En edes tiedä mistä aloittaisin... Sisälläni velloo se tunne, kun on samaan aikaan äärettömän iloinen ja surullinen. Tiedättehän? Kun tekisi mieli pistää tanssiksi, mutta ei voi, koska se on väärin. Kun ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa ja päätyy tekemään molempia. Tältä se nimittäin tuntuu, kun pääsee  todistamaan miten kipeä asia alkaa vihdoinkin nousta esille ja saa ansaitsemansa huomion, vaikka monet siitä haluavatkin vaieta.

Tämä on se hetki, kun piilotellusta ja vähätellystä asiasta paljastuu raadollinen totuus.

Siinä, missä julkisuuden henkilöt avautuivat jokin aika takaperin koulukiusatuksi joutumisestaan ja osa on puhunut avoimesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään, naiset alkavat nyt rohkeasti astua esiin kokoonsa liittyvästä syrjinnästä ja pilkankohteeksi joutumisesta.

Uusimman ulostulon teki entinen Salatut elämät – näyttelijä ja Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (os. Karjalainen) Maria Hintikka Live – ohjelmassa, jossa hän kertoi suorasanaisesti tulleensa haukutuksi läskiperseiksi lehmäksi ja syöttöporsaaksi.

Hanna nousi aikoinaan julkisuuteen Haluatko filmitähdeksi – ohjelmasta, jonka voittajalle luvattiin pääroolia Levottomat – elokuvasarjan kolmannesta osasta. Hanna voitti kilpailun, mutta sai sittemmin elokuvasta vain vaatimattoman sivuroolin. Päärooli annettiin hoikalle ja kauniille Mi Grölundille, joka oli suurelle yleisölle yhtä tuntematon kasvo kuin Hannakin, mutta Hannaa selvästi huonompi näyttelijä. Silti hän vei roolin Hannan nenän edestä osallistumatta edes kyseiseen kykyjenetsintäkilpailuun!

Miten se on mahdollista? Asiaan ei koskaan annettu järkevää selitystä, koska sellaista ei ollut olemassa. Viesti rivien välistä oli kuitenkin kirkas.

Hanna kertoi haastattelussa, ettei hän nettipuheiden perusteella ansaitsisi olla julkisuudessa, koska julkisuudessa olevan ihmisen täytyy olla laiha. Levottomat 3 – elokuvan tekijät olivat kai nettikiusaajien kanssa samoilla linjoilla, koska elokuvan päähenkilö oli seksiriippuvainen nainen, joka pokasi sänkyynsä miehen kuin miehen. Pyöreä nainen ei kai tuottajien silmissä voinut omata niin suurta viehätysvoimaa, sillä jos olisi voinut, ei pääroolin näyttelijävaihdokselle olisi ollut perusteita.

Mutta minkäs teet? Jos maksava yleisö mieluummin katselee valkokankaalla hoikkaa naista kuin pyöreää, ei siitä voida elokuvantekijöitä syyttää.

Paitsi että tässä tapauksessa voidaan. Elokuva floppasi pahasti, vaikka sen oletettiin ennakkomarkkinoinnin ja kohujen myötä tuottavan tekijöilleen jättivoitot. Olisiko näin käynyt, jos tuotantoyhtiö olisi pitänyt sanansa ja kiinnittänyt Hannan päärooliin? Paha sanoa, mutta jos aikuisviihteessäkin kuluttajiin vetoavat enemmän pyöreät naiset kuin hoikat, miksei se sama toimisi pehmopornoa tarjoavassa draamaelokuvassa?

Ainahan voimme syyttää huonoa käsikirjoitusta. Jopa silloin, kun se pohjautuu Leena Lehtolaisen tekstiin.

Jos Hanna olisi saanut hänelle luvatun roolinsa, varmaa olisi ollut ainakin kaksi asiaa: Naiset, jotka samaistuvat pyöreään ja tavalliseen Hannaan, olisivat taatusti lähteneet elokuvateattereihin mieluummin katsomaan häntä kuin Mi Grönlundia ja he, jotka pahoittivat mielensä Hannan dissaamisesta, eivät leffaa olisi kannanottona boikotoineet.

Vetäessään maton Hannan jalkojen alta, leffayhtiö tuli siis vahingossa kampittaneeksi itsensäkin. Ties, vaikka Levottomat 3 olisi toiminut käännekohtana elokuvateollisuuden vioittuneelle naiskäsitykselle ja se tätä nykyä nostettaisiin jalustalle vähemmän ulkonäkökeskeisen tulevaisuuden uranuurtajana? Kaikki on mahdollista. Sekin, että jokin toinen teos voi nyt halutessaan viedä sen kunnian.

No joo. Ei ole syytä itkeä maahan kaatunutta maitoa. Ei varsinkaan, koska Mi Grönlundia ei tänä päivänä muista kukaan, mutta Hannan tuntee koko Suomen kansa. Oikeus lienee tapahtunut ja Hanna porskuttaa voittajana eteenpäin.

Näin lihavan naisen näkökulmasta olen tyytyväinen, että ulkonäkösyrjinnästä uskalletaan vihdoin puhua ja sen olemassaolo myönnetään. Mikään ei nimittäin ole rumempaa, kuin ihminen, joka kivenkovaa väittää, ettei ylipainoisiin suhtauduta tässä maailmassa sen kummemmin kuin hoikkiinkaan, tai että ongelma ja sen paisuttelu on vain marginaalisen ihmisjoukon korvien välissä oleva mielikuvitusmörkö ja että ratkaisu ongelmaan löytyy omien asenteiden muuttamisella ja pääkopan tuulettamisella.

Karmeinta tämä on silloin, kun asian olemassaoloa ei myönnä edes ylipainoinen nainen itse.

Viime viikolla juttelin pitkään erään kilpirauhassairaan lukijani kanssa. Hän kertoi, ettei ole viime vuosina kokenut elämässään mitään muuta kuin lihavuudesta aiheutuvaa syrjintää. Surullisinta hänen tilanteessaan oli se, että ne pahimmat suunsoittajat ja huomauttelijat olivat hänen omat läheisensä, aviomiehensä ja perheenjäsenensä. He sättivät häntä yhä suuremmaksi kasvavasta mahastaan, haukkuvat häntä typeräksi ja syyttävät, että sairauteen liittyvä ylipaino ja laihduttamisen vaikeus ovat naisen oma vika.

Jos siis näin jyrkkiä mielipiteitä joutuu kohtaamaan rakkaimpien ihmisten suusta, kuinka kukaan voi järjissään väittää, etteikö tuntemattomien ihmisten suhtautuminen ylipainoisiin voisi olla tätäkin rankempaa? Ulkonäkösyrjintä on totta ja sitä kohtaavat tuhannet ja taas tuhannet ylipainoiset ihmiset joka päivä. Meillä Suomessa! Lintukodossa!

Muutos on alkanut, mutta suurten muutosten läpivieminen vie aikansa. Avoin keskustelu ja asioiden siivoaminen pois matonreunan alta ovat ainoa keino vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja yleiseen ilmapiiriin.

Tehdään tästä viikosta parempi kanssasisarillemme ja annetaan positiivista palautetta negatiivisen sijaan.

Hyvää mieltä ja myötämielisyyttä toivotellen,

Leenuliinu

Kommentit (6)

en jaksa taistella tuulimyllyä...

Huh huh tuo kommentti "Mikään ei nimittäin ole rumempaa, kuin ihminen, joka kivenkovaa väittää, ettei ylipainoisiin suhtauduta tässä maailmassa sen kummemmin kuin hoikkiinkaan, tai että ongelma ja sen paisuttelu on vain marginaalisen ihmisjoukon korvien välissä oleva mielikuvitusmörkö ja että ratkaisu ongelmaan löytyy omien asenteiden muuttamisella ja pääkopan tuulettamisella." on kyllä melkoisen ruma, eikä tuo "Karmeinta tämä on silloin, kun asian olemassaoloa ei myönnä edes ylipainoinen nainen itse." ole yhtään sen parempi.

Siis etkö mitenkään pysty ymmärtämään, että on olemassa lihavia ihmisiä, jotka eivät uhriudu omasta koostaan? Eivät edes silloin kun koko muu maailma vaatii sitä; laihat dissaamalla lihavia tai lihavat vaatimalla solidaarisuuden nimissä uhriutumaan. Vaikka urhriutuisin kuinka, niin se ei muuta muun maailman mielipiteitä minusta lihavana, voin siis itse valita uhriudunko ja kärsin siitä koko elämäni, laihdutanko vai annanko koko paskan olla omassa arvossaan? Itse olen valinnut viimeisen vaihtoehdon, ja jos se tekee minusta silmissäsi rumimman ihmisen, niin en voi muuta sanoa kuin, että se kertoo sinusta enemmän kuin minusta. 

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Kiitos kommentistasi tuulimyllyjä vastaan taistelemaan väsähtänyt :)

Uhriutumisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa, eikä sillä, etteikö olisi olemassa isokokoisia ihmisiä, jotka piut paut välittävät siitä, mitä muut heistä ajattelevat. 

Kyse on siitä, ettei ketään tulisi arvottaa ulkonäön perusteella, eikä sitä tulisi sallia, edustipa sitten minkä näköistä tai kokoista väestöryhmää tahansa. Ketään ei saa kohdella epätasa-arvoisesti, mutta jos asiat lakaistaan maton alle, mikään ei muutu. Mikään ei muutu silläkään, että oletat kaikkien olevan yhtä vahvan itsetunnon omaavia kuin itse olet. Suurimpaan osaan ihmisistä loukkaukset ja pahat puheet osuvat kipeästi ja he häpeävät sen vuoksi omaa ulkomuotoaan. Onko se siis mielestäsi näiden ihmisten vika jos he antavat pahojen puheiden vaikuttaa elämänlaatuunsa? Tästä samasta asiasta puhui haukkumisesta kärsinyt Hanna Kinnunen uusimmassa Maria Hintikka Live -ohjelmassa. Kannattaa katsoa, jos sattui menemään ohi.

Vaihtoehto, mitä sinä kerroit käyttäväsi, on jättää ongelma huomioitamatta tekemällä siitä muiden ongelma. En ole kanssasi samaa mieltä. Mielestäni tällainen toiminta on yhtälailla asioiden kieltämistä ja silmien sulkemista tosiasioilta. Vaikka sinun mielenrauhasi ei horjuisikaan muiden mielipiteistä tai syrjinnästä, se ei poista ongelmaa muilta. Se on asian vähättelyä, sivuuttamista ja muiden ongelmasta kärsivien jättämistä oman onnensa nojaan.

Ja kyllä, seison edelleen sanojeni takana: Ihmiset, jotka dissaavat muiden ihmisten ongelmia ja kaltoinkohtelua vain siksi, ettei itse koe kuuluvansa kohderyhmään tai ettei ongelma kosketa suoraan häntä, on mielestäni ruma ihminen. 

tavallinen tallaaja

Haukut Mi Grönlundia huonommaksi näyttelijäksi kuin Karjalainen. Väität, että Karjalainen on menestyneempi, koska hänet tunnetaan ja Granlundia ei muista mukaan. Grönlund on Suomen kansallisteatterin näyttelijä ja valmistunut teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi ja näyttelijäksi. Karjalaisella ei ole vastaavaa koulutusta. Ajattelusi on hyvin suppeaa. Väität hoikan näyttelijän olevan huonompi näyttelijä, koska hän on hoikka. Syyllistyt itse ihmisten arvosteluun koon perusteella.
Myös se, että arvioit ihmisen menestystä sillä perusteella, tunteeko suuri yleisö hänet, on käsittämätön. Eikö esim. perheensä rakastama kotiäiti ole menestynyt elämässään mielestäsi? Onko menestys sinulle sama kuin julkisuus?

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Kiitos kommentistasi, tavallinen tallaaja!

Tämä oli erinomainen palaute, sillä tässä korostuvat esimerkinomaisesti ihmisten tapa tulkita lukemaansa täysin oman mielensä mukaan, jolloin tulkinnoista vedetyt johtopäätöksetkin parhaimmillaankin vain sivuavat alkuperäistä aihetta jättäen kommentit osumatta maaliinsa kokonaan.

Jos luet tekstini uudelleen, huomannet muutaman seikan: Ensinnäkin vertasin Karjalaisen (nykyinen Kinnunen) näyttelijänlahjoja Grönlundin näyttelijänlahjoihin aikana, jolloin Haluatko filmitähdeksi -ohjelma ja Levottomat 3 -elokuva tehtiin. Siitä on jo vuosikausia ja molemmat heistä ovat varmasti sen jälkeen tahoillaan kehittyneet. Tuolloin Karjalainen oli kuitenkin mielestäni Grönlundia parempi näyttelijä, eikä sillä ole mitään tekemistä kenenkään pohjakoulutuksen kanssa. Koulutus ei tee automaattisesti kenestäkään parempaa, sillä luonnonlahjakkuuksia löytyy alalta kuin alata, ja he tapaavat peitota erittäin koulutetut kollegansa mennen tullen. Haluatko filmitähdeksi -ohjelma jo todisti asian ja vastaavia esimerkkejä löytyy niin näyttelijöistä kuin laulajista muitakin.

Toisekseen, en väittänyt blogitekstissäni missään kohtaa hoikan näyttelijän olevan huonompi näyttelijä, koska on hoikka. Tämä on täysin tuulesta temmattu johtopäätös. Kyseenalaistin vain tuotantoyhtiön päätöksen valita Jonnan rooliin Grönlund Karjalaisen sijaan mahdollisesti sen vuoksi, että hän oli Karjalaiseen verrattuna "muodollisesti pätevämpi". Leikittelin myös ajatuksella olisiko kyseinen elokuva tuottanut paremmin mikäli pääroolissa olisi ollut Karjalainen. Nämäkin ovat siis vain omia mietteitäni ja veikkaukseni aiheesta, ei sen enempää.

Kolmeneksi, tuulesta temmattu on myös väittämä, jolla arvioisin ihmisen menestystä heidän tunnettuudensa perusteella. Iloitsin ainoastaan siitä, että Karjalainen on epäoikeudenmukaisesta kohtelustaan huolimatta ollut enemmän esillä valtamedioissa kuin Grönlund ja tästä päätellen saanut siis hyvin startin ja jatkumon uralleen. Se hänelle sallittakoon.

Ja mitä tulee tuohon kotiäitiasiaan, siihen en lähde edes vastaamaan, koska se on juurikin tulosta niistä lukijan omista tulkinnoista johtuvista perusteettomista johtopäätöksistä :)

Kirpsakkaa alkutalven maanantaita toivotellen

Leenuliinu

Vierailija

Et ole kovin avoin tarkastelemaan asioita vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Bloggaaminen on usein ajatustenvaihtoa, olet kovin jyrkkä etkä halua avoimesti pohtia uusia näkökulmia. Ei se ole kritiikkiä sinua kohtaan jos joku näkee asiat toisin. Avarra vähän! Älä heti torppaa toisten ajatuksia vaam tarkastele niitä hetki. Olet kovin puolustuskannalla. Hyvää syksyn jatkoa kuitenkin😊

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Kiitos kommentistasi Vierailija!

Bloggaaminen voi olla ajatustenvaihtoa tai sitten se on enemmän kolumnityyppistä kirjoittamista, kuten minulla. Jokaisella bloggaajalla on oma tapansa ja tämä on minun tapani.

Luen kaiken saamani palautteet ajatuksella ja pohdin asioita myös palautteenantajan näkökannalta. En kuitenkaan muuta mielipidettäni helposti vaan tapanani on seistä sanomisieni takana siihen saakka, kunnes joku perustelee minulle oman näkemyksensä siten että se joko muuttaa mielipiteeni tai avartaa omaa näkökantaani tuoden siihen lisää perspektiiviä. Näinkin on tapahtunut, melko usein jopa, ja se näkyy myös vastauksissani jos selailet aikaisempien kirjoitusteni kommentteja.

Kritisoida saa ja kyseenalaistaa, ja minua saa kritisoida. Kritisoinhan minäkin ihmisiä. En saa näppylöitä kritiikistä, enkä pahoita siitä mieltäni. Kritiikissäkin on kyse loppujen lopuksi vain mielipiteistä ja jokaisella on oikeus ilmaista asioihin oma kantansa. Arvostan kaikki ihmisiä, jotka osaavat antaa rakentavaa palautetta koska se ei ole helppoa. Arvostella osaavat kaikki. Niissä on kuitenkin vissi ero.

Puolustuskannalla en ole, koska sellaiseen minulla ei ole syytä. Jos olen antanut sellaisen mielikuvan, niin se on syntynyt vahingossa. Blogitekstini eivät ole uutisia vaan mielipidekirjoituksia ja kannanottoja. Jos siis olen mielestäni ollut joissain asioissa väärässä, ei minulla ole vaikeuksia tunnustaa sitä. Minusta on vain hienoa kun huomaan olevani itseäni fiksumpien ympäröimänä - ja arvatenkin sitä tapahtuu verrattain usein!

Oikein hyvää syksynjatkoa sinullekin :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat