Lihavuus on aihe, josta jokaisella ihmisellä on mielipide. Yleisesti lihavuus nähdään ihmisen omana vikana, jonka ovat aiheuttaneet välinpitämättömyys, laiskuus, saamattomuus ja tyhmyys. Lihavuutta pidetään elintasosairauksien paiseruttona, epidemiana, joka rappeuttaa yhteiskunnan rakenteet ja jonka seuraukset kustannetaan itsestään huolehtivien ihmisten selkänahoista.

Parhaita ja kovaäänisimpiä lihavuuden ”asiantuntijoita” tuntuvat poikkeuksetta olevan ne henkilöt, joilla itsellään ei ole koskaan ollut vaikeaa tai erityisen vaikeasti parannettavaa ylipaino-ongelmaa. On helppoa hokea ”Syö vähemmän kuin kulutat” – tyyppisiä mantroja, jos omaan varteen ei kerry kiloja tai jos kesäloman löhöilyt ja grillimakkaran mässäilyt ovat lisänneet vyötärölle parin kilon kerroksen, mutta sen saa karistettua kuukaudessa vain kiinnittämällä tarkemmin huomiota siihen mitä syö ja tekemällä puolen tunnin reippaan kävelylenkin kolmesti viikossa.

Nämä ihmiset eivät tiedä lihavuudesta mitään. He kuvittelevat tietävänsä, koska he pystyvät itse kontrolloimaan painoaan ja elävät siinä uskossa, että se on yhtä helppoa muillekin. Vaan kun se ei ole.

Ihminen, joka liikkuu paljon ja syö terveellisesti, voi hyvinkin olla lihava. Toinen taas voi istua päivät pitkät kotona ja popsia sipsejä tai karamelleja aamusta iltaan ilman ainuttakaan liikakiloa. Tiedän heitäkin, jotka syövät kasvispainotteisesti 1400 kcal vuorokaudessa, välttävät sokeria ja kovia rasvoja, eivät sorru viljoihin ja maitotuotteisiin ja liikkuvat 4-5 kertaa viikossa reilusti hikoillen, eivätkä silti kykene pudottamaan painoaan.

Oma kamppailuni paino-ongelmien kanssa sai sinetin sinä päivänä, kun käteeni lykättiin diagnoosi kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on sairaus, jossa kehon aineenvaihdunta voi hidastua jopa puolella! Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos ihmisen laskennallinen energiankulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal, kilpirauhasen vajaatoimintapotilailla se voi olla 1000 kcal. Tuhannella kalorilla tulee kyllä toimeen, jos syömisensä osaa järkevästi koostaa, mutta energiansaannin tulisi olla tätäkin alhaisempi, mikäli haluaisi laihtua. Nyrkkisääntöhän on, että puolen kilon painonpudotus viikossa tarkoittaa 500 kalorin vajetta päivittäin.

Tulisitko sinä toimeen 500 kalorilla / päivä?

Kilpirauhasen vajaatoiminta ei tietenkään ole syy jokaisen ylipaino-ongelmaisen kohdalla. Heitäkin on, jotka syövät yksinkertaisesti liikaa. Jos syö paljon energiaa sisältävää, mutta ravintoköyhää ruokaa, sitä on helppo mättää naamariinsa reilusti yli oman tarpeen. Ylimääräinen energia kertyy rasvaksi vyötärölle ja ennen pitkää ylipaino muuttuu lihavuudeksi. Tämän ongelman ollessa kyseessä, hoettu mantra on usein helppo ja toimiva ratkaisu. Jos siis kyse on pelkästä liikasyömisestä.

Kirjoitukseni pointti on, että lihavuus on helppo tuomita, koska se näkyy ulospäin. On kuitenkin typerää ja raukkamaista tuomita ylipainoinen tai lihava ihminen tietämättä mitään hänen taustoistaan. Ihmiselle on äärimmäisen epäreilua kuunnella syytöksiä tai haukkumista läskirenkaistaan, jos hän kituuttaa päivästä toiseen alle tuhannella kalorilla, tekee silti parhaansa syödäkseen monipuolisesti ja terveellisesti antaakseen elimistölleen välttämättömät ravintoaineet ja liikkuu edes muutaman tunnin viikossa.

Harvemmin tunnustettu tosiasia on, että moni ylipainoinen elää terveellisemmin kuin normaalipainoinen verrokkinsa.

Toimiessani ravintovalmentajana vielä muutamia vuosia sitten, tein säännöllisesti kehonkoostumusmittauksia liikuntakeskuksissa, uimahalleissa ja erilaisissa tapahtumissa. Kyseessä ei ollut mikään koti-Omron, vaan kalibroitu, ammattilaiskäyttöön tarkoitettu kehonkoostumusmittari. Mittauksissa kävivät kaikenikäiset ja kaikenkokoiset ihmiset. Toisilla heistä oli urheilutaustaa ja toisilla ei.

Yllättävintä oli huomata, ettei ihmisen rasvaprosenttia pystynyt päättelemään yksin hänen ulkoisesta olemuksestaan. Hoikalla, alle kolmikymppisellä naisella saattoi olla suurempi rasvaprosentti kuin seuraavaksi mittaukseen tulevalla, silminnähden ylipainoisella naisella. Myöskään viskeraalinen, eli vatsaonteloon sisäelimien ympärille kertyvä rasva, ei näkynyt ulospäin.

Itse olen elämässäni jo siinä pisteessä, että tiedän kuinka laihdun, jos haluan pudottaa painoani. En kuitenkaan halua laihtua sen vuoksi, että minua kohdeltaisiin tasa-arvoisesti, tai ettei minua pidettäisi tyhmänä, tai ettei minua nimiteltäisi ja pilkattaisi. Jos laihdutan, laihdutan siksi, että se on terveyteni ja hyvinvointini kannalta tarpeen.

Toistaiseksi tarvetta ei kuitenkaan ole. Kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi käyn säännöllisesti lääkärin vastaanotolla ja veriarvojeni, verenpaineeni ja oloni perusteella laihduttamiseen ei ole perusteita. Jatkan siis valitsemallani tiellä.

Seuraavan kerran, kun mieleesi tulee syyllistää henkilöä hänen painostaan, ajattele seuraavaa: lihavuus on aina oire jostakin ja sen taustalla voi olla vakavia sairauksia. Myös ahmiminen on sairaus, sillä se on yksi syömishäiriöiden ilmenemismuodoista ja syömishäiriöt vievät pahimmillaan hengen. Lihavuus on osallisena myös sydänsairauksissa sekä sellaisissa sairauksissa, jotka vaativat kortisonihoitoa. Myös masennuspotilaiden lääkityksen sivuoireena on usein hallitsematon painonnousu.   

Ylipaino on myös yksi kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa tietojen mukaan ainakin 250 000 ihmistä, eli noin 5 % Suomen väestöstä. Potilaiden määrä on todennäköisesti kuitenkin suurempi, sillä moni sairastaa tautia tietämättään.

Hillitään siis kielemme, vaikka mieltämme emme voisikaan ja annetaan lihavien olla. Live and let live.

Jaksamista työviikkoon niin kilpparipotilaille kuin muillekin.

Toivottelee Leenuliinu

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat