Viimeiset kuukaudet olen naureskellut Donald Trumpin kannattajien tyhmyydelle. Voi voi, ettepä te elämästä paljoa tiedä, miten voikin olla noin ääliömäistä sakkia. No, onneksi vaalipäivänä taas näette, että tuollaisella ajattelutavalla ei pitkälle pötkitä. 

Toisin kävi. Trump voitti. Tiistai-iltana itkin, koska hysteerisesti pelkäsin, mitä kaikkea tästä seuraa. Olin saanut lietsottua itseni tilaan, että Trumpin voiton jälkeen kolmas maailmansota alkaa suurin piirtein välittömästi, ydinaseet laukaistaan, toisinajattelijat heitetään vankilaan ja niin edelleen. 

Tuli keskiviikko. Lyhyiden yöunieni aikana Trump oli pitänyt voitonpuheensa, jossa ei (vastoin odotuksiani) uhkailtukaan yhtään ketään. Facebook-feedissäni Trumpin äänestäjät iloitsivat. Kiittelivät Hillary Clintonin kannattajia hyvästä kampanjasta ja toivoivat, että tästä eteenpäin tehtäisiin töitä yhdessä tämän maan eteen. Koska: Amerikkalaisiahan tässä kaikki ollaan.

Teki mieli jatkaa murjottamista. Että miten tuollaisten idioottien kannattama ehdokas saattoikin voittaa. Päätin kuitenkin niellä kiukkuni ja alkaa kysellä tuntemiltani Trumpin äänestäjiltä, miksi he päätyivät kyseiseen ratkaisuun ja mitä he odottavat seuraavilta vuosilta. He tosiaan odottavat, että Trump saa palautettua työpaikat Kiinasta ja niin edelleen. Mutta se on toinen tarina. Kiinnostavaa oli se, että kaikkien jutuissa toistui yksi asia: Heitä otti todella pahasti päähän, että heitä oli haukuttu kuukausia idiooteiksi.

Heille oli jankutettu, että heidän äänestämänsä ehdokas ei voi voittaa. Heille oli jankutettu, että heidän täytyy olla pahasti päästään vialla. Heille oli jankutettu, että fiksut ihmiset äänestävät Clintonia. Heille oli jankutettu, että he tulevat häviämään. Heille oli jankutettu, että he tulevat häviämään, eivätkä he varmasti osaa niellä tappiotaan asiallisesti. Naisille oli jankutettu, että he eivät ole naisia lainkaan, koska eivät kannata naisehdokasta. Miehille oli jankutettu, että he eivät ajattele tyttäriään. Heille oli jankutettu, että he ovat kertakaikkiaan huonompaa sakkia ja vastapuolella ovat sitten ne fiksut ihmiset.

Kai vähemmästäkin tulee olo, että fuck you. Minähän äänestän ketä minä haluan ja me tulemme näyttämään teille.

Itse ainakin joudun katsomaan peiliin. Kun ennen vaaleja selvisi, että omistakin tuttavistani jotkut kannattivat Trumpia, en oikeastaan halunnut edes tavata heitä. Ajattelin, että ehkä sitten, kun Clinton on saatu presidentiksi ja kaapin paikka on näytetty, voimme taas alkaa hengailla. Sitä ennen ei kiinnostanut kuunnella, mitä nämä ihmiset ajattelivat. Hehän tulisivat häviämään ja sen jälkeen heidän mielipiteensä voisi unohtaa.

Presidentti Trump tulee todennäköisesti ajamaan monia asioita, joista olen kauhuissani. Ilmastonmuutoksen kanssa toimiminen tai siis todennäköisesti ei-toimiminen huolestuttaa eniten. Mutta kuten yksi häntä äänestänyt minulle sanoi, me toista kantaa edustaneet olemme heille nyt velkaa sen, että annamme heille edes mahdollisuuden. He voittivat nämä vaalit ihan laillisin keinoin. Minä en ennen vaaleja halunnut kuunnella, mitä he halusivat sanoa. Olen heille velkaa sen, että kuuntelen edes nyt. 

Olen toki edelleen ylpeä siitä, että arvostelin Trumpin rasistisia puheita tai kritisoin hänen naisvihamielisiä puheitaan. Näiden sanojen takana seison edelleen ja tällaisia puheita tulen arvostelemaan jatkossakin. En kuitenkaan aio käyttää seuraavaa neljää vuotta siihen, että jatkan hänen kannattajiensa haukkumista. Haukuin hänen kannattajiaan, koska olin sitä mieltä, että he suurentavat erilaisten ihmisten välistä kuilua.

Todennäköisesti suurensikin sitä ihan itse. 

Kommentit (0)

Seuraa 

30-vuotias toimittaja, joka vuonna 2012 muutti miehensä työn perässä Shanghaihin ja alkoi totutella sanaan "kotirouva". Nyt asemapaikkana on Miami ja jengiin on liittynyt myös lapsi. Minkälaista suomalaisen elämä on eri puolilla palloa ja mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella? 

mari.julku@gmail.com

Blogiarkisto

2016

Kategoriat