"Posti tuo kirjeen laatikkoon. Se on harvinaista, koska laatikkoon tulee enää mainospostia tai kanta-asiakaslehtiä. Lähettäjää ei ole merkitty.

Ihmettelen, koska kukaan ei koskaan lähetä minulle postia. Nimi ja osoitetiedot on kirjoitettu käsin, joten kyseessä on henkilökohtainen kirje. Kenethän minä nyt olen mahtanut suututtaa? Onkohan kissani käynyt paskomassa naapurin kukkapenkkiin ja nyt sitä vaaditaan lopetettavaksi?

Jotain kamalaa tässä on. Tiedän sen. Vaistoan sen.

En haluaisi avata kirjettä, koska se pelottaa. Sen sisällä voi olla mitä tahansa. Mutta pakkohan se on. Jos en avaa, niin joku vielä loukuttaa kissaparan suutuspäissään. En antaisi sitä itselleni anteeksi. Koskaan.

Revin kuoren auki ja valmistaudun pahimpaan.

Se on syntymäpäiväkutsu. Serkku täyttää viisikymmentä vuotta ja juhlia vietetään kauniissa kartanossa keskellä kauneinta maalaisidylliä. Mukana on lahjalista.

Voi itku. Juhlista tulee suuret. Sukumme kokoontuu ja tässä iässä kaikkien lapsillakin on jo omat perheensä ja jälkikasvunsa. En tunne vieraista enää puoliakaan. Kun mukaan lasketaan vielä päivänsankarin ystävät, tuttavat ja työkaverit…

Apua!

Viimeksi vastaavissa juhlissa oli paikalla valokuvaaja ja juhlien jälkeen mukana olleille teetettiin muistoksi valokuva-albumi. Siitä on jo kai kahdeksan vuotta aikaa. Silloin tein kaikkeni pakoillakseni kameraa, mutta silti löysin itseni useammasta otoksesta ja näytin jokaisessa niistä hirveältä. Näytin ihan porsaalta.

Sen jälkeen olen lihonut ainakin viisitoista kiloa. Ei. En halua mennä! En voi mitenkään mennä paikalle. Ilmoitan, etten pääse. Sanon, etteivät työvuoroni anna periksi.

Mutta enhän minä niin voi tehdä. Joku kuitenkin paljastaa, etten ole ollut töissä enää vuosiin. Ja vaikka olisinkin, syntymäpäiviin on aikaa kuusi viikkoa ja siinä ajassa työvuorot ehtisi kyllä sopimaan siten, että juhliin pääsee. Mutta kun en halua mennä! Minulla ei ole mitään päälle pantavaakaan, eikä vaatekaupoista löydy sopivia kokoja. Ja vaikka löytyisikin, niin vaatteet ovat liian hintavia. Ei sellaisia ole varaa ostella yksiä juhlia varten. Seuraavaan sukujuhlaan menee taas vuosia ja siinä ajassa muotikin ehtii muuttua. Kuka tietää kuinka lihava ja ruma silloin olen?!"

Kuulostaako tutulta?

Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei ehkä osaa kuvitella, että kukaan ajattelisi tai toimisi tällä tavoin. Mutta he, jotka todella häpeävät ulkonäköään, ajattelevat. He karttelevat julkisia paikkoja ja yhteisiä kokoontumisia. Heille pelkkä kaupassakäyntikin aiheuttaa suurta ahdistusta, koska he pelkäävät, että heille nauretaan.

Itsetunto on upea työväline, silloin kun se on kohdallaan. Hyvä itsetunto on kuin loton päävoitto, joka avaa ovia ja saa tuntemaan, että kaikki on mahdollista. Murentunut itsetunto, sitä vastoin, voi eristää ihmisen kotiinsa ja estää häntä elämästä elämäänsä.

Ihminen, jonka itsetunto on kokenut kovia ja joka on ikänsä joutunut kestämään pilkkaa, alkaa ennen pitkää uskomaan, että pilkka on aiheellinen. Jos ihmistä kiusataan pienestä saakka ja se jatkuu läpi elämän, kuinka hän osaisi kulkea pää pystyssä ja selkä suorassa ihmisten ilmoilla ja haistattaa ilkkujilleen paskat?

Ei mitenkään, sillä hänellä ei ole siihen rohkeutta.

Jos ihminen uskoo sen, mitä hänelle vuosikausia toitotetaan, eikä se ole hänen oman etunsa mukaista, hän ei koe olevansa arvostettu eikä hyväksytty. Hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja kokee valtavasti häpeää. Hän häpeää kaikkea itsessään.

"Jos kerran maailma ei minua hyväksy, miksi olen edes olemassa?"

Itsetunto-ongelmat ja totaalinen arvottomuuden tunne voivat pahimmillaan johtaa itsetuhoisuuteen. Erilaiset päihteet, itsensä vahingoittaminen ja jopa itsemurha-ajatukset voivat tuntua vaihtoehdoilta ylitsepääsemättömältä tuntuvaan tilanteeseen. Kun tilanne on päässyt liian pahaksi, ei syvissä vesissä kahlaava ihminen osaa välttämättä hakea apua.

Blogissani olen käsitellyt lihavuutta ja siihen liittyviä kokemuksiani ja havaintojani. Olin lihava lapsi ja nyt olen lihava aikuinen. Omat itsetunto-ongelmani, jotka alkoivat systemaattisesta koulukiusaamisesta ja jatkuivat sen jälkeen parisuhteessa, johtivat vaaralliseen syömishäiriöön ja syöksykierteeseen. Vaikka olenkin selvinnyt siitä voiton puolelle, aihe on yhä lähellä sydäntäni. En tahdo, että kukaan muu joutuu käymään läpi vastaavaa.

Tiedän, että tapani kärjistää asioita ei miellytä kaikkia, mutta aiheen ollessa näinkin vakava, ravistelu ja vastakkainasettelu ovat usein toimivia tehokeinoja saada ihmiset heräämään ja keskustelemaan. En tarjoa blogissani hattaroita ja muuta höttöä, vaan puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Jos ihmiset ilkeydellään, suvaitsemattomuudellaan ja toisten ihmisten jatkuvalla sortamisella saavat jonkun pohtimaan epätoivoisia tekoja päästäkseen kokemaansa karkuun, ei asioiden hyssyttely korulausein ja saastan lakaisemin maton alle tee kenellekään oikeutta. Asiat on revittävä auki sellaisena kuin ne ovat.

Ylilyöntejä tapahtuu ja rapatessa roiskuu. Elämä on kovaa.

Lihavuus koskettaa jo joka viidettä suomalaista ja yli puolet aikuisista on ylipainoisia. Ylipaino ei ole aina tervettä, vaikka ylipainoinenkin voi olla terve. En kannata lihavuutta, mutta puolustan lihavien oikeuksia olla ja elää. Puolustan tasa-arvoa ja vastustan syrjintää.

Suhtautumisen ylipainoisiin ja lihaviin ihmisiin täytyy muuttua. Ketään ei saa pilkata ulkonäön perusteella. Pienistä puroista syntyy suuria virtoja ja kiusaamiseen on puututtava ajoissa. Siitä on tehtävä loppu, ennen kuin se tekee lopun ihmisestä.

Itsetunto on toisilla vahvempi ja toisilla heikompi. Se, mikä hyvän itsetunnon omaavaa ihmistä ei hetkauta ja mitä hän ei edes noteeraa, voi olla heikon itsetunnon omaavalle se kamelin selän katkaiseva korsi.

Heikko itsetunto altistaa ongelmille, eikä kenenkään tule lisätä tuota kuormaa. Heikko itsetunto syntyy kokemuksista, sillä kukaan ei synny tähän maailmaan negatiivinen mielikuva itsestään.

Rakkautta ja jaksamista viikonloppuun jokaiselle tasapuolisesti.

Toivottelee Leenuliinu

PS: Lihavan Naisen Markkinat pääsi avaamaan sanaisen arkkunsa myös eilen julkaistussa Tampereen Yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehdessä. Kannattaa käydä lukemassa.

Kommentit (6)

taitolaji

Sinun ei tarvitse selitellä miksi kirjoitat niin kuin kirjoitat tai miksi käytät kärjistyksiä ja vastakkainasettelua. Se, että kaikki ihmiset eivät sitä tee tai koe sellaisen käyttämistä itselleen mielekkäimpänä tapana ei tarkoita sitä, että se ei olisi sinulle sopiva tapa. Koin piston sydämessäni, koska olen ollut kovin kärkkäänä kommentoimassa tapaasi asetella asioita jyrkästi eri ääripäihin, mutta kommentoimiseni ei tarkoita sitä, että kritisoisin sinua ihmisenä. Itseasiassa pidän ihmisistä, jotka keikuttavat laivaa, koska se on usein merkki todellisesta halusta saada muutoksia aikaan. Itselleni se tapa on vain vieras.

Kiusaamisesta voisin kirjoittaa kirjan (ummikkoruotsinkielisenä suomenkieliseen kouluun, jossa en ymmärtänyt sanaakaan, murrosikäisenä silmäänpistävän erilaisen vartalon omaavana jne. Jouduin todella rankkoihin tilanteisiin läpi koko peruskoulun, ja ensimmäinen parisuhdekin perustui henkiseen väkivaltaan, jossa pääasiallinen keino oli ulkonäköni ja koko persoonani haukkuminen. Itsetuhoiset ajatukset eivät todellakaan ole olleet vieraita), mutta olen käynyt pitkän tien pääni sisällä ja voin sanoa, ettei muiden mielipiteillä ole minulle enää oikeasti väliä. Vielä tänäkin päivänä saan kuulla paitsi koostani, niin myös äidinkielestäni tyyliin ”mene takaisin Ruotsiin läski hurri” yms. ihan aikuisilta ihmisiltä lasteni kuullen. Nykyään en vain voi ymmärtää miksi minun pitäisi tuntea huonommuutta tilanteessa, jossa ainoa huonosti käyttäytyvä ja itsensä kanssa ilmeisen huonosti voiva ihminen oli se, joka minun kimppuuni sanallisesti hyökkäsi?

En koe, että ihmisten vastakkainasettelu (he ovat pahoja ja me uhreja) sen perusteella miten he suhtautuvat lihaviin, suomenruotsalaisiin, maahanmuuttajiin tai muihin valtaväestöstä eroaviin, olisi mitenkään rakentavaa tai parantaisi suhtautumista meihin. Ja vaikka he muuttaisivatkin suhtautumisensa positiivisemmaksi, niin siitä huolimatta se ei parantaisi meidän itsetuntoamme, koska se on asia, jota eivät muut voi parantaa. Se on minun OMA kuvani ITSESTÄNI. Maailma on täynnä käsittämättömän kauniita ja lahjakkaita ihmisiä, joita lähes kaikki varauksetta ihailevat, hyväksyvät ja kunnioittavat –ja kuitenkin näillä ihmisillä on ongelmia itsetuntonsa ja oman itsensä hyväksymisen kanssa.  

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Parahin Taitolaji,

Voi, älä turhaan tunne pistoa sydämessäsi vaan lähetä kommenttejasi jatkossakin! On hienoa saada palautetta ihmiseltä, joka käyttää aivojaan ja rakentavasti perustelee kantansa. Se on vain positiivista.

Jos ja kun viittaan blogissani johonkin saamaani palautteeseen, mitä toisinaan tapahtuu, niin kyseinen palaute on silloin julkaisukelvoton. Niin tälläkin kertaa :D mutta niistä saa aika usein hyviä ideoita seuraaviin blogiteksteihin... Vietä mukava viikonloppu. Olet sen taatusti ansainnut <3

Nainen -69

Hei,

Minusta Sinä näytät kauniilta tuossa pikkukuvassa. Laita joku nätti vaate, korkkarit, meikkaa, mene juhliin ja ole upea!

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Kiitos Nainen -69

Kauniit, rohkaisevat sanat naiselta naiselle tuntuvat aina erityisen hyvältä!

Vierailija

Kylläpä itketti. Kirjoitus oli kuin suoraan minun elämästäni, sillä erolla, etten ole lihava vaan kasvonpiirteiltäni ihmisten mielestä ruma ja huvittava. Minulle nauretaan täysin avoimesti, niin vanhat kuin nuoret, miehet kuin naiset. Ja pariskunnat yhdessä. On osoiteltu, on kuvattu salaa. On vaihdettu katseita, pidätelty naurunpyrskähdyksiä. Minut bongataan jopa autossa istumassa, ihan missä tahansa. Kykenen enää juuri ja juuri käymään töissä, jossa niinikään joudun kestämään kollegoiden huvittuneita hymyjä, nauruja pidätellessään. Lasteni elämästä menetän joka päivä ison siivun, kun en kykene normaalisti elämään ja käymään ulkona. Jokainen tienylitys autossa istuvien nauravien ihmisten katseiden alla, vaatii sellaisen ponnituksen, että vapaaehtoisesti en siihen enää lähde. Joskus hirvittää niin, että jalat ovat mennä alta. Jos huomaan ivalliset tuijotukset, niin jalat tärisevät, rintaa painaa ja tuntuu, että sydän pettää. Ruma olen, myönnän, mutta että niin ruma, että näitä tapahtuu päivittäin. Se hämmentää. Eikä tämä rajoitu vain Suomeen, samaa tapahtuu muissakin maissa, vähemmän tosin. Mutta samoin kuin kauneus on kansainvälistä, niin on myös rumuus. Ruma täällä, ruma siellä. Pakotietä, pakomaata ei ole. On vaikeaa tulla vakavasti otetuksi, kun ihmiset oletusarvoisesti suhtautuvat, että olen heitä alempi, tyhmempi, huonompi. Ihmetellään avoimesti, että onko sinulla lapsia? Onko sinulla MIES? Onko sinulla TYÖ? Oikeasti...

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Kiitos palautteestasi, Vierailija!

Tuntemuksesi tuntuvat tutuilta kaikista meistä, jotka olemme syrjintää kokeneet. Syrjintä, tapahtuipa se millä tahansa perusteella tai laajuudella, on aina tuomittava teko, mutta jatkuvan kiusaamisen ja pilkanteon kohteena olevalla voimat eivät aina riitä taisteluun epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Helpoimmalta ratkaisulta voikin tuntua kotiin jääminen ja maailmasta eristyminen, mutta toisten ihmisten käyttäytyminen ei kuitenkaan saisi estää meitä elämästä elämäämme. Jokainen meistä on yhdenvertainen ja jokaisella ihmisellä on oikeus olla sen näköinen- tai kokoinen kuin on. Myös sinulla ja minulla.

Positiivisiin asioihin keskittyminen voi olla hankalaa, koska negatiiviset asiat koetaan voimakkaammin ja niitä uskotaan herkemmin. Positiivisuuteen keskittyminen on kuitenkin voimavara. Positiivisina asioina sinulla ovat ehdottomasti lapset, mies ja työ. Se on paljon enemmän kuin monilla muilla tänä päivänä - enemmän kuin monilla niistä naureskelijoista! Sinulla on ympärilläsi rakastavia ihmisiä sekä ammattitaito, jota arvostetaan ja tarvitaan. Ole reilusti ylpeä!

Se, minkä ihmiset kokevat heikkoutena ja itsetuntoa musertavana voi onneksi kääntää vahvuudeksi. Omalla kohdallani ratkaisu oli blogin kirjoittaminen ja asioiden tuominen rehellisesti esille sitä kautta. Koska en voi sairaudelleni muutakaan, olen sitten reilusti lihava. Erilaisuuden hyväksyminen on asia, jota jokaisen tulisi ajaa.

Suomessa erilaisuuden osalta kannustavaa esimerkkiä on näyttänyt esim. Noora Västinen, joka esiintyi Arman Alizadin uuden ohjelman "Pahan jälkeen" ensimmäisessä jaksossa. Noora on mahtavan asenteen omaava nainen, joka ei ole antanut omien rajoitustensa vaikuttaa elämiseensä. Jakso löytyy varmasti vielä netistä, jos et ole sitä katsonut. Nooraan voi tutustua myös hänen verkkosivuillaan: http://www.nooravastinen.net/noora

Rumuus, kuten kauneuskin, on onneksi katsojan silmässä. Monet kansainväliset huippumallit ovat kertoneet avoimesti kasvaneensa kiusattuina ja hyljeksittyinä, koska heitä on pidetty rumina. Itse taas en koe kenenkään ihmisen olevan oikeasti ruma. Koko sana on ruma, koska rumuus tai kauneus kun on niin paljon muutakin kuin ihmisen ulkoinen habitus, ruumiinrakenne tai kasvojen piirteet.

Televisiosta näin sattumoisin kerran ohjelman Ugly Models -mallitoimistosta, jonka palkkalistoille päästäkseen pitää olla "poikkeuksellisen ruma". Minusta idea oli loistava, koska se käänsi negatiivisena asiana nähdyt ominaisuudet  täysin päälaelleen ja nosti jalustalle ihmiset, jotka poikkeasivat valtavirrasta jollakin ominaisuudellaan. Tämä on mahtava osoitus siitä, kuinka ihmiset käyttävät kekseliäisyyttään ja erilaisuuttaan edukseen. Viesti on selvä: Ole ylpeästi sellainen kuin olet, äläkä välitä muiden mielipiteistä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat