Katson harvoin televisiota, mutta tänään silmiini osui LIV –kanavalta ohjelma Laihduttajan suloinen kosto. Ennen kuin kerron mitä ajatuksia kyseinen ohjelma minussa herätti, tunnustan heti alkuun, etteivät tosi tv-formaatit ole minua varten. Eivät ainakaan sellaiset kuten Big Brother, Viidakon Tähtöset tai Paratiisisaari. Ymmärrän tosin, etten kuulu kyseisten ohjelmien kohderyhmään, joten silläkin voi olla vaikutusta asiaan.

Asiaohjelmista huolimatta televisio-ohjelmat ovat olemassa ihmisten viihdyttämiseksi. Ohjelmakanavien jatkuvasti lisääntyessä katsojamääristä kilpaillaan keinoja kaihtamatta ja panokset kovenevat kerta kerran jälkeen. Yksi tehokkaaksi osoittautuneista katsojien houkuttelukeinoista ovat tosi tv-formaatit, joita tupsahtelee uusia kuin sieniä sateella. Niissä ihmiset laitetaan tekemään mitä typerimpiä asioita, jotta ohjelmasta seuraavana päivänä kohistaan ja kiinnostuneita katsojia saadaan lisää.

Omasta (moraalinvartijan) mielestäni tosi tv-formaattien röyhkeys on kuitenkin ylittämässä rajoja, joihin yksin katsojalukujen hankkiminen ei riitä enää perusteeksi. Ihmiset menevät sokkoina ventovieraan kanssa naimisiin, toiset valitsevat parinsa ensisuudelman perusteella ja epätoivoisimmat ahtautuvat lasilaatikkoihin ilman rihman kiertämää antaen sukukalleuksiensa puhua puolestaan (tällainenkin Briteistä kuulemma löytyy!).

Mitä tämä kertoo ohjelmiin osallistuvista ihmisistä? Mitä tämä kertoo ohjelmien katsojista? Onko tässä tosi tv-maailmassa mikään enää pyhää?

Ohjelmaformaatit, joissa ihmisiä nöyryytetään tai heille tehdään ilkeitä piloja, eivät mielestäni edusta hyvää viihdettä. Jos pahaa-aavistamaton ihminen säikäytetään puolikuoliaaksi tekeytymällä onnettomuuden uhriksi tai jos kamerat kuvaavat uskottomia siippoja pettämispuuhissaan ostarin parkkipaikalla, ja sen jälkeen kuvaajat syöksyvät kameroineen keskelle aktia tallentaakseen heidät kirjaimellisesti housut kintuissa kuvanauhalle, niin ketä sellainen huvittaa? Ei minua ainakaan.

Entäpä sitten laihdutusohjelmat? Niitä meillä Suomessakin on tehty (Jutta ja Superdieetit, Akin ja Ritan Rakkausdieetit, Rakas sinusta on tullut pullukka...).

Joidenkin mielestä laihdutusohjelmat toimivat motivaation kohottajana kotisohvalle juurtuneelle, kilojensa kanssa kamppailevalle pullahiirelle. Ohjelman päähenkilö, joka on usein painavampi kuin ohjelmaa katsova keskivertopullukka, saa itsensä liikkeelle ja kykenee laihtumaan useita kiloja lyhyessä ajassa.

Ohjelmassa laihdutusurakka noudattaa aina samaa kaavaa: olotilaansa kyllästynyt pullukka haluaa uuden elämän ja paikalle rientää tv-ryhmä häntä avustamaan. Tehdään mittaukset, pidetään motivaatiosaarna ja aloitetaan treenit. Alku on hankalaa ja uusi ruokavalio vaatii totuttelua. Pian treenit alkavat sujua mallikkaammin, olo kohenee ja lopussa esitellään hymyilevä ja tavoitteeseensa päässyt ex-pullukka. Tästä innostuneena keskivertopullahiiri istahtaa tietokoneensa ääreen ja ilmoittautuu nettivalmennukseen.

Amerikkalaiset vievät laihdutusohjelmansa meitä suomalaisiakin pidemmälle. Suurin Pudottaja ja Hurja Muodonmuutos ovat ohjelmia, joissa painoa pudotetaan monia kymmeniä kiloja puolen vuoden tai vuoden aikana. Ne ovat rankkoja ja vaarallisia urakoita kenelle tahansa ja niillä voidaan saada paljon haittaa aikaiseksi. Vaikka ohjelmien teksteissä varoitetaan, ettei kenenkään tulisi ryhtyä moiseen urakkaan omin päin, eikä varsinkaan ilman lääkärin valvontaa, varoitukset menevät kiloihinsa kyllästyneillä helposti ohi korvien. Onnistuneet laihdutustarinat ovat suuri bisnes ja niiden mainostuotoilla sekä oheistuotemyynneillä rikastutetaan ohjelmantekijöiden pankkitilejä useilla miljardeilla vuosittain.

Se, mitä nämä laihdutusohjelmat eivät kerro, on totuus kulissien takana. Muutama vuosi sitten eräs Suurin Pudottaja –kisaaja rikkoi vaitiolosopimuksensa tv-yhtiön kanssa ja paljasti, että hän sairastui ohjelmanteon seurauksena vaaralliseen syömishäiriöön ja oli menettää hiustensa lisäksi myös henkensä. Samassa yhteydessä hän kertoi, kuinka kisaajia oli ennen punnituspäivää istutettu tuntikausia saunassa hikoilemassa ja pidetty heitä vedettömällä paastolla, jotta painokiloja saatiin putoamaan. Tv –yhtiö haastoi kisaajan sopimusrikkomuksesta oikeuteen, mutta kisaajalle oli tärkeämpää tuoda julki viihteen karu totuus.

Laihduttajan suloisessa kostossa itse laihdutusurakka on vain pieni osa kupletin juonta. Tässä formaatissa esitellään henkilö, joka on joutunut ylipainonsa vuoksi tavalla tai toisella toisen henkilön nöyryyttämäksi, syrjimäksi tai kaltoin kohtelemaksi. Henkilö pudottaa kolmen kuukauden aikana mahdollisimman paljon liikapainostaan ja maksaa sen jälkeen kiusaajalleen potut pottuina. Laihdutusoperaation onnistuttua tv-ryhmä järjestää lavastetun tilanteen, jolla he houkuttelevat väärintekijän piilokameroiden eteen ja nöyryyttävät vuorostaan häntä. Koska ohjelma esitetään useissa maissa, kiusantekijä joutuu julkisesti häväistyksi ympäri maailmaa.

Kyseessä on moderni versio entisajan jalkapuusta tai Hammurabin laista (”silmä silmästä”). Mutta onko julkinen nöyryyttäminen ja toisen ihmisen maineen tahraaminen siltikään oikein?

Ohjelmassa ylipainoinen henkilö motivoidaan laihduttamaan koston ja katkeruuden voimalla. Ymmärrän hyvin miksi tällainen motivaattori toimii. Kun ihmistä arvostellaan riittävän pitkään ulkonäkönsä vuoksi tai hänelle nauretaan ja hänen seuraansa hävetään, niin totta kai se satuttaa. Kenen tahansa itsetunto ja ihmisarvo joutuvat koetukselle, eikä ala-arvoinen käytös ole missään tilanteessa oikeutettua.

Koska vietin lapsuuteni Grimmin satuja kuunnellen, tunnustan, että pieni osa minusta hykertelee aina kun paha saa palkkansa. Moraalisesti nämä ohjelmaformaatit ovat siitä huolimatta väärin. Vaikka motiivi itse laihduttamiseen olisi pinnallinen tai kosto, niin toisen ihmisen julkinen häpäisy ei tee yhdellekään ohjelman osapuolelle oikeutta. Ohjelmassa kiusattu ihminen alentuu kiusaajansa tasolle tajuamatta sitä itsekään, eikä hän näin ollen ole ihmisenä yhtään sen parempi kuin häntä aikoinaan nöyryyttänyt ilkiö.

Mikä mahtaa olla tosi tv-ohjelmien seuraava taso? Missä meillä ihmisillä kulkee raja?

Vuonna 2009 kävin leffateatterissa katsomassa lähitulevaisuuteen sijoittuvan elokuvan nimeltä Gamer. Siinä kuolemaantuomitut rikolliset pakotettiin sotapelihahmojen rooliin videopelimäisessä ympäristössä, joka näytettiin suorana lähetyksenä tv-kanavilla ympäri maata. Nettipelaajat ohjailivat rikollisia kuin mitä tahansa virtuaalihahmoja nykyisin, vaikka kyseessä oli kirjaimellisesti elämä tai kuolema.

Gamer voi tuntua ajatuksena mahdottomalta, mutta kuoleman uhalla on rikottu katsojaennätyksiä ennenkin.  

Muutamia vuosia sitten Cheaters –sarjan alkuperäinen juontaja sai suivaantuneelta pettäjäpuolisolta puukosta ja hän oli päästä hengestään. Hänet kiidätettiin kuvauspaikalta sairaalaan, jossa hän joutui välittömästi hätäleikkaukseen. Hän ei palannut sen jälkeen ohjelmaan juontajaksi.

Maailman muuttuessa avoimemmaksi soveliaisuuden rajat hälvenevät. Muistetaanhan kuitenkin, ettei ihmisen tarve yksityisyyteen häviä mihinkään. Se vain korostuu.

Hyvää viikon jatkoa toivotellen,

Leenuliinu

Kommentit (2)

Vierailija

entinen esimieheni kertoi, että hänen lempiohjelmansa on juurikin tuo suurin pudottajan. en oikein tiennyt mitä ajatella. hän itse on normaalipainoinen, yrittää koko ajan päästä normaalipainon alarajoille, välillä ostelemalla mitä laihdutusohjelmia milloinkin (esim. jotain läskintärisyttimiä). ei ole oikein tervettä.

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Hei Vierailija,

Olinkin jo ehtinyt unohtaa kaikki läskintärisyttimet!

Laihduttaminen on iso bisnes ja siinä liikkuvat suuret rahat. Jo parikymmentä vuotta sitten Ostos-TV toi markkinoille milloin minkäkinlaisia hilavitkuttimia, joilla sai myyntipuheiden mukaan trimmatun vartalon vain muutaman minuutin päivittäisellä käytöllä ja niiden rinnalle tulivat pian pillerit, jauheet ja muut vastaavat tuotteet. Laihdutusohjelmat lisäävät näiden tuotteiden myyntiä ja usein tuotteet toimivat ohjelmien sponsoreina.

Laihdutusohjelmat, joissa ihmiset kykenevät uskomattomiin suorituksiin, ovat taitavaa markkinointia. Ne motivoivat ja vaikuttavat huomaamatta ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen ja ovat siten piilomarkkinointia parhaimmillaan.En ihmettele ollenkaan, että entinen esimiehesi on altistunut niiden vaikutuksille. Kukapa meistä ei olisi?

Se on harmi, että nykyisin monen ihmisen on vaikeaa hyväksyä itsensä normaalipainoisenakaan. Tämä on varmasti seurausta siitä, että meitä jatkuvasti pommitetaan mielikuvilla rasvattomista ja treenatuista vartaloista. Sellaisen keskellä on vaikeaa pitää päänsä kylmänä ja olla sortumatta ylilyönteihin. 

Kiitos hyvästä kommentista! Mukavaa viikonloppua sinulle :)

-Leenuliinu-

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat