Missä vaiheessa elämääni on muodostunut mörkö raastimen muodossa? Tai paremminkin milloin raastimesta on tullut mörkö?

Raastinhan on vain raastin. Raastimella raastetaan kasviksia, juureksia niin kuin porkkanaa (nam) ja punajuurta (yäk, paitsi että punajuuri on hyvää etikassa ja punajuuriomenasalaatissa ja lindstöminpihveissä ja loppujen lopuksi ei kai se ole yäk muutakuin mun lapsuuden borskeitossa lämpimänä yököttävänä. Enpä ole muuten edes maistanut lämmintä punajuurta vaikka olen vannonut sen olevan yäk. Että tässäkin on sitten jälleen asenne "kohdallaan".)

Mutta asiaan: raastin on kiiltävä ja jo sen pitäisi herättää sisäinen "harakkani" joka kyllä on hereillä jokaisen kiiltävän korun, vaatteen, esineen ynnä muun osuessa silmiini. Miksi siis raastin ei innosta sisäistä harakkaani?

Mikä kiiltävässä röpelöisessä raastimessa on niin pelottavaa ettei sitä voi käyttää? Röpelöinen pinta?

Kas kummaa! Olen juuri havainnut että keittön kaappini keskellä hyllyn etureunassa oven takana asuu ihan minun ikioma MÖRKÖ!

Mörkö on seissyt kaapin etualalla muistuttamassa 20-30 vuotta sitten tapahtuneesta raastamisesta. Nimittäin rystysten raastamisesta. Silloin piti kyllä raastaa sitruunaa mutta pikku kätöseni eivät jaksaneet puristaa sitruunaa niin kovaa ettei sitten pikku rystyseni olisi siihen HIRMUISEn raastimen haavoittavaan kylkeen osuneet vertavuodattavasti. 

Sitruuna on muuten myös yksi lempiainesosiani, lukuunottamatta sitruunantuoksuista tiskiainetta jonka käytön jälkeen yliaistikas pikku nenäni haistaa sitruunan ja yliaistikas pikku suuni maistaa kaiken sitruunaksi. Mutta tämä yliaistikkuus onkin sitten toinen juttu...takaisin raastimeen

Eilen ihanassa porkkananraastomeditaatiossani ajatukseni karkasivat valmistuvan jauhelihakeiton sijasta parempien makujen muistoille ja sitä kautta sisäinen sokerihiireni heräsi muistamaan miten hyvältä maistuisivat sellaiset amerikkalaiset aamiaismuffinit. Mutta jotta niitä ihania muffineja voisi tehdä pitäisi kohdata KARMEA raastin-mörkö. Muistoni nimittäin sanoivat suurinpiirtein näin: ihanan makuiset aamiaismuffinit => porkkana => tässähän näitä olen juuri kuorimassa samalla tulee muffinsseihinkin Mutta ennen kuin sain edes sitä ensimmäistä porkkanaa kuorittua pelko muistutti:"niin mutta se sattuu!!!" Ai porkkana kysyin? Eikun raastin!, vastasi muistoni kärttyisenä. Päätin keskustelun muistoni kanssa ja kuorin tarvittavat porkkanat, omenat ja RAASTOIN ne sillä hirvittävän pelottavalla rystyset verille vievällä raastimella silläkin uhalla että rystyseni menisivät verille. (Tiedoksi: eivät menneet). Keittiönkomeroni mörkö on tullut ulos kaapista herkullisin lopputuloksin.

Ohessa ohje.

Aamiaismuffinit (alkuperäisohje on KodinKuvalehdestä vuodelta 2004)

5dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1tl ruokasoodaa

3 dl sokeria

1 tl vanililiinisokeria

2tl kanelia

4 dl raastettua porkkanaa

3,5 dl raastettua omenaa

2 dl mantelirouhetta

2dl rypsiöljyä

3 kananmunaa

180 astetta noin 20min

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Perheellisen naisen riiseja

Blogiarkisto

2016