Aivan mielettömän ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille naisille!

Itselle tämä päivä merkitsee paljonkin, aina ei naisen asema ole niin hyvä kuin täällä meillä. Ah niin, tuon kukan toi mieheni äskettäin..

Joskus aikoinaan, kun matkustelin paljonkin kävin myös muutamissa aika radikaaleissa paikoissa, näin naisena.

Ensimmäinen matka oli muistaakseni vuonna- 88 Dubaihin. Ikää oli 18v ja älliä ei senkään edestä. Tuolloin ei ollut nettiä tahi muutakaan niin selvää paikkaa, josta olisi infoa kulttuurista hakenut. Lähdin siis 15min varoajalla ja matkavaatteina..yep...minihame ja toppi. Taisi olla aika ensimmäisiä Finnairin matkoja, ja länsimaalaiset eivät olleet niin jokapäiväinen/viikkoinen näky vaaleine ihoineen sekä hiuksineen. Ja niin kuin minulla...minihameineen.

Vaan reissu oli aivan mahtava, ihmiset ihania ja selvisin kotiinkin. Kauppaakin olisi käyty: 30 kamelia ja timantti rolex oli päivän hinta. Tahi kultakauppiaan ykkösvaimoksikin olisi päässyt.. Mutta kun ne kamelit eivät mahtuneet lentokoneeseen, niin jäi kaupat tekemäti. Kultakauppiaan kanssa ei oikein synkannut, kun en tykkää jakaa ;)

Mutta siellä se naisen asema ei ollut lähellekään se, mihin olin tottunut. Itseasiassa, tuohon ikään ja aikaan olin aika järkyttynyt. Kävimme ulkona syömässä ja eräs sheikki ilmestyi kera koko vaimokatraan samaa paikkaan. Voitte vain kuvitella, kuinka murhaavia katseita sain omasta pukeutumistyylistäni, kun vaimot olivat täysin hunnutettuja. Burka oli aika kova sana.

Muutoinkin hotellissa oli sekä henkilökunta että asiakkaat pääasiassa miehiä. Turisteja lukuun ottamatta. Mielenkiintoinen matka, avartava myös.

Toinen aika ääripää oli, kun päätin lähteä omamatkalle Bangladeshiin. Juu, ei paljoa päätä pakottanut.. näin jälkikäteen katsottuna. Se oli aika seikkailu, johon kuului pommiuhka lentokoneessa, otin vahingossa unilääkkeen lennolla ja vaihto oli kahden tunnin päästä siitä.. sekaisin kun seinäkello. Kaikkea muutakin mukavaa mahtui matkaan. Hyvä, kun kuitenkin pääsin kotia.

 

Mutta sielläkin.. tuo naisen asema, ei todellakaan mikään häävi. Itseasiassa olin ainoa naispuolinen yleisillä kaduilla (vartijan seurassa) tahi siinä motellissa. Opin tuolloin, mitä köyhyys on ja mitä en tule pitämään itsestään selvänä, ikinä.  Yksi on naisen asema.

 

Eli siis juhlitaan sitä nyt ja toivotaan, että tämä sama leviäisi joku päivä myös paikkoihin, missä sitä ei ole.

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kun olin 20v, yli 30-vuotiaat olivat ikäloppuja. 

Kun täytin 30v, yli 40-vuotiaat olivat jo ehtoosuoralla ja mitään ei ollut tehtävissä.

Nyt olen 44v ja elämä on vasta alkanut, muutaman kunnon kolhun jälkeen!

Instagram