Toisilla on tiedossa se varmasti lämmin etelänmatka, toisilla mökkikesä ja jotkut haluaisivat viettää kesänsä vesillä. Mutta voi Suomen kesä... Positiivisinkaan ihminen ei saa varmaan lausetta enempää hyvää ilmoille näistä meidän "kesäkeleistä". Sää kaikessa kaikkivoipaisuudessaan saa helposti pilattua monet hyvinsuunnitellut ja mietityt hetket. En voi väittää etteikö sää, nimenomaan se huono sää, vaikuttaisi omaankin mielialaani vaikka muuta yritänkin vakuutella. Tämä kesä on kuitenkin ollut erilainen sillä tavalla, että nyt on viimeinen kesä kotiäitinä ennen töihinpaluutani. Elokuussa en pelkästään palaa kliseisesti sorvin ääreen, vaan myös uuteen työympäristöön ja uusien ihmisten keskelle. Se jännittää, mutta ainoastaan hyvällä tavalla, melkein voisin sanoa jo odottavani töiden alkamista ja uusia haasteita. Koko työikäni vuorotöitä tehneenä koen lottovoittona sen että tuleva työni on päivätyötä, ihan tuntuu lomalta jo ajatuskin säännöllisistä vapaapäivistä ja -illoista, sellaista normaalia arkea jota on kiva elää oman perheen kanssa samassa rytmissä.

Tämä on viimeinen muista, nimenomaan niistä töistä riippumaton kesä, jonka aion viettää ihan sillä tavalla kuin haluan; perheen kanssa, ystävien kanssa, kotona, rannalla, vesillä.. Yritän olla välittämättä säästä, mutta salaa toivon heinäkuusta hellekuukautta. Kuulin eräs päivä radiosta biisin, jossa mielestäni sanat tiivistää hyvän asenteen ja josta tulee kesäfiilis vaikka ulkona sataisi kaatamalla! Niin ja tästä myös idea postauksen otsikkoon ;)

 

Ei tarvii junien kulkea,

mun tarakal sä pääset kyllä perille. 

Tehtaat voi ovensa sulkea,

mun puutarhas on mansikoita kaikille. 

En aio käyttää kenkii ennen elokuuta,

kun kadut kaupungissa, on kaikki autioina.

Jos mietit mistä mut voi tavoittaa,

se riippuu siit mihin mä riippumaton ripustan.

Voisin viikkoja sun vieres loikoilla, omenapuiden alla,

omenapuiden alla.

Ku mä saan sun hengitystä kuunnella,

sydän vasten korvaa, sydän vasten korvaa.

(M. Gabriel, Riippumatto)

 

Kommentit (1)

Vierailija

No mikäs tos on lökötellä, kunhan vaan aurinko räköttää eikä kovin lujaa tuule

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koti kujalla-blogissa pohditaan välillä syvällisiä, innostutaan ideoista, tehdään itse ja sisustetaan vanhaa omakotitaloa pienin, välillä tuskallisen hitainkin askelin. Olen Piia, kolmen lapsen kotiäiti, jolla on aviomiehen mielestä liikaakin ideoita ja jonka vuorokaudessa on aina liian vähän tunteja

Instagram