Tein päätöksen jonkin aikaa sitten, että yritän elää mahdollisimman kiireetöntä elämää. Hyppäsin pois oravanpyörästä ja aloin tekemään kaikkea aivan muuta. Rakennan päivät juuri niin kuin haluan ja ah, nautin. Sitten se mutta. Viimeiset viikot olen ollut kiireisempi kuin vuosiin!

Erona on se, että olen saanut valita suurimman osan kiireiden aiheuttajista. Joitakin asioita ei vain voi valita, esimerkkinä läheisen sairaus. Mutta kerran on mahdollista auttaa ja olla tukena, niin tietty olen.

Juuri nyt istun läppäri sylissäni sohvatuolilla, kahvimuki toisessa kädessä ja katson lattialle. Perus meininkiä. Mies makaa lattialla kera koirien. Ja en ole häntä siis sinne pyytänyt! Ei, vaan hän ikään kuin meditoi ennen matkaa keittiöön hakemaan kahvia lisää. Ympärillään hänellä on meidän koirat, Veikko ja Vilma. Veikossa on osa Suomen pystykorvaa, ja se nalkutus on aika lähellä aita pystistä.... Vilma on Laika, aika ajoin hiljaisempi.

Sitten kaksi vanhempaa kissaa, Reetu ja Tuikku, juoksee mattoja ryttyyn, Reetu- kolli ottaa koko elopainonsa käyttöön ja driftaa talon toisesta päästä tähän päähän. Koko matkalta matot solmussa. Kaksi nuorinta pentua, Aatu ja Tahvo, nyt 14viikoa, yrittävät perässä. Aika hentoisia ovat, joten tulos on vain kova meno ja meteli.

 

Huokaisen ja suljen silmäni. On nämä rauhalliset ja hiljaiset aamut vaan niin ihania! ;)

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kun olin 20v, yli 30-vuotiaat olivat ikäloppuja. 

Kun täytin 30v, yli 40-vuotiaat olivat jo ehtoosuoralla ja mitään ei ollut tehtävissä.

Nyt olen 44v ja elämä on vasta alkanut, muutaman kunnon kolhun jälkeen!

Instagram