Meillä isokokoisilla ihmisillä on universaali probleema: kuinka syödä julkisella paikalla siten, ettei se häiritse muita? Jos rehevä ihminen tilaa ravintolassa salaatin, muut olettavat automaattisesti hänen olevan laihdutuskuurilla. Jos hän taas tilaa salaatin kylkiäiseksi Coca Colaa, ihmiset naureskelevat hänen tietämättömyydelleen, koska Coca Cola lihottaa.

Entäpä sitten, jos lihava ihminen mättää herkkuja naamariinsa ostarin mäkkärillä ja kehtaa vielä häpeilemättä nauttia ateriastaan? Se se vasta on tuomittavaa toimintaa. Läski ihminen hampurilainen kourassa on yhtä paheksuttava näky kuin känninen juoppolalli kossupullo kainalossa.

Säälittäviä riippuvaisia molemmat.

Viime viikolla käväisin pääkaupungin sykkeessä ja siinä ystävääni odotellessa jäin sivummalle tarkkailemaan läheisen kahvilan pöydässä istuvaa reilusti ylipainoista miestä, joka oli kauppakierroksensa uuvuttamana istahtanut palkitsemaan itseään reilulla munkkipossulla. Kahvilan toiselta puolelta häntä vilkuili jo oman kahvinsa juonut hoikka naisihminen. Naisen mulkaisut olivat näkemisen arvoisia. Ilman ajatustenlukuakin oli selvää, että hän ihmetteli emmekö me lihavat ihmiset tajua, että jos herkut jättäisi syömättä, niin ehkä ei olisi liikapainoakaan?

Kyllähän me lihavat ihmiset se tajutaan. Meilläkin on nimittäin aivot.

Sitä paitsi lihavallakin ihmisellä on lupa nauttia herkuista. Ei se tarkoita sitä, että hän vetäisi samanlaisen satsin moskaa naamariinsa joka aterialla viikon jokaisena päivänä. Ja vaikka tarkoittaisikin, niin entä sitten? Eikö se on aikuisen ihmisen oma valinta?

Joskus vastaaviin katseisiin kyllästyneenä tekisi mieleni huutaa tuijottajille, että mitä se minun läskivuoreni teidän napojanne rassaa? Itsehän minä tässä läskini kannan! Ja jos tekee huonoa katsella, niin ainahan pään voi kääntää toiseen suuntaan.

Onneksi kaikki ihmiset eivät ajattele tuolla tavoin. On meissä ihmisissä sentään fiksujakin yksilöitä. Omat väittämäni perustan näkemiini ja kokemiini asioihin. Riittää, kun pitää silmänsä auki ja seuraa ympärillä olevia ihmisiä ja heidän reaktioitaan.

Jostain syystä etenkin meissä naisissa tuntuu olevan näitä lihavien ihmisten paheksujia. Harvemmin kukaan tulee mitään sanomaan , mutta ihmisen kasvot ovat petollinen mielialamittari. Usein kasvoilla ehtii viivähtää henkilön mielipide hyvinkin selkeästi, ennen kuin hän itse huomaa ajatella, ettei sittenkään pitäisi tuijottaa tai katsoa nenänvartta pitkin tai nauraa - ja sitten he kääntävät katseensa pois. Useimmiten liian myöhään.

Vastaavanlainen ilmiö on ollut havaittavissa muissakin julkisissa paikoissa kuin kahviloissa ja ravintoloissa. Nimittäin liikuntakeskuksissa. Lihavan ihmisen on tukala käydä kuntosaleilla, koska sieltä löytyvät aina ne kaksi timmivartaloista muka-treenaajaa, jotka ponihännät piukalla yhteensopivissa treenivaatteissaan keskustelevat henkeviä vierekkäisillä laitteilla haluamatta kenenkään häiritsevän suoritustaan. Kun läheiseen laitteeseen sitten istahtaa puuskuttamaan se enemmän tai vähemmän pulska ihminen kasvot kirkuvan punaisina ja paita hiestä märkänä, nämä valioyksilöt luovat häneen pitkän katseen, vilkaisevat sen jälkeen toisiinsa ja joko pyörittelevät silmiään tai purskahtavat nauruun (muka hiljaiseen sellaiseen, mutta silti riittävän kuuluvaan).

Mikä kumma siinä oikein on, että lihava ihminen kuntosalilla on yleinen naurun tai pilkan aihe? Itse ainakin nostan hattua jokaiselle ylipainoiselle, joka rohkenee kuntosalille tai urheilukeskukseen liikkumaan. Ei nimittäin ole helppoa jättää huomiotta heitä, joita lihavan ihmisen läsnäolo huvittaa, harmittaa tai inhottaa. Helpompaa olisi jäädä sohvan nurkkaan makoilemaan.

Lihavuuden sietämättömyys on ongelma, jota esiintyy muuallakin kuin Suomessa. Suuressa maailmassa (josta Suomi niin tunnollisesti mallia ottaa) lihaville ihmisille on perustettu omia kuntosaleja ja liikuntakeskuksia, jotta he eivät häiritsisi hoikempien verrokkiensa treenikokemusta. Yhteisillä saleilla heille on varattu omat salivuorot. En tiedä onko meillä Suomessa vielä menty millään paikkakunnalla näin pitkälle, mutta mikäli ei ole, niin odotellaan muutama vuosi. Eiköhän näitä meillekin saada.

Lihaviin ihmisiin kohdistuvat epäkohdat jaksavat harmittaa. Omassa nuoruudessani lihavia ihmisiä ei juurikaan ollut ja jos oli, heillä oli jokin sairaus ja sitä kautta heille löytyi yhteisön ymmärrys. Viimeisten vuosikymmenien ajan suomalaiset ovat kuitenkin lihoneet kovaa vauhtia, mutta jostain syystä ihmisten ymmärtäväisyys on loppunut. Nykyisin, kun aikuisista yli puolet on ylipainoisia ja joka viides lihava, kyse on arkipäiväisestä asiasta, mutta siltikään siihen ei suhtauduta neutraalisti.

Viimeinen tikki tässä yhtälössä on lihavien ihmisten rankaiseminen ja nöyryyttäminen. Rankaiseminen ilmenee siten, että lihavana ihmisenä saat maksaa tuplamaksun julkisissa kulkuneuvoissa matkustaessasi – ainakin lentokoneissa. Perusteluna käytetään sitä, että lihava ihminen tarvitsee kahden matkustajan paikan. Itse esittäisin vastakysymyksen, että miksei lentokoneiden penkkejä ole suunniteltu suuremmiksi? Kyllähän talojenkin oviaukot ovat vuosisatojen saatossa suurentuneet, kun ihmiset ovat kasvaneet pituutta. Eikö se jo riitä, että lihavaa nöyryytetään lentokoneissa liian lyhyillä turvavöillä? Lisäosan pyytäminen turvavyön jatkoksi on episodi, joka kiinnittää aina vähintään lähimpänä istuvien kanssamatkustajien huomion ja saa lihavan nolostumaan ylimääräisen vaivan aiheuttamisesta.

Mutta kun se on ympäristölle haitallista… Niin. Lentokonematkustaminen ei ehkä ole muutenkaan se ympäristöystävällisin tapa matkustaa. Mutta olipa kyse sitten lentokoneesta tai vaikka lähiliikenteen bussista, niin onhan se ympäristön kannalta parempi, että mahdollisimman moni matkustaja pääsee samalla kyydillä perille. Lihavat mukaanlukien.

Lihavien ihmisten tilavaatimukset julkiselle liikenteelle olisi ratkaistavissa, jos niille jotain haluttaisiin tehdä. Lentokoneisiin voitaisiin lisätä toinen matkustajakerros, koska sellaisia on jo olemassa. Lähitulevaisuudessa, kun lentokoneet lentävät joka tapauksessa ilman henkilökuntaa pelkän tietokoneen ja robotiikan avulla, palkkamenoissa tehtävät säästöt voitaisiin fiksusti sijoittaa tilavampiin matkustajapaikkoihin.

Tästä nauttisivat kaikki hoikatkin. Karjaluokkaankin saataisiin vihdoin ykkösluokan jalkatilat.

Tällaisia murinaa tällä kertaa.

Terkuin Leenuliinu

PS: Lihavuus ei suinkaan aina johdu ylensyönnistä. Lihavuuden aiheuttajia on löydetty mm. perimästä, mutta vielä ei tiedetä tarkalleen kuinka ne kokonaisuudessaan vaikuttavat. Mielenkiintoinen artikkeli asiaa sivuten löytyy Tiede -sivulta. Tähän tietoon kun lisätään pakkaa sekoittamaan hormoniepätasapaino (aiheuttajina univaje, stressi jne) sekä aineenvaihduntaa hidastavat sairaudet, niin cocktail alkaa olla haasteellinen kenelle tahansa.

Kommentit (2)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mutta miten paljon niitä lentokoneen penkkejä oikein pitäisi kasvattaa? Aina voi löytyä vielä isompi ihminen joka sitten kokee itsensä nöyryytetyksi. Se on melko paljon vähemmän matkustajia yhteen koneeseen, jos vaikkapa kolmen penkin rivi muutetaan vaan kahden penkin riviksi siltä varalta, että kyytiin tulee todella isoja ihmisiä. 

Jos oma peräni pääsee kasvamaan sellaisiin mittoihin, ettei se enää mahdu julkisten kulkuvälineiden penkkiin, niin sitten on vaihtoehdot joko maksaa kaksi paikkaa tai jättää matkustamatta. 

Ja miten se jatkopalan pyytäminen on niin erityisen noloa, kun ei se ihminen näytä yhtään todellisuutta pienemmältä joutui hän sitten pyytämään jatkopalan tai ei? Kuinka monta metriä sitä turvavyötä pitäisikään kaikenkaikkiaan olla lisää per lentokone, jotta joka paikalle saataisiin sellainen hihna, että yltää kenen tahansa ympärille. Sehän olis ihan hölmöä. Kun vaihtoehtona on, että jatketaan sitä silloin kun on tarvis.

Ja sitten tuo "Lihavan ihmisen on tukala käydä kuntosaleilla, koska sieltä löytyvät aina ne kaksi timmivartaloista muka-treenaajaa, .... valioyksilöt luovat häneen pitkän katseen, vilkaisevat sen jälkeen toisiinsa ja joko pyörittelevät silmiään tai purskahtavat nauruun (muka hiljaiseen sellaiseen, mutta silti riittävän kuuluvaan)." -juttu on taas mun mielestä niin älytöntä stereotypian vahvistamista ja ikuinen mantra mitä hoetaan ja se kelpaa monelle syyksi olla ikinä menemättä sinne salille. Vaikka oikeesti paikan päälle menemällä vois huomata, että kanssatreenaajia ei kiinnosta kilin vittujakaan minkä kokoisia ihmisiä siinä vieressä treenaa. 

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että yleisessä asenteessa ylipainoisia ihmisiä kohtaan on parantamisen varaa, mut on sitä kyllä parantamisen varaa monen ylipainoisen ihmisen asenteissa niitä muita ihmisiä  ja itseään kohtaankin. En voi välttyä siltä ololta, että esimerkiksi sun tapa käsitellä näitä asioita blogissa, vaan entisestään vahvistaa jotain lihavat vs. normaalipainoiset asetelmaa ja juuri siten, että kaikki hoikemmat nähdään jonain ihme vihollisina.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Kiitos mielenkiintoisesta kannanotostasi, Veera :)

Ollessani jenkkilässä kävin huvipuistossa, jossa huvipuistolaitteet oli suunniteltu paljon suurikokoisemmille ihmisille kuin Suomessa. Vuoristoratajonon viereen oli jopa laitettu penkki, jossa isokokoiset pystyivät testaamaan sopiko heidän ahterinsa kyseisen laitteen mittoihin ja menikö turvakaari heidän ympärilleen. Se oli hieno tapa ottaa isokokoiset huomioon ja parantaa heidän huvipuistokokemustaan, koska heidän ei tarvinnut ensin jonottaa tuntia päästäkseen laitteeseen, johon eivät olisi ehkä mahtuneet. Tällaista asennoitumista peräänkuulutan meillekin. Jos tuossa paikassa olisi suhtauduttu lihaviin kanssasi samalla asenteella, että liiallisesta perän leviämisestä joutaakin jonottamaan ja jättämään laitteen väliin jos ei mahdu, niin huvipuisto olisi menettänyt nopeasti puolet asiakkaistaan. Jos siis jenkeissä huomioidaan isokoiset ihmiset, miksi ei muualla?

Luulen tietäväni, mistä vastareaktiosi blogiani kohtaan johtuu, mutta meidän isokokoistenkin on hyvä muistaa, että lihavuus ei aina ole ihmisen oma vika, eikä meitä sen vuoksi tule rangaista.

Kuten olen todennut ennenkin, on ikävää, että tapani käsitellä lihavuutta aiheuttaa sinulle harmia. Tekstini avautuvat kuitenkin eri ihmisille eri tavoin ja tutkitusti lukukokemukset heijastelevat lukijan omaa maailmankatsomusta. Se, että toisia blogini innostaa ja sinua raivostuttaa, kertoo vain siitä, että me katsomme maailmaa eri perspektiivistä. Ei sen kummempaa.

Yhtä asiaa silti ihmettelen: Käsittelemäni asiat ovat elävän elämän esimerkkejä. Jos näen, että hoikka ihminen katselee lihavaa ihmistä nenän vartta pitkin, miksi peittelisin sitä, että kyseessä on hoikka ihminen? Aiheutuuhan hänen reaktionsakin toisen ihmisen lihavuudesta. Tai jos kuntosalilla hoikka parivaljakko ei kiinnitä huomiota vieressä treenaaviin hoikkiin ihmisiin, mutta he naureskelevat ylipainoisille, miksi heidän ruumiinrakennettaan ei saisi mainita, koska hekin tekevät pilaa lihavista? Tämän seikan huomiotta jättäminen olisi kaksinaismoralismia, eikä se sovi blogini teemaan.

Ymmärrän, että ihmisissä on fiksuja ja vähemmän fiksuja yksilöitä, eivätkä hoikkia tai lihavia ihmisiä koskevat kannanottoni tarkoita sitä, että kaikki lihavat ihmiset olisivat syrjittyjä tai että kaikki hoikat olisivat suvaitsemattomia. Esille tuomani epäkohdat ovat kuitenkin todellisia. Jos eivät sinulle, niin monille muille ylipainoisille.

Kun ihminen ajaa tiettyä agendaa, sitä on vaikeaa tehdä ilman, että tekee minkään tasoista vertailua. Esim. veganismi vs. lihansyönti tai ydinvoima vs. tuulivoima. Jopa Yhdysvaltojen presidenttikisa toimii tästä loistavana esimerkkinä. Koska blogini koskee lihavuutta, kantani asioihin on helpointa tuoda esille vertaamalla sitä hoikkuuteen ja tätä aion käyttää jatkossakin.

Summa summarum, ettei jäisi epäselväksi: en pidä hoikkia ihmisiä vihollisina, enkä muutakaan ihmisryhmää. Ainoa, mitä vastaan taistelen, on ylipainoisten syrjintä ja heidän kohtelunsa toisarvoisina kansalaisina. Jos tämä ei olisi totta, ei olisi muitakaan ylipainoisia puolustavia "kampanjoita". Minun blogini on yksi monista ja se vain sattuu olemaan samassa blogipalvelussa kuin Tyyliä metsästämässä.

Toivottelen sinulle Veera oikein ihanaa syksyä ja menestystä myös blogillesi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat