Rosa Meriläinen on persoona, jota kohtaan minulla on samanlainen viha-rakkaussuhde kuin Tuomas Enbuskeen. Arvostan molempia suunnattomasti, sillä kumpikaan heistä ei kumarra ketään ja molemmilla on munaa sanoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta julkisesti ja omilla kasvoillaan. Toisin kuin monet luulevat, on aivan eri asia laukoa mielipiteitään nimimerkin takaa kuin tehdä se omana itsenään ilman suojakilpeä. Vain pelkurit suojaavat henkilöllisyytensä, varsinkin henkilökohtaisuuksiin mennessään.

Siinä, missä kadehdin avoimesti Rosaa ja Tuomasta heidän terävästä älystään ja verbaalisuudestaan, samalla heidän kaikkitietävyytensä, horjumattomuutensa ja itsevarmuutensa jaksavat ärsyttää. En haluaisi uskoa, että kukaan ihminen olisi oikeasti yhtä haavoittumaton kuin miltä nämä veijarit vaikuttavat ja kaiken lisäksi he tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta oikeassa. Jos nämä piirteet eivät riitä ihastuttamaan ja vihastuttamaan, en tiedä mitkä sitten.

Haluaisin olla kuten he, mutta en ole. Haen tähän(kin) ongelmaani apua myöhemmin. Nyt asiaan.

Viime päivien aikana olen törmännyt mediassa ilahduttavan usein kannanottoihin ja mielipiteisiin, joissa todetaan, ettei se, miltä näyttää ole sittenkään tärkein juttu. Vallalla olevan ulkonäkökeskeisyyden ja Fitness –buumin rinnalla tämän kaltaiset viestit ovat tervetulleita ja odotettujakin. Vastarinta nostaa väistämättä päätään aina, kun valtavirran ajama asia ei enää istu yksiin perinteisen maalaisjärjen kanssa.

Menneellä viikolla tämä ihqu-ärsyttävä duo osoitti jälleen erinomaisuutensa. Tuomaksen loistavan tekstin jaoin eteenpäin Lihavan Naisen Markkinat Facebook –sivulla, mutta koska se ei sellaisenaan sopinut blogini teemaan, sivuan tämän kertaisessa tekstissäni Rosan kirjoittamaa artikkelia (Onko seksikumppanin ulkonäöllä oikeasti mitään väliä? 13.9.2016, Helsingin Sanomat).

Rosa totesi juttunsa alkajaiseksi näin: ”Porno on tarkoitettu katsottavaksi, seksi koettavaksi. Siksi niiden visuaaliset vaatimukset ovat erilaiset.” Mielestäni tämä kiteyttää saman, mihin viittasin omassa blogitekstissäni Lihavuus ja seksi. Järjellä ajatellen ulkonäöllä ei pitäisi olla mitään merkitystä ihmisen haluttavuuteen tai seksikkyyteen, koska seksuaalisuus ei ole fyysisten ominaisuuksien summa, vaan se on selittämätöntä vetovoimaa, joka kumpuaa henkilön persoonasta. Aivan kuten karismakin.

Rosa mainitsi lisäksi sen, kuinka oman ulkonäön haukkuminen on yleinen harrastus. Tämä on epäilemättä meille naisille ominainen juttu. Me olemme hanakampia arvottamaan itseämme ulkonäön perusteella ja vertaamaan itseämme muihin. En ole ainakaan kuullut miesporukoista, jossa äijät kilvan haukkuisivat itseään. Peniskateutta legendan mukaan esiintyy, mutta siihen se miehinen vertailu taitaa jäädä.

Äitinä tunnen suurta surua kuunnellessani, kuinka 13 –vuotias tyttäreni kertoo vieläkin samoja kuulumisia koulusta kuin jo muutama vuosi sitten. Luokan laihimmat tytöt (he, joilla näkyvät kylkiluutkin) kerjäävät toistuvasti huomiota liikuntasalin pukuhuoneissa nostamalla numeron siitä, kuinka läskejä he ovat. He puristelevat olematonta ihopoimuaan sormiensa väliin ja näyttävät ”makkaroitaan” kavereilleen: – ”Kato kuinka mä oon läski! Enks mä ookkin kamala läski?!”  Useimmiten nämä kauhistelut suunnataan luokan isokokoisimmille tytöille.

Mistä tämä kertoo? Miksi juuri ne laihat tytöt kerjäävät hoikkuuttaan ylistäviä sanoja normaalikokoisten tai tukevien tyttöjen suusta? Miksi he eivät kerjää niitä toisiltaan? Miksi niitä ylipäätään pitää kerjätä?

Lapsi oppii jo pienestä pitäen mitkä asiat elämässä ovat merkityksellisiä. Esimerkki tähän tulee lähipiiristä, kaveripiiristä ja ympäristöstä. Jos viesti on kieroutunut, on vanhemmilla melkoinen työ oikaista käsitykset ja saada lapsi sisäistämään uusi ajatusmalli. Valtavirtaa vastaan on tuskallista ja piinaavaa taistella. Mutta välttämätöntä.

Onneksi omat lapseni eivät enää ole ylipainoisia. Sanon tämän käsi sydämellä, sillä elämä on riittävän haastavaa ilman ylipaino-ongelmiakin. Haluan, että lapsistani kasvaa hyvän itsetunnon omaavia aikuisia, joilla on elämässään tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö. Toivon, että he oppivat arvostamaan ihmisiä muutoinkin kuin ulkoisten avujen perusteella. Toistaiseksi suunta näyttäisi sen osalta oikealta. Luojan kiitos.

Ulkonökökeskeisyydestä voi kuitenkin parantua. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Katri Sorsa, joka vieraili Enbuske, Veitola & Salminen –ohjelman vieraana perjantaina. Tunnustan, etten tiennyt kuka Katri Sorsa on, enkä tiedä vieläkään. Tiedän vain, että hän on ihminen, joka kertoi aiemmin keskittyneensä silikonirintoihin, ripsien pidennyksiin ja manikyyreihin. Hän kertoi janonneensa miesten huomiota ja näki valtavasti vaivaa vastatakseen miesten mielikuvaa seksikkäästä unelmien naisesta.

Nykyisin hän keskittyy 2,5 –vuotiaan poikansa kasvattamiseen, imettää häntä yhä edelleen vastoin ihmisten hyväksyntää ja ottaa mieheltään suihin silloin, jos niskajumit eivät liiaksi hankaloita toimitusta.

Jos siis Katri Sorsan tapaiset, aiemmin itsestään aivottoman bimbon tehneet naiset, oppivat muutamassa vuodessa sisäistämään, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkö ja miesten miellyttäminen muhkealla rintavarustuksella, niin ehkä nuorilla tytöillä on vielä toivoa. Katrikaan ei hyväksy jo päiväkodissa alkavaa kiusaamista (joka usein saa alkunsa ulkonäöstä), vaan opastaa pojalleen, ettei hän kiusaamalla tule saamaan tytöiltä toosaa.

Viikonlopun vietin pyjamassa perjantai-illasta sunnuntai-iltaan saakka. En olisi pukenut päivävaatteita silloinkaan, jollei velvollisuuteni äitinä olisi vaatinut minua kyyditsemään lastani juna-asemalle, että hän ehtii takaisin opiskelupaikkakunnalleen ennen uuden arkiviikon alkua. Kuljin tukka harjaamatta ja ilman meikkiä. Makoilin sohvalla, katselin televisiota ja söin kaksin käsin herkkuja. Hemmottelin itseäni, enkä pelännyt hetkeäkään, että perseeni leviää entisestään tai että mieheni hamuaisi hoikempaa toosaa.

Kuin kirsikkana kakun päälle sain mieheltäni sunnuntai-iltana vielä kuvaviestin, joka tiivisti kaiken:

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille rakastettaville ja rakastetuille ihmisille,

Toivottelee Leenuliinu

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat