Ensimmäisen kerran sain osallistua nimiäisiin kun kummityttöni sai nimen. Nimenantojuhlat eli nimiäiset, jossa lapsi saa nimen ilman kirkollista juhlaa. Kauniin nimen hän saikin. Hän on neljäs kummilapseni, mutta ensimmäisen kerran kyseessä ei ollut perinteiset ristiäiset vaan nimiäiset. Nimiäisjuhlista minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta, vaan aina aiemmin osallistunut perinteisiin ristiäisiin, jossa pappi kastaa lapsen ja ottaa seurakunnan jäseneksi. 

Nimiäislahjaksi annoin helmikaulakorun, jota hän voi käyttää myös myöhemmissä juhlissaan. Kortin valinnassa meinasin mokata, koska vasta kassalla lukiessani korttia huomasin, että kortissahan lukee kastepäivänä. Unohdin kokonaan että kyseessä on nimiäiset kun valitsin korttia, koska keskityin vain kauneimman kortin valintaan. Ja ei kun vaihtamaan kortti... Ja se ei ollutkaan helpoin tehtävä, koska suurimmaksi  osaksi korteissa viitattiin kastejuhlaan ja ristiäisiin. 

Nimiäiset olivat kauniit ja tunteikkaat. Ehkä tunteikkaimmat kuin yhdetkään ristiäiset joissa olen ollut, jos näin voi edes sanoa tai verrata. Erilaiset ja tunteikkaimmat niistä tekivät omannäköisyys. Juhlat olit omannäköiset ja persoonalliset. Koska ei ollut perinteistä kaavaa kuten kastejuhlissa vaan seremonian käsikirjoituksen ohjaajina toimivat lapsen vanhemmat. He olivat laatineet kauniin ohjelman. Aluksi katsottiin video lapsen ensimmäisistä kuukausista, jossa tausta musiikkina soi Johanna Kurkelan ainutlaatuinen. Ennen nimen julkistamista vanhemmat olivat laatineet vihjeitä lapsen nimestä, ja viimeisen vihjeen jälkeen suuriosa vieraista jo pystyivät arvaamaan lapsen nimen. Ensimmäiseksi arvuuteltiin toinen nimi ennen kuin annettiin vihjeitä ensimmäisestä nimestä. Vanhemmat olivat myös laatineet kummitodistukset, jotka olivat myös omaperäiset ja hauskat. Kummitodistuksissa jokaiselle kummille oli laadittu oma vastuualue kykyjensä mukaan. Minusta tuli  urheilu- ja tyylikummi. Lupaamalla auttamaan häntä löytämään liikuntaharrastusten ilon ja sekä tietysti hienoimmat treeni- ja (juhla)vaatteet joka tilanteeseen. Tottakai kastejuhlistakin saa omannäköiset juhlat, mutta toki perinteiset kaavat hieman rajoittavat. Ja juhlista tulee väistämättäkin järjestäjien näköiset kun itse laativat ohjelman kokonaan. 

Kiitollinen ja ylpeä kummitäti kiittää kauniista juhlista ja kunniasta, kun tuli valituksi kunniatehtävään <3

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

 

Sisustaminen ja kotini näyttelevät blogissani pääroolia, mutta blogista löytyy myös muita elämääni ja arkeani ilostuttavia asioita kuten koirani Maisa. Blogi on pullollaan asioita jotka tekevät arjestani ihanan ja välillä jopa juhlaa.

Blogiarkisto

2015
Joulukuu
Lokakuu