Niinkuin tuossa kirjoitin, olen unelma-ammatissani unelmatyöpaikassani.

Hassua eikös, sillä se tarkoittaa hammashoitoa ja hammaspoliklinikkaa ja suuhygienistin työtä. Kyllä, en haluaisi tehdä muuta, ainakaan tällä hetkellä. Tosin, en heti ihmisille kerro mitä työkseni teen... koooooska... siskoni häissä istuin papin vieressä, ja koko illallisen ajan tämä pappi kertoi juurihoidossa käymisestään. Kuulin pikkutarkkaan mitä tehtiin ja miltä se tuntui. Ei, se ei ollut kivaa siskon häissä...

Valmistuin Helsingistä suuhygienistiksi joulukuussa 1994, opiskelu kesti 4,5 vuotta. Kyllä sitä oli alussa opettelemista omissa töissään, huh huh *** Mutta nyt hommat sujuu, terveysterroristin fiilikset on poissa ja osaan antaa ihmisten elää omannäköistänsä elämää, tosin ohjeistaen ja suunhoidosta ja ravitsemuksesta kertoen. Tietoa on valtavasti saatavilla ja tarjolla! Kunhan se ammennetaan oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan.

Olen lisäksi opiskellut todella paljon kaikenlaista ja nyt syksyllä on jälleen tarkoitus aloittaa jotkut opiskelut, en vielä ihan tarkkaan tiedä mitkä...Joko Helsingin Yliopistossa jatkaen tai palaten Haaga-Heliaan. Mutta jotain, kerron sitten kun olen tehnyt päätöksen, eli kunhan itsekin sen ensin tiedän, heh... Täytyyhän sitä jonkinlainen harrastus olla :)

Olen hyvin ylpeä ammatistani. Jaan sitä myös mielelläni edelleen, joko näin ammattilehtien juttujen myötä, joita on jo viisi, tai sitten ohjaten hammashoitajaopiskelijoita. Tykkään todella paljon ohjata hammashoitajaopiskelijiota. Niitä on keväisin ja syksyisin 6 viikon ajan, me like a lot!

Itse -70 luvulla syntyneenä ehkäisevä hammashoito vasta alkoi kukoistamaan ja kouluissa kävi hammashoitaja tekemässä "fluorigeelauksia", eli meillä oli hammasharjat ja hammashoitaja antoi fluorigeeliä ja sillä pestiin hampaita järjestelmällisesti ja aikataulullisesti. Säännöllisesti. Myös valistus oli huipussaan. Ja kyllä, kaikesta tästä huolimatta mullakin on ollut kariesta ja paikkoja riittää :D

Mutta sitten tuli lama ja rahat loppuivat ja niin loppui myös kaikki terveyskasvatus... ja sen valitettavasti huomaa.

Hoidan työssäni pääsääntöisesti nuoria, ja heille kukaan ei ole koskaan kertonut hampaiden hoidosta yhtään mitään. Heille ei kukaan ole koskaan näyttänyt miten hampaita pestään. Oikeasti. Jos ei kotona ole kerrottu, niin kukaan ei ole kertonut... Su-rul-lis-ta! Nyt paikataan sitten niitä reikiä niin, että kaikki maailman aika loppuu kesken...

Eli, peskää hampaat aamuin ja illoin. Käyttäkää hammaslankaa iltaisin. Fluorihammastahna ehkäisee reikiintymistä ja korjaa alkavia karieksia jos karies on vielä kiilteen alueella eikä ole edennyt hammasluuhun.

Harjatkaa vähintään 2 minuuttia, koska hammastahnan fluori ei ehdi vaikuttamaan hampaan pinnalla lyhyemmässä ajassa. Jos on kuiva suu, käyttäkää kuivan suun tuotteita, ne oikeasti auttavat ja tehoavat!

Myös kaikki juomat ja napostelut ovat tuhonneet monen nuoren hampaat. Karsein esimerkki tässä keväällä oli taaaaas se, että nuoret aikuiset joivat muodikkaasti "sitruunavettä" litratolkulla pitkin päivää... Ei ei ei... Se sitruunavesi tuhoaa hampaat todella nopeasti. Yhdelle ystävälle yritin kauniisti asiasta sanoa, mutta ei, koska se on muodikasta ja tekee hyvää keholle... Huoh, ei mennyt perille...

Kerroin myös mitä maksaa korjata kaikki happojen aiheuttamat eroosiovauriot, mutta vastaus oli "noh, sitten maksetaan"! Mutta en ala enää terveysterrorisoimaan, jos ei usko niin ei voi mitään...

Mutta koetetaan nyt vaikka tätäkin kauttaa vaikuttaa: älkää rakkaat juoko sitä sitruunavettä, se hapan sitruuna liuottaa hampaan kiilteen eikä sitä saa takaisin. Sitten hampaat vihloo ja niihin tulee reikiä!

Ja käykää hammastarkastuksissa!

Sitä ei näin ammattilainenkaan tiedä mitä omaan suuhun kuuluu jos sinne ei joku katso. Jos en minä tiedä niin et tiedä sinäkään, joten kipinkapin hammastarkastukseen! Oireeton ei tarkoita sitä, ettei korjattavaa olisi...

Trust me, I am a dentalhygienist!

Terkuin Marja

Kommentit (0)

Seuraa 

Marja, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä, suuhygiensti, Helsinki. Mailin matka = oma matka.