Sanotaan että vuorokauden valvominen vastaa promillen humalatilaa. Humalassa autoilu on rangaistavaa, mutta en voi olla miettimättä miten paljon aamuisin liikenteessä liikkuu autolla meitä yövuorolaisia liikennettä vaarantaen? On hyvinkin tuttua ajella autolla ja nipistää itseään reidestä hereillä pysyäkseen, availla ikkunoita, läpsytellä poskia, syödä purkkaa tai laulaa kilpaa radion kanssa. Välillä matkasta ei muista jälkeenpäin mitään, toisinaan taas valvottu yö ei tunnu missään. Valoisa aika tekee asian hieman helpommaksi, mutta ei silti poista vastuuta autoilusta puoliksi nukkuen. Silmien aukipitämisellä ei ole merkitystä jos aivot ovat offlinessa, paljon valvoneet tietävät varmasti että nukkua voi myös silmät auki. Sitä tietää olevansa liian väsynyt jos punaisissa liikennevaloissa mielessä käy oikeasti ajatus silmien sulkemisesta ihan vaan sekunniksi... Työmatkani vaatii oman auton käyttöä, joten julkiset - niin mielelläni kuin niitä käyttäisin, eivät kohdallani ratkaise tätä ongelmaa. Onneksi yövuoroja on verrattain tosi harvassa ja tsemppaus autolla ajamiseen sen jälkeen huipussaan...

Tässä kuvasatoa pääsiäiseltä, voi kun viikonloput olisivat aina nelipäiväisiä ;)

 

Kotona lasten kanssa..

 

Ja sitten siellä töissä..

Ps. Kuvissa näkyvät pipot ovat todisteita siitä että olen ommellut piiiitkästä aikaa ;)

Kommentit (1)

Vierailija

Kiva kun pääsit tuuraa mua! :) täällä aletaan jo vähitellen olla elävien kirjoissa - jee! Samaistun tuohon yövuoron jälkeiseen koomaan - välillä tuntuu että oon saattanu ajella miten sattuu kotiin :D onneks vaan pyörällä...

-Aino

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koti kujalla-blogissa pohditaan välillä syvällisiä, innostutaan ideoista, tehdään itse ja sisustetaan vanhaa omakotitaloa pienin, välillä tuskallisen hitainkin askelin. Olen Piia, kolmen lapsen kotiäiti, jolla on aviomiehen mielestä liikaakin ideoita ja jonka vuorokaudessa on aina liian vähän tunteja

Instagram