Kuuntelun taito on arvokas lahja. Aika usein sitä kuuntelee ystävää, puolisoa, kaveria, naapuria...mutta entä sitä yhtä tärkeää? Itseään? Liian vähän.

Itselläni meni pari vuotta...ehken enemmänkin.. kun yritin vain olla niin kuin muut. Miksi? Kun se oli "sopivaa". Telkkarista tapitin pikadiettejä ja muodonmuutosohjelmia ajatellen että minunkin pitää muuttua noin. Nopeasti ja radikaalisti. Lyhentää tässä iässä jo itselleni sopivat hiukset, ei pidempiä voi vaan pitää. Olla aikuinen. Hitto, se oli tylsää!

Hieno kampaus, jonka leikkautin ei tuntunut omalta. Vaatteet, jotka puin.. ei ollut ihan itseni. Tyylikkäitä kyllä, mutta eivät minua.

Yritin siis väkisin ängetä itseäni johonkin kaavaan.. muottiin.. jossa en viihtynyt. Ja taasen, miksi? Uskoin muita, uskoin mediaa. Pitää olla näin kun ikääkin on tuon verran. Ja kruununa luin listaa, mitä pitäisi olla jo valmiina tässä iässä! Ei ole. Ei mulla ole kiire vanhentua. En ole valmis siihen vielä.

 

Tämä ei tarkoita sitä, että huuhailisin baareissa etsien villiä elämää, ei. Itseasiassa en käytä alkoholia ollenkaan ja viihdyn (nykyään) kotona. Mutta mitä se tarkoittaa? Sitä, että olen ulkoisesti sitä, miksi tunnen itseni sisältäkin. Rikkinäiset farkut, tukka sekaisin, nauru herkässä. Välillä väärässä paikassa, usein itsellenikin nauraen.

Syksyn lehdissä kahlaamista, keväällä ei muta haittaa.

 

On asioita, joita on vain pakko tietty ottaa vakavasti ja hoitaa aikuismaisesti. Ei kaikkea voi millään heittää lekkeriksi. Mutta välillä..se sisäinen Peter Pan on pakko päästää irti. Muutoin tuntee kuolevansa pystyyn, ainakin minä tunnen niin.

Nyt tämä Peter Pan kohtaa hetkeksi vakavuuden ja sitten lähtee taas etsimään varjoaan jostakin!

Ihanaa päivää kaikille!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kun olin 20v, yli 30-vuotiaat olivat ikäloppuja. 

Kun täytin 30v, yli 40-vuotiaat olivat jo ehtoosuoralla ja mitään ei ollut tehtävissä.

Nyt olen 44v ja elämä on vasta alkanut, muutaman kunnon kolhun jälkeen!

Instagram