Kyllästyttää ja suututtaa. Olo on tukala, väsähtänyt ja turpea. Vatsa on koko ajan tiellä ja tunnen, kuinka pöhötys on pakkautunut reisiin ja käsivarsiin. Persekin on kai tuplannut kokonsa. On läski olo, eikä se tosiaankaan ole kivaa.

Vaikka olenkin lihava ihminen, en ole enää aikoihin tuntenut oloani lihavaksi. Tarkoitan tunteella sitä kehossa olevaa fyysistä olotilaa, enkä korvien välissä kaihertavaa mörökölliä. Tavallisesti tunnen oloni pirteäksi, energiseksi ja iloiseksi, enkä välttämättä edes muista läskejäni, jollen katso peiliin tai lähde vaatekaupoille. Tuntuu kuin rasvakertymäni olisi erillinen päälle vedetty läskipuku, jonka alla elää täysin normaalivartaloinen, hyvinvoiva ihminen.

Näin siis tavallisesti, mutta ei nyt. Olen pettynyt, koska koko kurjuus on omaa syytäni.

Läskin karkkipäivä syyskuun alkupuolella oli vikatikki. Ostin syntymäpäiväjuhlia varten ison säkillisen karkkia, koska sitä sai halvalla. Ajattelin, että karkit riittäisivät koko kuukauden ja pystyisin hillitsemään itseni niiden edessä.

Ja pystyinkin. En ole oikeastaan koskaan ollut varsinainen karkkihiiri, mutta enpä tullut ajatelleeksi, että jo muutamankin karkin syöminen laukaisee kohdallani syöksykierteen, joka johtaa salakavalasti kylläisyydentunteen katoamiseen, siitä annoskokojen kasvamiseen, ruokavalion huonontumiseen ja lopulta liikkumisen unohtamiseen.

Tätä kaavaa se menee aina, kun annan itselleni luvan heittää läskiksi.

Viimeiset puolitoista vuotta olen noudattanut kasvisruokavaliota, johon hyvin harvakseltaan on kuulunut kananmunaa eikä lainkaan maitotuotteita. Ruokavalioni on siis käytännössä ollut 95 %:sesti vegaaninen, mutta ilman ehdottomuutta. Tällä ruokavaliolla vatsani on toiminut hyvin ja olen päässyt eroon erinäisistä vaivoista, joita en osannut ruokavalion aiheuttamina edes pitää.

Kilpirauhaspotilaana ja entisenä ravintovalmentajana olen pakostakin joutunut opettelemaan eri ruokien ravintosisältöjä ja kuulostelemaan eri ruokavalioiden vaikutusta kehooni. Parhaiten olen voinut pysyessäni erossa valkoisesta sokerista, gluteenijauhoista ja lisäaineista.

Mutta... Karkithan ovat pääasiassa pelkkää sokeria ja lisäaineita. Sokeri aiheuttaa itselleni riippuvuuden jo pienissä määrissä ja sen seurauksena alan himoita jäätelöä sekä rasvaista ruokaa. Rasvan ja jäätelön myötä tuoreet salaatit ja marjat unohtuvat ja hiljalleen ruokavalioon palaa pienissä määrin myös juusto.

Jo muutaman tällaisen päivän jälkeen väsähdän. Ei huvita enää valmistaa ruokaa tai liikkua, koska ne vaativat liikaa ponnisteluja. Lösähdän sohvalle ja jään siihen. Kaupassa käydessäni sorrun eineksiin. Pakastealtaasta mukaani tarttuvat ranskalaispussi ja quorn nugetit. Niiden kylkiäisenä menee ketsuppi ja itse tehty valkosipulimajoneesi. Ei vihersalaattia, tomaattia tai kurkkua. Ei mitään tuoretta tai terveellistä. Vesi vaihtuu vissyyn ja toisinaan käteen saattaa eksyä siiderikin.

Olen hunningolla. Vaikka yhä edelleen noudatan kasvisruokavaliota, niin ruoan laatu on nopeasti tipahtanut lähes täydellisestä täysin ala-arvoiseksi - ja se näkyy! Kuulun ihmisiin, joiden pieleen lipsahtanut ruokavalio paistaa kasvoista. Silmät painuvat kuoppiin, silmien alle ilmestyvät nestepussit ja koko naama tuntuu valahtavan pari senttiä alaspäin. Iho muuttuu kuulaasta harmahtavaksi ja sinne tänne ilmestyy finni.

Korjausliikkeen tekeminen on vaikeaa. Nytkin olen miettinyt jo monta päivää, että pitäisi taas palata takaisin puhtaaseen vegaaniruokavalioon ja jättää kaikki einekset ja valmisruoat käyttämättä. Se onnistuu vain, jos jättää huonot ruoka-aineet ostamatta. Ensin pitää kuitenkin päästä siihen pisteeseen, etteivät ne enää houkuttele.

Nyt se piste on saavutettu.

Tänä aamuna join kahvin sijaan ison lasillisen kraanavettä ja kaiken sen vissyn kittaamisen jälkeen se maistui taivaallisen hyvältä. Aamupalaksi otin kaksi täysjyväruisleipäviipaletta ja surkuttelin, kun jääkaapista ei löytynyt sen päälle tuoretta kurkkua. Puolukatkin alkoivat jo huudella pakastimesta.

Kyllä se tästä taas lähtee. Onneksi nyt on perjantai ja edessä kaksi vapaapäivää. Koska isäntä meni töihin junalla, pääsen autolla kauppaan hakemaan meille kärryllisen HeVi –osaston herkkuja. Muualle en aio mennä edes kurkkimaan. Suuntaan suoraan HeVi –osastolle ja sieltä kassalle. Kohta jääkaappi on täynnä väriä ja aika kuluu keittiössä kokkaillessa.

Tiedän jo nyt, että ensi maanantaina peilistä katsoo vastaan eri ihminen. Ryhtiliikkeen jälkeen ensimmäiset kaksi kiloa laihdun nimittäin kasvoista. Silmät tulevat taas näkyviin ja posket kaventuvat. Ihokin muuttuu elottomasta terveen hohtavaksi.

Oikeastaan kaipaan jo hieman liikuntaakin. Voisin aloittaa varovasti laittamalla paikat paikoilleen ja imuroimalla koko kämpän. Siinä tulee mukavasti pieni hiki, vaikka se ei mitään rehkimistä olekaan. Huomenillalla tartun kulmatankoon. Vaikka vihaankin treenausta, niin kulmatanko on ainoa, millä saan höttölöllykät pois käsivarsistani. Läski ei haban päällä haittaa, kunhan paidanhihat lakkaavat kiristämästä. Ja samallahan voi katsoa vaikka televisiota, ettei homma menisi turhan vakavaksi.

Nauttikaa, levätkää ja syökää - mutta pitäkää silti itsestänne huolta.

Rentouttavaa perjantaita toivotellen,

Leenuliinu

Kommentit (2)

Vierailija

Ihana kirjoitus, siinä mielessä että onpa lohdullista kuulla etten ole yksin tämä aivan saman ongelman kanssa! Annoin itselleni luvan Karkkipäivään (ISOLLA K-kirjaimella) ja siitä se sitten lähti - kuukausi sitten. Tänään ekan kerran söin kunnon kasvislounaan ja toivon että se estää repsahdusta illalla. Pikkuhiljaa...

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Kiitos kommentistasi Vierailija!

Näin siinä valitettavan usein käy :)

Onneksi peli ei ole kuitenkaan menetetty ja aina voi tehdä korjausliikkeen. Itselläni se alkaa jo kaupassa, sillä jos kotona on herkkuja niin sellaista vainukoiraa ei olekaan joka ne löytäisi minua aikaisemmin!

Lähes puolitoista vuotta ilman maitotuotteita olleena jäätelö maistui NIIN hyvälle, että söin sitä suuria annoksia ja useamman kerran. Joka kerralla kuitenkin jäi kroppaan tosi paha olo, enkä tietenkään halunnut uskoa että se johtuisi jäätelöstä joten sekin piti kokeilla useamman kerran. Ja todeta, että näin se vain on.

Nyt saa jäätelöt ja muut herkut olla. Pari ensimmäistä päivää kun pitäytyy oikeassa, ravintorikkaassa ruoassa niin siitä ne mieliteotkin alkavat haihtua takavasemmalle. Ja herkkuhetkiä varten voi aina pyöräyttää vaikka ihanan marjasmoothien tai ottaa pari palaa tummaa suklaata.

Peukut pystyyn sinulle ja kovasti auringonpaistetta ruskaväriloiston keskelle!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat