Ulkonäkökeskeisyys on kuluneen vuosikymmenen aikana voimistunut merkittävästi ja suuntaus näkyy selvästi paitsi mediassa, myös jokapäiväisessä arkielämässä. Koska ulkonäkö vaikuttaa naisten menestymiseen jo työelämässäkin, ovat monet aiemmin itseensä tyytyväiset naiset ryhtyneet muokkaamaan kehojaan erinäisin keinoin vastatakseen vallalla olevaa kauneusihannetta ja pärjätäkseen paremmin.

Ulkonäköpaineet vaikuttavat meihin kaikkiin eri tavoin ja siinä, missä toiset eivät ole niistä moksiskaan, toisilla ne voivat ilmetä pakonomaisena laihduttamisena, syömisen liiallisena tarkkailuna, tavoitteellisena treenaamisena, silikonirintoina tai vaikkapa vain ripsienpidennyksinä. Ja koska meiltä naisilta tunnutaan vaativan jatkuvasti enemmän, missä sitten kulkee raja oman kehonkuvan hyväksymisen ja yhteiskunnan vaatiman kehonkuvan välillä?

Kyselin naisten ulkonäköpaineisiin ja itsetuntoon liittyvistä asioista psykoterapeutti Anna-Mari Tilliltä ja sain häneltä niin mahtavan paketin hyviä vinkkejä ja avartavia näkökulmia, että haluan jakaa ne kaikki teidänkin kanssanne. Näin ollen Anna-Marin opastukset siis julkaistaan kahdessa eri blogitekstissä, joista ensimmäinen tulee tässä!

Anna-Mari, joka työskentelee psykoterapeuttina Terapiaa terveille – yrityksessä, on valmentanut esimiehiä ihmisten johtamiseen yli 20 vuoden ajan. Lisäksi hän on toiminut mm. työyhteisöjen valmentamisen parissa, seksuaaliterapeuttina sekä kasvu- ja kriisiryhmäohjaajana.

Anna-Maria ovat aina kiinnostaneet syyt ihmisten toimintatapojen ja käyttäytymisen takana. Psykoterapeutin työssään hän saa olla mukana auttamassa asiakasta löytämään uusia oivalluksia. Hyvät kohtaamiset avartavatkin paitsi asiakkaan, myös terapeutin itsensä omaa mieltä. Osallistuminen toisen ihmisen elämään ja sen kipupisteistä selviämiseen on vastuullista työtä, joka tekee ammattilaisen nöyrän kiitolliseksi.

Vapaa-ajallaan Anna-Mari pelaa tennistä, jossa hän on nyt yli 50-vuotiaana alkanut kilpailemaankin. Anna-Marin mukaan tennis onkin mitä parhain laji pään nollaamiseen.

Ajatuksia herätteleviä lukuhetkiä toivotellen,

Leenuliinu

 

Ongelmista ratkaisuihin, psykoterapeutti Anna-Mari Tilli

 

Anna-Mari, mikä saa fiksut ja näennäisesti hyvän itsetunnon omaavat naiset antautumaan ulkonäköpaineille ja ryhtymään muokkaamaan kehoaan? 

Tätä ulkonäkökeskeisyyttä voi lähestyä montaa kautta. Ensinnäkin on täysin normaalia haluta olla kaunis ja hyväksytty. Tarve olla osa yhteisöä on ihmisen perustarve ja se on ollut aikanaan henkiinjäämisen ehto. Tätä tarvetta ovat kauppamiehet kautta aikain osanneet käyttää hyväkseen luomalla yhä uusia tarpeita – kun joku kohta on saatu kuntoon, löytyy aina uusi jota voisi kohentaa. Lopulta mikään ei riitä. Näin on luotu kauneusihanteita.

Ihmisen perustarve olla hyväksytty ja rakastettu liittyy olennaisesti myös miesten ja naisten välisiin suhteisiin. Miehen ja naisen tapa ajatella ja toimia on kuitenkin jossain määrin erilainen. Miehiseen kulttuuriin kuuluu status ja kilpailu sekä odotus siitä, että nainen pysyy samanlaisena, eli nuorena ja kauniina aina.

Miehiä on kuitenkin monenlaisia, eivätkä kaikki miehet tietenkään toimi miehisen kulttuurin mukaisesti.

Jostain syystä jotkut naiset ovat kuitenkin alkaneet katsoa itseään ulkoapäin, miehen silmin. Jos nainen unohtaa oman ominaislaatunsa – yhteyden luomisen tärkeyden ja yhteistyön sekä jatkuvan muutoksen, joka on rakennettu jokaiseen naiseen jo biologisesti - ja alkaa muokata itseään miehiseen kulttuuriin sopivaksi, hän hukkaa jotain olennaista itsestään. Tällöin hän alkaa muokkaamaan itseään ulkoisen katseen mukaan.

Ihanne on stereotyyppi, jota aletaan tavoitella. Tuloksena siitä on hämmästyttävää yhdennäköisyyttä. Silti ihmisenä olemisen rikkaus on kuitenkin juuri sitä, että olemme erilaisia ja arvokkaita ainutlaatuisina ihmisinä. Olemme siis kummallisessa tilanteessa, jossa jokainen yrittää olla yksilöllinen ja oma itsensä, mutta samanaikaisesti tavoittelee stereotyyppistä ulkonäköihannetta.

Kyse voi olla myös hukassa olevista arvoista. Omien arvojen perusteellinen pohdinta jää tekemättä, kun koko ajan on kiire johonkin jotain suorittamaan. Eli ajattelun tulisi lähteä sisältäpäin. Tulisi selvittää mille juuri sinä annat arvoa, mihin
uskot ja minkälaiseksi haluaisit elämäsi.

Mies, joka vaatii naiseltaan vallitsevan kauneusihanteen mukana pysymistä ja silikonirintoja, on yhtälailla hukassa itsensä ja arvojensa suhteen. Mistä lähtee tarve näyttää kavereille ja esineellistää oma rakastettu?

Mistä ulkonäkösyrjintä sitten johtuu ja mitä se kertoo syrjintää harjoittavasta ihmisestä ja nyky-yhteiskunnasta?

Syrjintä on sisäänrakennettu jo aivojemme toimintaan. Kaikki liian erilainen käynnistää syvemmissä aivokerroksissa uhkareaktion: taistele, pakene, jähmety. Erilainen voi olla erilainen iältään, ihonväriltään, seksuaali-identiteetiltään,
pituudeltaan, painoltaan…

Se, että erilaisuus nähtäisiin rikkautena ja voimavarana, vaatii ensinnäkin sen ymmärtämistä, että erilaisuus on arvokasta sinänsä. Se vaatii myös tahtomista, pysähtymistä ja tietoista toisin ajattelemista. Stereotyyppinen ajattelu on helppoa ja automaattista eikä vaadi ponnistelua. Ei vaadi kovin kehittynyttä mieltä suhtautua erilaisuuteen ennakkoluuloisesti. Myös viiteryhmä vaikuttaa ihmisen ajatteluun – miten he, joihin haluat liittyä, suhtautuvat ja ajattelevat?

Huonon itsetunnon omaava ihminen kokee itsensä huonompana tai vähempiarvoisena muihin ihmisiin verrattuna. Mitkä ovat yleisimpiä huonoon itsetuntoon liittyviä käyttäytymis- ja ajatusmalleja ja milloin niistä tulisi olla huolissaan?

Useimmilla ihmisillä on joskus jonkinlaisia kelpaamattomuuden tunteita ja ajatuksia. Ongelmaksi ne muodostuvat sitten, jos ne alkavat rajoittaa asioita, joita haluaa tehdä tai estävät menemästä jonnekin, minne haluaisi mennä. Tai jos henkilö kokee, että omat tarpeet eivät tule ollenkaan kuulluiksi.

Muihin ihmisiin vertailu ei yleensä ole kovin hyödyllistä. Sillä on tutkitusti taipumus vähentää onnellisuuden ja itsearvostuksen tunnetta.

Koska itsetunto on pitkälti kokemuksiemme ja ympäristömme muovaama, millä keinoin huonoon itsetuntoon liittyviä käyttäytymis- ja ajatusmalleja voisi itse lähteä muokkaamaan terveemmiksi vai voiko huonosta itsetunnosta ylipäätään itsenäisesti ”parantua”?

Se oleellinen muutos, joka hyvässä psykoterapiassa tapahtuu yleensä aina, on kyky ottaa etäisyyttä omiin ajatuksiin. Eli ymmärtää, että minä en ole yhtä kuin ajatukseni tai tunteeni. Tunteet tulevat ja tunteet menevät, kun hyväksyy ne. Ei niitä tarvitse yrittää vastustaa, tai syyllistyä ja hätääntyä niistä. Ajatukset ovat kuin pilviä taivaalla, tulevat ja menevät, mutta sininen taivas pysyy.

Kyky olla läsnä ja hyväksyä kaikki mikä itsessä tapahtuu, vahvistuu myös erilaisin mindfullness -harjottein ja meditoimalla. Myös joogalla on samantapaisia hyötyjä. Lopulta tuloksena on lempeä ja hyväksyvä suhtautuminen itseen – ihminen oppii
suhtautumaan itseensä kuin parhaaseen ystäväänsä.

On mahdollista oppia omien tunnereaktioiden säätelyä pakonomaisen reaktiivisuuden sijasta. Irti päästäminen tukee irrottautumista omista uskomuksista kumpuavista ”täytymisistä” ja kulttuurisista normeista miten asioiden ”pitäisi” olla.
Omaa sisäistä puhetta voi tutkia esimerkiksi tulemalla tietoiseksi siitä, mitä itselleen sanoo kun katsoo peiliin. Ja sitten voi kysyä: sanoisinko näin parhaalle ystävälleni?

Ajatusten testaamiseen kannattaa käyttää myös kahta kriteeriä: 1. Miten totta tämä ajatus on asteikon 0-10 välillä? 2. Miten hyödyllinen tämä ajatus on itselleni asteikon 0-10 välillä? Jos näiden testien perusteella olisi syytä muuttaa omaa ajatteluaan, voi ruveta kyselemään itseltään mitä sen sijaan voisi ajatella.

Miten perheenjäsenet ja muut läheiset voivat edesauttaa terveen itsetunnon kehittymisessä ja milloin on parasta kääntyä terapeutin puoleen?

Itsearvostus ja itsetunto kehittyvät ja muuttuvat koko elämän ajan. Joillakin on ollut onni saada jo alun perin niin paljon rakkautta, hyväksyntää ja kannustusta, että se kannattelee elämässä. Onneksi muillakin on mahdollisuus tehdä asialle jotain itse. Jokaisella on oikeus valita ystävänsä – ovatko ympärilläni olevat ihmiset kannustavia ja ystävällisiä?

Ystävät voi valita ja perheenjäsentenkin kanssa on mahdollista ottaa etäisyyttä ja antaa palautetta siitä, miten toivoisi itseään kohdeltavan. Yleensä jo se, että ottaa puheeksi omat tunteensa ja tarpeensa, parantaa itsearvostusta. Mikäli häpeän tunteet yrittävät tätä estää, kannattaa muistaa, että häpeän voima vähenee kun siitä alkaa puhua.

Terapiaan hakeutumisesta ei kannata tehdä turhan hankalaa, usein jo lyhytkin jakso helpottaa oloa ja tuottaa uudenlaista ajattelua. Kognitiivinen lyhytterapia ja ratkaisukeskeinen psykoterapia kannattaa kokeilla ennen kuin lähtee pitkään ja kalliiseen terapiaan. Terapia kannattaa aina, jos tuntuu, ettei itse asioissaan pääse eteenpäin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat