Jokaisella meillä on joskus päiviä, jolloin kaikki menee suoraan sanoen päin persettä. Fiilis on aamusta saakka turhautunut ja vihainen. Takana on ehkä liian monta vähäuniseksi jäänyttä yötä, työpäivät ovat venyneet normaalia pidemmiksi, lapset ovat kiristäneet pinnaa äärimmilleen ja tautiakin tuntuisi pukkaavan päälle.

Sisällä myllertää myrsky jos toinenkin ja vähäisemmästäkin ärsytyksestä tekisi mieli vetää vastaantulijaa pataan. Fiksu ihminen ei kuitenkaan sitä tee, koska se ei ole hyvien tapojen mukaista. Fiksu ihminen osaa hillitä itsensä ja siirtyä tilanteesta sivummalle, jos tuntuu, ettei kärsivällisyys riitä.

Koska fiksu ihminen ei pura huonoa oloaan muihin ihmisiin tarraamalla heitä rinnuksista ja paiskaamalla heidät seinään, niin miksi tämä sama ihminen sitten hyökkää sanallisesti muiden kimppuun, haukkuu heidät alimpaan helvettiin ja syytää heille solvauksia päin naamaa?

Siksikö, koska he ärsyttivät häntä? Koska he sanoivat jotakin sopimatonta? Koska heillä oli väärän värinen pusero? Koska he sattuivat olemaan siinä?

Jos asiaa tarkastelee objektiivisesti, huomaa, ettei syytä oikeasti ollutkaan. Fiksu ihminen, jolla on vaikeuksia kontrolloida tunteenpurkauksiaan kehittää tekosyyn mistä tahansa, jolla voi vierittää vastuun omasta käytöksestään toisten ihmisten niskoille.

Kun mopo karkaa käsistä, fiksu ihminen pyytää käyttäytymistään suoraselkäisesti anteeksi kaikilta, joita hän on käytöksellään loukannut. Tätä me opetamme lapsillemme ja näin me oletamme, että meitäkin kohtaan käyttäydytään. Silti vain harvan luonto antaa periksi tehdä niin. Anteeksipyytäminen on vaikeaa, koska omia virheitään ei halua tunnustaa.

Fiksu ihminen tietää, jos on loukannut toista ihmistä. Usein hän silti selittää, ettei osannut ajatella toisen pahastuvan ja ettei hän tarkoittanut sanoillaan pahaa.

Paska puhetta. Fiksu ihminen tietää täsmälleen mitä teki. Hän ei vain halua myöntää sitä.

Tietämättömäksi tekeytyminen ei ole anteeksipyyntö, vaan sitä samaa syyn vierittämistä toisen ihmisen kontolle. Fiksu yrittää uskotella solvatulle, että tämän tulisi ymmärtää, ettei hän tahallaan käyttäydy huonosti, koska on fiksu ihminen!

Anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole asia, joka piilotetaan rivien väliin.

Me kaikki olemme törmänneet joskus näihin ”fiksuihin” ihmisiin, jotka käyttävät muita sylkykuppinaan silloin, kun eivät omaa pahaa oloaan jaksa kestää. He ovat kuin painekattiloita, joiden on pakko päästää höyryt pihalle, mutta se ei onnistu, jollei höyryä saa suunnata jonkun kasvoihin.

Yhdellä heittelehtivät verensokerit, toisella on vaikeat asiakkaat, jollakin on vittumainen pomo, joku käy läpi riitaisaa avioeroa, yhden niskat ovat jumissa ja toinen on vain totaalisen loppu.

Tiedätkö mitä, fiksu ihminen? Meillä muillakin on huonoja päiviä, mutta sinä et sitä huomaa, koska sinulle vain sinun ongelmasi ovat maailman keskiössä. Me muutkin olemme silti ihmisiä omine ongelminemme ja meilläkin on joskus helvetin rankkaa. Mutta me emme tule siitä sinulle meuhkaamaan. Emme, vaikka sinunkin olemuksesi ärsyttää meitä - tuo koppavuus, ylimielisyys ja jopa jalkateriesi asento. Silti me joudumme ottamaan vastaan sinun kohtuuttoman riehumisesi ja pahoitamme siitä mielemme.

Rakas fiksu ihminen, kuuntele tovi. Elämä on perseestä, mutta toisinaan sekin silti hymyilee. Seuraavan kerran kun sinulla on hyvä päivä, mitäpä jos keittäisit kahvit, kasvattaisit selkärangan ja kävisit kertomassa sättimällesi kaverille, että olit tätä kohtaan täysi mulkku ja tiedät sen itsekin? Älä odota, äläkä anna kaverin vähätellä käyttäytymistäsi tai sanoa, että hän ymmärtää asian, koska se ei olisi reilua. Sanomalla näin hän haluaa päästä sinusta nopeasti eroon, koska ei siedä sinua enää silmissään. Olet sen itse aiheuttanut.

Aiheettomasta höykytyksestä on aiheellista loukkaantua.

Kohtele jatkossa ihmisiä ihmisinä. Kohtele heitä, kuten haluaisit itseäsikin kohdeltavan, sillä sinäkään et suuressa viisaudessasi voi elää koko elämääsi patsastellen ja talloen muita allesi. Sinäkin heräät vielä joskus huomaamaan, että olet riippuvainen muiden ihmisten ystävällisyydestä ja avusta.

Pyytämällä reilusti anteeksi saatat huomata, että se henkilö, jonka villapusero, persoona tai tapa käsitellä asioita suututtaa sinua, saattaakin olla mitä mahtavin tyyppi, kunhan kohtaat hänet aidosti ja avoimesti ja annat hänelle siihen mahdollisuuden. Uskotko, jos sanon, ettei hänkään halua muuta kuin nähdä sinut ystävänään?

Ystävät ovat ihmisiä, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. He ovat ihmisiä, joille voi purkaa sydäntään ennen kuin kusi pakkautuu päähän. Heidän kanssaan voi jakaa ilot, surut ja ihmetyksen aiheet. Ystävät ovat heitä, joita ilman elämä olisi vieläkin ankeampaa.

Ystävänsä voi valita, mutta usein tilanne luo parempia ystäviä kuin oma, subjektiivinen valinta. Elämä toimii siten. Se antaa meille tilaisuuden kasvaa.

Hyvää ystävänpäivää kaikille, vaikka eletäänkin lokakuuta. Ystävän päivä on joka päivä.

Muistuttelee Leenuliinu

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huumorintajuista ja sarkastista suhtautumista elämän eri osa-alueisiin keski-ikäisen, ylipainoisen naisen näkökulmasta kilpirauhasen vajaatoiminnan sanellessa vaakalukeman. Blogissa pohditaan lihavan naisen markkinoita niin työelämässä, rakkaudessa kuin muissakin sosiaalisissa kanssakäymisissä ja vakuutellaan, että rehevä nainen on jokaisen painokilonsa arvoinen.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat