Mitä yhteistä on seuraavilla toimittajilla ja kolumnisteilla: Seppo Ahti, Ilkka Kylävaara, Ruben Stiller, Matti-Esko Hytönen ja Tuomas Enbuske?

Ainakin se, että he ovat suorapuheisia miehiä, jotka ovat uransa aikana nostattaneet myrskyn, jos toisenkin, ja jakaneet kansan kahtia joko kannattajiin tai vastustajiin. He ovat herättäneet ihmisissä vahvoja tunteita, koska he kieltäytyvät kumartamasta kenenkään suuntaan ja pyllistävät tasapuolisesti kaikille.

Nämä miehet ovat armottomia ja anteeksipyytelemättömiä mielipideterroristeja, jotka sanovat mitä haluavat jäämättä murehtimaan jälkipyykkiä. Mitä useamman aamiaismurot menevät väärään kurkkuun, sitä suurempi meriitti ja hykertelyn aihe se heille on.

Röyhkeydessään nämä veijarit ovat oman aikakautensa Donald Trumpeja sillä erotuksella, että heillä on oikeasti teräviä huomiota ja kirpaisevia kannanottoja yhteiskunnallisista, valtaväestölle tärkeistä asioista. Trump ei puhu muusta kuin siitä, mikä häntä itseään kiinnostaa ja millä hän pysyy varmimmin otsikoissa. Silläkin tosin pääsee pitkälle. Ehkä jopa Yhdysvaltain presidentiksi saakka.

Kun ajattelen näiden miesten aiheuttamia kohuja, pieni feministi sisälläni alkaa väkisinkin nostaa päätään. Olisiko suhtautuminen heihin toisenlaista, jos he olisivatkin naisia?

Väitän, että olisi. Vahvojen mielipiteiden ja raadollisten kannanottojen läväyttäminen suodattamattomina herkkäsieluisten eteen ei onnistuisi samalla intensiteetillä, jos heiltä puuttuisivat munat. Tai ehkä se onnistuisi, mutta siihen ei suhtauduttaisi yhtä suopeasti. Alkujärkytyksestä toivuttuaan naiset alkavat nimittäin alitajuntaisesti mieltää nämä muiden mielipiteistä piittaamattomat ja egonsa suojiin piiloutuvat mahtisonnit jonkin sortin auktoriteeteiksi ja miehet taas nostavat heidät esikuvikseen. Paheksunta muuttuu pelonsekaiseksi kunnioitukseksi ja arvostus kasvaa.

Diktaattorit käyttävät samaa taktiikkaa.

Pointtini tässä on se, että miesten on yhä edelleen hyväksyttävämpää esittää tylyjä ja provosoivia kannanottoja kuin naisten. Tämä on nähty niin työpaikoilla kuin politiikassakin. Lähimmäksi näitä miehiä on Suomessa päässyt kenties vain Kaarina Hazard, joka on onnistunut kasvattamaan itsellensä sellaiset pallit, että vahvempikin mies vapisee. Mutta koska Kaarina on nainen, häntä ainoastaan vihataan.

Siinä, missä suorapuheiset ihmiset vihastuttavat ja provosoivat kansaa olemalla rohkeasti asioista omaa mieltään, itse kunnioitan jokaista, joka uskaltaa tehdä niin. Arvostan vahvoja ihmisiä, vaikka heidän mielipiteitään en henkilökohtaisesti allekirjoittaisikaan. Henkilöt, jotka uskaltavat avata suunsa silloin, kun tietävät olevansa valtaväestön kanssa eri mieltä, osoittavat siviilirohkeutta. Älykkyyttä he osoittavat silloin, kun osaavat perustella kantansa siten, että siitä löytyy tolkku.

Molemmat ovat katoavaa kansanperinnettä.

Koska me ihmiset olemme sisimmässämme statushakuisia ja saavutetusta asemastamme raivoisasti taistelevia laumaeläimiä, on koko yhteiskunta rakentunut sellaiseksi, missä vain vahvimmat pärjäävät. Ja kuten lauman sääntöihin kuuluu, jokaisen meistä odotetaan tekevän osuutemme yhteisen hyvän edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Vastaväitteet ja rakenteiden ravistelu eivät kuulu tähän yhtälöön ja siksi ne koetaan puolustusrintaman vaativana hyökkäyksenä. Jos ei halua tulevan revityksi hengiltä oman laumansa toimesta, on turvallisinta pitää turpansa kiinni.

Mutta mitä sillä loppujen lopuksi saavutetaan, jos kukaan ei uskalla avata suutaan? Ei yhtään mitään. Ei ainakaan tervetulleita muutoksia. Hiljaisuus ei vie mihinkään, mutta yhtälailla mukavuusalueella pysyminen tappaa kehityksen. Silti se vaihtoehtona houkuttelee tuppisuisuutta enemmän, koska mikään ei ole helpompaa kuin samaa mieltä oleminen.

Olemalla samaa mieltä kuin muutkin, ihminen ei erotu joukosta ja välttää riskin joutua minkäänlaisiin konflikteihin, koska konfliktitilanteessa turvallisuudentunne ja illuusio omasta hyväksyttävyydestä murenevat. Kyse on itsesuojelumekanismista.

Paljastamalla todelliset ajatuksensa suorapuheinen ihminen, eli tuttavallisemmin vastarannan kiiski, riisuu vapaaehtoisesti suojapanssarinsa ja asettaa itsensä alttiiksi kanssalajitoveriensa hyökkäyksille. Hän tekee itsestään tietoisesti elävän maalitaulun ja aina löytyy heitä, jotka siihen tauluun haluavat osua.

Erityisen rohkeaa eriävän mielipiteen lausumisessa on tehdä se julkisesti, sillä vaikka tämä armas Perä-Pohjolamme ei mikään Pohjois-Korea olekaan, täälläkin väärinajattelijat ammutaan. Lynkkausmeininki näkyy yleisesti kaikkialla ja se vain vahvistuu samanhenkisten lyöttäytyessä yhteen potkimaan jo valmiiksi altavastaajan roolissa olevaa toisinajattelijaa.

Urheiluhullun kansan joukkuehenki näkyy siis tässäkin.

Vahvoja mielipiteitä on toki kaikilla ihmisillä, mutta kuten päivittäin saamme todeta, niiden summittainen laukominen ei tee kenestäkään vielä älykästä.  On täysin eri asia sanoa mitä ajattelee, kuin päästää ulos suustaan mitä sattuu. Valitettavasti nämä kaksi asiaa sekoitetaan toisiinsa. Pään rääpimiseen ei vaadita kummoisiakaan älynlahjoja ja väittämän paikkansapitävyyden todentaakin usein parhaiten se ulos syljetyn vuodatuksen ”sisältö”.

Älykkyyttä sen sijaan osoittaa se, että oman kantansa osaa järkiperäisesti perustella ja että perusteluissa osaa ottaa huomioon myös vastakkaiset mielipiteet. Toisin kuin kuvitellaan, asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, eikä jokaisen väittelyn täydy johtaa konsensukseen. Kyse ei ole voittamisesta, mutta vaikka olisikin, ei voittajaksi nouse se henkilö, joka saa möykkäämällä toisen hiljaiseksi tai perääntymään, vaan hän, joka saa öykkärin pohtimaan ja ymmärtämään asioita eri näkökannalta.

Kyse on diplomatiasta.

Mielestäni yksi tämän erittäin haastavan taidon suvereenisti hallitsevista ihmisistä on Maria Veitola. Tämä tuli esille ohjelman Yökylässä Maria Veitola jaksossa, jossa hän vieraili kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen luona. Jaksossa Veitola osoitti käytännössä, kuinka vaikeistakin asioista voidaan keskustella rakentavasti olematta niistä kuitenkaan samaa mieltä ja ilman, että kummankaan kanta asian suhteen muuttuu.

Läyskyttäjistä hyvän esimerkin antoi Anu Saagim. Hänenkin kanssaan Veitola osasi toimia fiksusti jättämällä tarttumatta Saagimin heittämiin haasteisiin ja olemalla hiljaa. Jotkut ihmiset kun ovat ja pysyvät järkipuheen ulottumattomissa.

Vaikka siis ihailenkin Veitolan ammattitaitoa ja diplomaattisuutta, omaan makuuni hän on silti liian kiltti. Hän on astetta kevyempi versio Katja Ståhlista, koska hänestä huokuu luontaisesti omia kannanottojaan lieventävää hyväntahtoista viattomuutta. Toisinaan siitä on etua, joskus taas ei.

Toivoisin meille lisää kaarinoita. Me tarvitsemme enemmän kaarinoita. Meillä on aivan liian vähän naisia, joilla on valtavat pallit ja jotka kehtaavat myös esitellä niitä. Me tarvitsemme ravistelua, vaikka se sitten muutaman työpaikan näille kaarinoille maksaisikin.

Kimpaantujien (joiden temperamenttia tämäkin kirjoitus auttamatta ruokkii) on hyvä muistaa, että ravistelusta huolimatta kyse on vain näkökulmista ja mielipiteistä, eikä niiden kanssa tarvitsekaan olla samaa mieltä. Mielipiteisiin perustuvat kirjoitukset - olivatpa ne sitten kolumneja painetuissa lehdissä tai verkkosivuilla – ovat aina kirjoittajan subjektiivisesta näkökulmasta laadittuja tarkasteluja valitun aiheen ympäriltä. Ne eivät ole uutisia, joiden tarkoitus on välittää tosiasiallista tietoa, vaan usein tahallisesti provosoivia perspektiivin laajentajia, joiden perimmäinen tarkoitus on vain herättää keskustelua.

Puheliasta viikonloppua toivotellen,

Leenuliinu

Kommentit (4)

Hold your horses lady!

Alan ihan oikeasti olemaan huolissani sinusta! Kirjoituksessasi 3.10 ”Miksi Sami Hedberg ei saa olla monilahjakas?” haukuit Kaarina Hazardia hänen räväköistä mielipiteistään mm. tähän tyyliin ”...Mutta, niin kultivoituneen kuvan kuin Hazard haluaakin ylemmyydentunnossaan itsestään antaa,”. Et siis itsekään  voinut olla haukkumatta ja suuttumatta räväkälle naiselle vain hänen mielipiteistään heti kun ne osuivat liian lähelle. Sanoit arvostavasi rohkeita ihmisiä, vaikket heidän mielipiteitään arvostaisikaan, mutta tuo kommentti ei ihan kuulosta siltä. Kannattaisiko sinun ihan tosissasi hieman hidastaa vauhtia ja miettiä mikä nyt oikeasti mättää? Sinulla on punainen lanka ihan hakusessa ja sorrut kirjoitus toisensa jälkeen siihen, josta nimenomaan tuomitset muita. Olet ihan ok. älykkään oloinen, mutta logiikkasi ontuu erittäin pahasti. En hetkeäkään enää usko että tavoitteenasi on saada minkäänlaista muutosta aikaiseksi mihinkään, ainoa tavoitteesi on saada omaa henk.koht. pahaa oloa purettua. Siksi punainen lanka loistaa poissaolollaan ja logiikka on sumeaa.

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Odottelinkin, hoksaako joku tarttua tähän Hazard -asiaan! Hyvin huomattu, Hold your horses lady!

Ensinnäkin, kiitos siitä että olet huolissasi minusta. On aina mukava tietää, että ihmiset välittävät hyvinvoinnistani!

Koskien huomiotasi aikaisemmasta Hazardiin liittyvästä kirjoituksestani, niin kyllä, minäkin provosoidun asioista siinä missä muutkin ihmiset. Erityisesti provosoidun silloin, jos koen jonkun ihmisen kohtelevan toista ihmistä epäoikeudenmukaisesti. Hazardin kommentit Hedbergistä olivat mielestäni epäoikeudenmukaisia ja seison mielipiteideni takana edelleen. Ja vaikka en Hazardin kommentteja allekirjoitakaan, en silti toivo, että Hazard lopettaisi sanansäilänsä heiluttelun. Jos hän niin tekisi, olisi mediataivaamme huomattavasti värittömämpi kuin se on nyt. Voimakkaita mielipiteitä ja herätteleviä kirjoituksia siis tarvitaan. Etenkin naisilta.

Jatkossakin tulen kirjoittamaan blogissani ihmisistä, jotka minua ärsyttävät, mutta myös heistä, jotka minua ihastuttavat. Meillä on Suomessa monia tällaisia ihastuttavan-vihastuttavia persoonia, joita on suorastaan nautinto kritisoida samalla, kun sisimmässäni hykertelen heidän verbaalisuudelleen ja rohkeudelleen. Aina ei huumorini silti riitä tahallisen provosoinnin tarkoituksenmukaisuuteen, mutta melko usein riittää. Riippuu ihan päivästä ja siitä, kummalla jalalla olen sängystä ylös noussut. Kuten meillä kaikilla.

Tapanani ei ole hidastaa vauhtia kenenkään muun kuin liikennepoliisin kehoituksesta, eikä tässä nyt kauhean kovaa mennä vieläkään. Hidastamiselle siis ei ole tarvetta. Punaista lankaa kirjoituksistani saa toki etsiä, mutta en tiedä kuinka tuottavaa se on, koska sellaista sinne ei ole piilotettu.

Yhteiskunnassa mättävät harmillisen monet asiat, eikä niitä yksi ihminen valitettavasti pysty ratkaisemaan. Useampi samanmielinen sen sijaan voi jo saada muutoksiakin aikaiseksi. Vilpittömästi toivon muutosta erilaisuuden hyväksymiseen ja siihen, että ulkonäköön liittyvästä syrjinnästä päästäisiin. Ei siinä sen kummempaa logiikkaa tarvita.

Blogi on mainio alusta monestakin syystä, erityisesti siitä, että jokaisella bloggaajalla on vapaus purkaa siinä itselleen merkityksellisiä asioita tai hyödyntää sitä johonkin vähemmän provosoivaan asiaan, kuten vaikkapa nappikokoelman esittelyyn tai kasvisruokareseptien jakamiseen. Jokainen taaplaa tyylillään :)

Värikästä syksyä toivotellen,

-Leenuliinu-

luuviulu

Susta on vaan tullu niin katkera. Relaa vähän, ei kaikki vihaa lihavia. Suurin osa meistä ei arvota ihmisiä ulkonäön perusteella.

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Kiitos kommentitasi luuviulu,

Lyhyestä virsi kaunis: Näin on. Näin teen. Olet oikeassa.

Mahtavaa alkutalvea sinulle! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat