Unelmoitko isosti? Uskallatko antaa ajatusten viedä jonnekin kauas, mailin taakse? Uskallatko upota syvään ajatukseen unelmasta, toiveesta? Uskallatko sanoa sitä ääneen?

Minä en! Aina näin koulujen alkuvaiheessa tulee mieleen "mitäs jos olisin tehnyt toisin, mitäs jos olisin opiskellut toisella tavalla, valinnut toisen uran?" Jossittelua mikä ei johda mihinkään, I know... Minulle on aina ollut huipputärkeää opiskeleminen. Omat opinnot. Lasten opiskelut. Lapset päästän valitsemalleen tielleen lukion jälkeen.

Itse valitsin 16 vuotiaana Espoon Kauppaoppilaitoksen, jota tosin ei taida enää edes olla, en tiedä. Valmistuin merkantiksi, toimistosihteeriksi. Rakastin ammattiani ja olin siinä erinomainen, tietenkin, kuka nyt huono haluaisi olla ;D

Sain koulusta elinikäisen ystävän joka on tosiaan kuopuksen kummitäti. Silloin 80-luvulla oli erilaista kuin tänä päivänä. Merkantteja ei ole valmistunut varmaan yli kymmeneen vuoteen. Mutta silloin silläkin koulutuksella oli painoarvoa, oli hienoa olla merkantti, toimistosihteeri. Ainakin mun mielestä. Töitä riitti. Ei tosiaankaan ollut tietokoneita kännyköistä puhumattakaan.

Tein näitä töitä kolmisen vuotta ja sitten lähdin opiskelemaan suuhygienistiksi. Silloinen poikaystävä opiskeli ja halusin itse opiskella _jotain terveydenhoitoalaa_ ja pääsin opiskelemaan suuhygienistiksi. Koulu kesti huikeat 4,5 vuotta... Kyllä siinä ajassa ehti lukea ja tenttiä kirjan jos toisenkin...

Valmistuttuani olen opiskellut mm. Yliopistossa kasvatustieteitä, Metropolian amk:ssa sairaanhoitajan opintoja sekä muutamat erikoistumisopinnot. Haaga-Helian opintotarjonta on laaja ja mielenkiintoinen. Opiskelulistani on pitkä.

Unelmoin siis isosti. Vai unelmoinko? Voiko opiskelut olla unelmien kohde? Kuka määrittää millainen unelman pitää olla?

Vaihtuuko unelmat?

Voivat vaihtuakin! Kun yksi unelma toteutuu, se vaihtuu toiseen. Vai mitä. Ja jos yhtä unelmaa ei millään saa toteuteuksi, voisiko sen väliaiksesti vaihtaa johonkin toiseen? Unelmat, voiko niitä vaihdella, noh, miksei voisi, jokainen tekee unelmallaan mitä haluaa, koska ne ovat henkilökohtaisia. Mun mielestä unelmat vaihtuvat. Mun unelma oli perhe, se on saavutettu ja kaikki on kiitollisuuden myötä hyvin. Unelma on _tietenkin_ se, että kaikki pysyvät terveinä. Se unelma ei vaihdu tai haihdu koskaan. Mutta voihan sitä olla useampikin unelma, kuka niiden määrää rajoittaa, en minä ainakaan!

Onko opiskelut vain pakopaikka tästä todellisuudesta, että en alunperin opiskellut tarpeeksi. Voi olla. Olisin halunnut opiskella vaikka mihin ammattiin, mutta elämä oli erilaista 80-luvulla. En tiedä miksi nyt opiskelen, perustelen sitä sillä, että on jotain tekemistä ja tykkään opiskelusta sen opiskelupaikan ilmapiirin vuoksi. En halua mitään uutta ammattia tms. Nyt tosiaan kun kaikki koulut ovat alkamaisillaan, tulee vaan mieleen omat ratkaisut. En usko että ratkaisut olivat huonoja, mutta niiden vaikutusta olisi ehkä voinut miettiä pitempään.

Mutta kuten tylsästi toistan, se oli 80-lukua ja töitä riitti kaikille ja valinnanvaraakin oli. Vuonna -90 oli sitten tosiaan uusien opintojen aika enkä ole päivääkään miettinyt (noh, olen) että haluaisin muuta tehdä.

Okei, on raskasta tehdä työtä inhottuna ja kammottuna, on raskasta tehdä työtä jota kukaan ei arvosta vaikka lopputulosta arvostaisikin. Ehken nyt osaa antaa ymmärtää tarpeeksi hyvin, mutta nykyinen ammattini on sangen mielenkiintoinen ja olen siihen tyytyväinen.

Unelmoi isosti.

Kuka mistäkin.

Unelmat vaihtuvat toisiin. Jotkut unelmat toteutuvat ja toiset eivät. Joskus unelmat toteutuvat ja sitten huomaa ettei se ollutkaan se huippu-unelma johon panosti täysillä ja pitkään. Mutta haittaako se, eihän sitä olisi voinut tietää ennenkuin sen saavutti.

Koskaan ei saisi antaa toisten vaikuttaa omiin unelmiin.

Niistä voi toki keskustella ja niitä voi jakaa, mutta se, että antaisi toisen ihmisen mielipiteen tai ajatuksen vaikuttaa omiin unelmiin, ei saa tapahtua. Tiedän että monille unelmille nauretaan ja sanotaan höpöhöpö, mutta se on väärin.

Vaatii kanttia pitää omista unelmista kiinni, ne ovat itseä varten. Ja jos siltä tuntuu, ei niistä tarvitse kertoa kelleen. <3

Pysykää lujina unelmienne kanssa, olette ne ansainneet!

Terkuin Marja

(kuva netistä)

Kommentit (0)

Seuraa 

Marja, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä, suuhygiensti, Helsinki. Mailin matka = oma matka.