Sisustus ja siihen liittyvät asiat ovat meidän perheessä minun vastuulla, yksinoikeudella ja täydellä vallalla. En koe omaa tyyliäni sisustuksen suhteen ainoana oikeana, mutta jos verkkokalvoilleni on palanut kuva mieheni asunnosta ikkunoiden puoliväliin lyhyyttään loppuneine verhoineen ennen kuin minä muutin sinne, niin en koe että asiasta tarvitsee sen kummemmin keskustella. Saappaat ei niin sanotusti olleet kovin isot täytettäviksi..En ole sisustusnatsi, kuuntelen kyllä ehdotuksia tai mielipiteitä ja pyrin ottamaan niitä huomioon, mutta harvemmin kuulen vastaväitteitä. Ainoat vastaväitteet tulee siitä että mieheni mielestä aina pitää olla poraamassa reikiä seiniin, maalaamassa tai siirtämässä hyllyjä seinältä toiselle. Olen iltaihminen ja inspiraationi syntyvät iltaisin, oli kyseessä sitten sisustus tai käsityöt niin kellonajalla ei (yleensä) ole merkitystä jos haluan vaihtaa vaikka olkkarin järjestystä. Muistan miten jo lapsena sain suostuteltua ja manipuloitua pikkuveljen vaihtamaan huoneita kanssani iltamyöhällä...

Pidän vanhan maalaisromanttisen ja modernin tyylin sekoituksesta, kodistamme löytyy muun muassa antiikkivitriini sulassa sovussa Ikean hyllyjen kanssa. Ihailen moderneja ja minimalistisesti sisustettuja koteja, mutta en koe sitä tyyliä omakseni. Meidän talo on 1950-luvulla rakennettu rintamiestalo, jota on myöhemmin laajennettu ja tiiliverhoiltu kasarityylin tapaan. Talon ulkonäön pitää mielestäni jotenkin sopia sisätilojen suhteen yhteen, joten en lähde hakemaan sitä modernikkuutta tähän tupaan. Kasarityylistä muistuttaa liiallisen paljon lastenhuoneiden aivan hirveä korkkilattia ja keittiö jota ei ole vielä(kään) remontoitu.

 

Nämä julisteihanuudet olivat kauan ostoslistallani, kyseessä on siis Ebba Masalinin (1873-1942) maalaamia opetustauluja, joita käytettiin pahvisina versioina kouluissa opetuksen tukena silloin kun kirjoja ei ollut vielä niin saatavilla tai kuvien määrä niissä oli olematon. Muistan kyllä itse ala-asteelta miten näitä etenkin luonnontiedon tunneilla toisinaan käytettiin ja ilmeisesti edelleen saattaa joku vanhan kansan opettaja kaivaa nämä arkistojen kätköistä opetuksen tueksi. Huomatkaa ihana kevät ja aurinko ensimmäisen taulun heijastuksesta! Laitoin nämä taulut alakerran portaikkoon ja mielestäni sopivat siihen kyllä täydellisesti.

 

Pitää vielä mieheni puolustukseksi sanoa ettei hän ole huono sisustaja, hänellä ei vain ole intoa koko hommaan. Onneksi.

 

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koti kujalla-blogissa pohditaan välillä syvällisiä, innostutaan ideoista, tehdään itse ja sisustetaan vanhaa omakotitaloa pienin, välillä tuskallisen hitainkin askelin. Olen Piia, kolmen lapsen kotiäiti, jolla on aviomiehen mielestä liikaakin ideoita ja jonka vuorokaudessa on aina liian vähän tunteja

Instagram