Naisellisuus ja naisen ulkonäkö ovat asioita, joihin media jatkuvasti vaikuttaa ja pyrkii vaikuttamaan. Kauneus nähdään stereotyyppisenä mielikuvana ihanteesta, jota eri kanavat meille tarjoavat. Kaunis nainen kuvataan tyypillisesti nuorena aikuisena, jolla on treenattu ja rasvaton vartalo, valkoiset hampaat ja leveä hymy. Hän huokuu hyvinvointia, urheilullisuutta ja aktiivisuutta, ja syö äärimmäisen terveellisesti.

Sellaisenaan näissä ihanteissa ei ole mitään vikaa. Urheilullisuus ja aktiivisuus ovat kannatettavia elämäntapoja ja terveellinen ravitsemus on ihmisen hyvinvoinnin perusta. Mutta entäpä sitten, kun nainen ei täytäkään annetun mielikuvan mukaisia mittoja ja painoa on päässyt kertymään joko omasta syystä tai sairauden aiheuttamana? Voiko nainen olla silloin muiden silmissä kaunis?

Naisen omakehonkuvaa ajatellessani mietin usein niitä onnellisena yhdessä eläviä pariskuntia, joissa nainen on reilusti miestään kookkaampi tai joissa mies on huipputreenattu, mutta nainen ei. Tällaisiin pariskuntiin törmää vähän väliä ja olen siitä iloinen. Asetelma nimittäin viestii kaksi erittäin tärkeää asiaa: ensinnäkin heidän parisuhteensa on terveellä pohjalla, koska naisen koko ei ole suhteessa häiritsevä tekijä ja toisekseen naisella on hyvä itsetunto, koska miehen hoikkuus ei ole pakottanut häntä laihduttamaan.

Itsetunto on asia, joka kehittyy ja muuttuu elämän varrella. Se voimistuu positiivisista kokemuksista ja voi murtua pieneltäkin tuntuvista, kuvitelluista asioista. Paino ja oma kehonkuva ovat asioita, jotka vaikuttavat etenkin naisten itsetuntoon, ja sen vuoksi Lihavan Naisen Markkinat on suunnannut blogisarjan NAISTEN JA MIESTEN SUUSTA erityisesti ylipainostaan murehtiville naisille.

Tällä kertaa saamme tietää, kuinka ylipainoisen naisen näkee mies, joka on ikänsä huolehtinut omasta fyysisestä kunnostaan ja jolle keho on ollut keskeinen osa omaa työtä. Voiko ylipainoinen nainen olla entisen huippu-urheilijan silmin kaunis ja haluttava?

Kysyin asiaa entiseltä triathlonistilta ja nykyiseltä Kokoomuksen kansanedustajalta Pauli Kiurulta.

Mukavaa torstaipäivää kaikille,

Toivottaa Leenuliinu

 

Omin sanoin naisista ja ylipainosta – Pauli Kiuru, kansanedustaja

 

Pauli, millaisia ominaisuuksia itse naisessa arvostat?

Positiivinen elämänasenne ja hymy ovat tärkeitä kaikilla ihmisillä. Luottamuksen merkitystä on vaikea liikaa korostaa. Hyvää ja tahdikasta käytöstä arvostan aina. Riittää, kun pyrkii huomioimaan myös toiset läsnäolijat. Keikarointia ja päälle liimattuja tapapiruetteja ei tarvita.

Voiko mielestäsi ylipainoinen nainen olla kaunis ja haluttava?

Kauneus on katsojan silmässä. Jos nainen on terveellä tavalla arvonsa tunteva, hyvä keskustelija sekä huoliteltu, niin jokainen on haluttava. Harva kai sitä pelkästään kiloihin rakastuu. Persoona on tärkeä.

Voisitko itse kuvitella seurustelevasi / asuvasi / eläväsi ylipainoisen naisen kanssa?

Minulla on vilkas mielikuvitus ja voin kuvitella lähes mitä tahansa.

Mitkä mielestäsi ovat aiheellisia syitä laihduttaa?

Terveyden merkitys on tärkeä. Jos paino on vaaraksi terveydelle, niin siinä on perusteltu syy. On tärkeää, että kokee oman ruumiinsa ja painonsa itselleen luontevaksi. Jos paino ei tunnu omalta, niin muutosta on syytä ainakin harkita. Painoindeksi ja oma tuntemus eivät ole kuitenkaan sama asia. Jos ne ovat ristiriidassa, niin annan suuremman arvon omalle tunteelle.

Millaisen viestin haluat välittää kaikille kehoonsa tyytymättömille ja ylipainoaan häpeäville naisille?

Muutos on aina mahdollinen. Hyvä ja realistinen suunnitelma on tärkeää, samoin läheisten tuki. Häpeä on ymmärrettävää, mutta on hyvä muistaa, että tunne on yleensä itsestä suurempi kuin ulkopuolista. Se, mikä on itselle häpeän ydin, voi ulkopuoliselle olla täysin merkityksetöntä.

Harva jaksaa ja ehtii olla toisen ulkonäöstä tai tekemistä korostuneen kiinnostunut. Jokaisella on omat murheensa. On hyvä myös tiedostaa, että itsetunto-ongelmat voivat liittyä myös muihin asioihin kuin painoon. Itsetuntoa ei välttämättä olennaisesti muutu, vaikka rasva vähenisi ja lihakset lisääntyisivät.

Kommentit (4)

taitolaji

En tiedä miksi minua tökkii niin suunnattomasti tuo miltä lihava, tai ylipäätänsä kukaan, näyttää muiden silmissä –ajatus. Siinä on jotakin samaa kuin siinä myötähäpeää herättävässä kysymyksessä, joka esitetään aina ulkomaalaisille ”what do you think about Finland?”, jossa vastausta odotetaan nöyränä cockerspanieli-ilme kasvoillaan. Voiko kunnon kotikasvatuksen saanut haastateltava siinä tilanteessa edes sanoa, että ”I hate Finland”? Samalla periaatteella hyvin harva vastaa ylipainoisen haastattelijan kysymykseen ”Voiko lihava olla kaunis?” että ei voi?

Toisekseen tuollainen kysymyksenasettelu heijastaa mielestäni huonoa itsetuntoa. Halutaan, että muut pitävät lihavaa kauniina ja sitten jotenkin itsekin saisi hyväksynnän sille, että on kaunis ja hyväksytty, vaikka oikeasti hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen viisveisaa siitä miten muut hänet näkevät. Me Naiset teki juuri hyvän jutun siitä miltä kokoa 46 oleva nainen näyttää ja lopputulema oli, että kokoa 46 näyttää ihan tavalliselta naiselta. Todellisuudessa kokoa 46 oleva nainen voi painaa lähemmäs sata kiloa (itse esimerkiksi kuulun juuri tähän porukkaan) ja olla siis oikeasti lihava, kuten osa niistä naisista jutussakin, mutta heistä yksikään ei näyttänyt muuta kuin tavalliselta, koska he kantoivat itsensä ylpeydellä. He eivät näyttäneet cockerspanielilta, joka odottaa, että muut hyväksyvät heidät.

Luen blogiasi todella mielelläni, koska eroavaisuuksistamme huolimatta kirjoituksesi saavat minut ajattelemaan asioita oman laatikkoni ulkopuolelta. Ymmärrän tämän blogisi vastakkainasetteluideankin, mutta oma maailmankuvani on tyystin erilainen ja maailmaani ei kuulu asioiden vastakkainasettelu. Vastakkainasettelussa tapahtuu usein ns. väärän dilemman ilmiö eli argumentaatiovirhe, jossa vakuutamme itsemme siitä, että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa (ihmiset ovat joko lihavia, joka on hyvä asia tai laihoja, joka on huono asia)  ja suljemme silmämme kaikilta muilta vaihtoehdoilta. 

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Tervehdys Taitolaji,

Ymmärrän kantasi täysin, sillä hyvän itsetunnon omaava ihminen ei ajattele sitä, mitä muut hänestä ajattelevat ja sen vuoksi he eivät käsitäkään koko kysymystä. Sinulla on siis hyvä itsetunto, joka on mahtava juttu!

Huonon itsetunnon omaavat ihmiset sen sijaan ajattelevat muiden mielipiteitä hyvinkin usein. He saattavat jopa kartella juhlia ja muita julkisia paikkoja vain siksi, koska häpeävät omaa ulkonäköään ja sitä, etteivät "kuulu joukkoon". Tämä on musertava olotila ja estää ihmisiä elämästä. He sulkeutuvat omaan pahaan oloonsa ja eristäytyvät muusta maailmasta. Se on surullista, mutta niin totta.

Tämän haastattelusarjan ydin on nimenomaa sparrata näitä huonon itsetunnon omaavia naisia ja vakuuttaa heille, että he ovat aivan yhtä kauniita ja hyväksyttäviä kuin muutkin ihmiset. Mutta koska minä meuhkaan täällä blogissani samasta asiasta koko ajan, niin siitä voi helposti tulla käsitys, että olen ajatukseni kanssa yksin. Siksi otan mukaan muita naisia ja miehiä puhumaan asiasta. Ja voin taata, että kaikki eivät vastaa tuohon kysymykseen oletuksesi perusteella, odotahan vain :)

Ja mitä tulee tuohon cockerspanieli-ilmeeseen...  Huonon itsetunnon omaavat ihmiset ovat usein joutuneet elämään jopa vuosikymmeniä pilkan ja ivan kohteena ja koska heitä ei ole hyväksytty sellaisena kuin he ovat, heidän olemuksensa muuttuu voimakkaasti anteeksipyyteleväksi. Spanieli silmät ovat juuri sitä, että he odottavat, että heidät vihdoin hyväksyttäisiin. Se ei ole tietoinen säälinhakuinen ilme. Aivan päinvastoin.

Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää naisen mallia ja jokainen ihminen on kaunis omalla, erityisellä tavallaan. Olisi hienoa, jos jokainen uskoisi ja sisäistäisi sen ja ajattelisi samoin myös muista. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.

Vierailija

Ei minusta ongelma ole ylipainoisten ihmisten huono itsetunto vaan muiden ihmisten ajattelemattomat tai suorastaan ilkeät kommentit. Ne eivät vaikuta vain ylipainoisiin ihmisiin, pahimmassa tapauksessa niillä kasvatetaan aina uusia sukupolvia naisia ja miehiä, jotka luulevat ettei lihava voi olla kaunis, ahkera ja älykäs. Sitä kun ei tiedä, keneen ne sanat vaikuttavat ja keneen eivät. Saman, ylipainoa negatiivisesti kommentoineen äidin tyttäristä se normaalipainoinen saattaa saada ongelmallisen suhtautumisen kehoonsa ja ruokaan, kun taas ylipainoinen sisar mennä porskuttaa välittämättä muiden ulkonäköään koskevista kommenteista. 

Minulla on muutamia sekä ylipainoisia että normaalipainoisia ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat kuulleet noita kommentteja ja kiirehtivät dissaamaan itseään ennen kuin muut ehtivät tai luulevat, etteivät he tajua olevansa kauneusihanteen vastaisia, vaikka ovatkin uskaltautuneet (kuviteltuine tai todellisine) läskeineen rannalle, tanssimaan tai ravintolaan. Sellaista puhetta on surullista kuunnella. Vielä surullisempaa on, että kaikki eivät jaksa altistaa itseään ikäville kommenteille ja jättävät siksi menemättä uimahalliin tai ottamatta syntymäpäiväkakkua.

En halua elää yhteiskunnassa, jossa vain hyvällä itsetunnolla ja paksulla nahkalla varustetut sanavalmiit ihmiset voivat liikkua julkisilla paikoilla. Haluan elää yhteiskunnassa jossa lihavat, homot, muslimit, imettävät äidit, hitaat vanhukset ja pyörätuolissa istuvat voivat liikkua muiden joukossa tarvitsematta henkistä haarniskaa heitä paheksuvia ihmisiä vastaan. Tämä blogi edistää mielestäni osaltaan kehitystä kohti sellaista yhteiskuntaa. Kiitos siitä.

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Kiitos kommentistasi Vierailija,

Todella hyvä huomio tuo, jonka sanoit, että ongelma ei ole ylipainoisen ihmisen huono itsetunto vaan muiden ihmisten ilkeät kommentit. Asia on pohjimmiltaan juurikin noin! Jokainen meistä syntyy tähän maailmaan ilman negatiivista mielikuvaa omasta itsestään. Käsitys itsestä muodostuu kokemustemme kautta ja juurikin muiden ihmisten tavasta kohdella meitä. Jos kohtelu on jatkuvasti negatiivista, itsetunto hiljalleen heikkenee.

Kommenttisi sai kyyneleet nousemaan silmiini. Niin kauniisti ilmaisit sen tärkeimmän asian sanoessasi, ettet halua elää yhteiskunnassa jossa vain hyvällä itsetunnolla ja paksulla nahkalla varustetut ihmiset voivat olla ja elää vapaasti. Meitä herkkiä ja syvästi tuntevia ihmisiä on tavattoman paljon ja se, mikä yhdelle ei vaikuta mitään, voi toiselle olla henkisesti romahduttava kokemus. Tätä samaa asiaa ajan minäkin ja toivon, että vielä jonain päivänä täällä saisivat kaikki olla vapaasti sellaisia kuin ovat - niin kauan kun emme vahingoita toisiamme.

Kiitos.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat