Lihavan Naisen Markkinat (LNM) on blogi, jossa puhun lihavien ja ylipainoisten ihmisten olemassaolon oikeudesta. Meitä on monen kokoisia ja osa meistä sopii painoindeksin määrittämän normaalipainon raja-arvoihin, osa ei. Asiassa ei olisi mitään ihmeellistä, jollei normista poikkeaminen aiheuttaisi joillekin ylitsepääsemätöntä päänsärkyä.

Itsetunto on ominaisuus, joka alkaa kehittymään jo pienestä pitäen. Taapero on pulloposkineen ja säärimakkaroineen lähes jokaisesta ihmisestä hellyttävä. Tolkutamme lapsillemme kuinka he ovat täydellisiä sellaisena kuin ovat ja kuinka he ovat maailman suloisimpia ja kauneimpia pirpanoita. Mihin tämä asennoituminen pyöreyteen katoaa, kun ikää tulee lisää ja ne makkarat jämähtävät omaan varteemme?

Briteissä tehdyn tutkimuksen mukaan jo kolmivuotiailla lapsilla on ulkonäköpaineita ja viisivuotiaat kieltäytyvät syömästä tarjottua ruokaa, koska he pelkäävät tulevansa lihaviksi. Tämä on surullista ja sairasta. Ruoasta tehdään peikko ja pyöreydestä ominaisuus, jota tulee karttaa kaikin keinoin.

Itsetunnon perusta luodaan lapsena. Jos lasta haukutaan lihavaksi, rumaksi ja tyhmäksi, hän alkaa lopulta näkemään itsensä muiden silmin. Koska hän ei kelpaa muille, miksi hänen pitäisi kelvata itsellensä?

Kauneuskäsitys on kulttuurisidonnainen juttu. Se muokkautuu sen mukaan, mikä on vallitseva kauneusihanne missäkin. Kauneudesta puhuttaessa myös aikakausi on oleellisessa roolissa. Siinä, missä nykyisin arvostetaan hoikkuutta ja suoranaista laihuutta, 1500 –luvulta aina 1700 –luvun loppuun saakka lihavia naisia pidettiin kauniina ja terveen näköisinä, laihoja sitä vastoin rumina.

Kun ruoasta oli puutetta tai sitä oli saatavilla rajoitetusti, laihuus yhdistettiin köyhyyteen. Nykyisin rikkaissa länsimaissa eletään yltäkylläisyydessä ja ruoka on kaikkien saatavilla. Koska terveellinen ruoka mielletään kalliiksi, lihavuus yhdistetään köyhyyteen ja laihuus toimeentuloon ja rikkauteen.

Menestys on seksikästä ja sen vuoksi tavoittelemisen arvoista.

Onneksi meidän lihavien naisten toivo ei silti ole täysin menetetty. Kauneus on nimittäin katsojan silmässä, vaikka se kliseeltä kuulostaakin. Niin lihavissa kuin laihoissa naisissa löytyy heitä, joita toiset ihmiset pitävät viehättävinä ja toiset eivät. Kaikki eivät voi miellyttää kaikkia, eikä tarvitsekaan. Yhtä oikeaa määritelmää naisen kauneudesta ei ole olemassa.

Koska itse omaan hyvin rajallisen käsityksen naiskauneudesta, kysyin asiasta muutamilta tunnetuilta ja vähemmän tunnetuilta ystäviltäni. Halusin kuulla asian tiimoilta molemman sukupuolen edustajia, jotka ovat keskenään eri-ikäisiä ja jotka edustavat eri ammattikuntia. Kysyin heiltä mm. voiko ylipainoinen nainen heidän mielestään olla kaunis ja haluttava. Pyysin heitä myös kertomaan, milloin naisen pitäisi laihduttaa ja millaisen viestin he haluaisivat lähettää kaikille itsestään epävarmoille ja ylipainoaan häpeileville naisille.

Vastaukset ovat yhtä mielenkiintoisia ja moninaisia kuin henkilöt itsekin. Julkaisen niitä täällä blogissani heti ensi viikosta alkaen otsikolla NAISTEN SUUSTA ja MIESTEN SUUSTA. Kannattaa tulla lukemaan.

Lopuksi totean vielä, että vaikka makuasioista voi ainoastaan kiistellä, jokainen ihminen ansaitsee tulla kunnioitetuksi, arvostettavaksi ja hyväksytyksi sen kokoisena kuin on, sillä ihmisarvo ei ole kiinni painolukemasta eikä vyötärönympärysmitasta. Tämä koskee niin alipainoisia kuin sairaalloisesti lihavia ihmisiä. Ihminen on paljon muutakin kuin massansa summa. Ihminen on kaikkea muuta.

Myönnän, etten itsekään pidä itseäni kauniina. En ole tyytyväinen ulkonäkööni, enkä siihen kuinka paljon minussa on läskiä. Painolukema on asia, jolle halutessani voisin tehdä jotakin, mutta kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi se vaatisi kohtuuttoman suuria ponnisteluja.

En viitsi. En ole valmis laihduttamaan pinnallisuuden vuoksi, enkä siksi, että pitäisin itseäni kauniina.  Minulle riittää, että olen miehelleni kaunis ja haluttava, jolloin hän saa minutkin tuntemaan itseni kauniiksi, vaikka en sitä peilikuvastani erotakaan. Mutta pakkoko siihen peiliin on jäädä tuijottamaan?

Seuraaviin viisauden sanoihin on hyvä päättää tämä viikko: ihminen syntyy siihen kehoon mihin syntyy, eikä se valitettavasti kaikilla muistuta temppeliä. Onneksi voin silti todeta vartaloni olevan jumalainen, sillä onhan se Buddhakin jumala.

Hyvää viikonloppua kaikille! Ensi viikkoon!

Toivottelee Leenuliinu

Kommentit (2)

Nakkirotta

Ei, Buddha ei ole jumala. "Sanalla "buddha" tarkoitetaan usein Siddhārtha Gautamaa eli buddhalaisuuden historiallista perustajaa."

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Kiitos korjauksestasi, Nakkirotta!

Olet aivan oikeassa. Vuosikausia ihmisiä naurattaunut vitsi perustuu valheeseen :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat