. 

Samanlaisia esimerkkejä meillä on Suomestakin. Ihmiset uskovat mitä tahansa, jos asia vain on itselle mieluinen. Ja helppohan se on uskoa, jos ei osaa tai halua laittaa asioita laajempaan kontekstiin. 

Eilisen perusteella toivon, että Clintonista tulee presidentti selvin numeroin. Valitettavasti enää en voi tuudittautua siihen, että sen jälkeen päästäisiin palaamaan normaliin päiväjärjestykseen. Florida on perinteisesti aluetta, jossa demokraattien ja republikaanien kannatus on käytännössä tasan. Tulenko todistamaan historiaa paitsi ensimmäisen naispresidentin muodossa, myös poliittisten levottomuuksien muodossa?

Kommentit (0)

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat