Usein sanotaan että sää on vain asenne- tai pukeutumiskysymys...Oikeastihan suomalaisten mielenliikkeet ja mielialat ovat täysin säästä riippuvaisia; aurinko on parasta, tai ei sekään jos on liian kuuma -johan sitä vettä kaivataan. Jos sataa liikaa niin ei ole hyvä, masentaa jo jatkuva sade. Talvea ja lunta odotellaan että päästään siitä koleasta ja pitkästä syksystä; tulisi edes hieman valoisampaa lumen myötä. No sitten sitä lunta ei tule, tai jos tulee niin aivan liikaa ja yleensä vasta sekin sitten joulun jälkeen. Aina se lumentulo kuitenkin yllättää suomalaiset joka vuosi..Tänä vuonna lumesta ei ole tahtonut sitten päästä millään eroon! Täällä pääkaupunkiseudulla ollaan ehkä viikon tai pari viime vuotta jäljessä, viime vuonna tähän aikaan meillä kukki ainakin jo omenapuu, tosin monien muiden omenapuut kukkii jo, joten en tiedä onko vika puussa :) Kirsikkapuu kukkii, tänään huomasin että myös Syreeni alkaa kukkia ihan lähipäivinä. Muutenkin puut ovat saaneet lehtensä ja luonto on muuttunut vihreäksi. Kyllä se kuulkaas kesä tulee tänäkin vuonna!

 

Tänään haettiin tuosta viereiseltä puutarhalta viiniköynnöksen alku, jos saataisiin edes jotain näköestettä tuohon meidän patiolle tälle kesälle. Aiemmissa postauksissani olen maininnut että olen melko malttamaton ihminen,se pätee myös näihin puutarhahommiin. En siis oikein jaksaisi odotella että kukat sun muut kasvaisivat täyteen mittaansa, ostaisin ja maksaisin mielelläni hieman enemmänkin ekstraa siitä, että esimerkiksi viiniköynnöksiä voisi ostaa ihan valmiina "metritavarana", istuttaisi vaan haluttuun paikkaan ja puutarha olisi sitä mukaa valmis! Kokkauksen lisäksi olen aika onneton myös kaiken elollisen ylläpitämisessä -lapset nyt ovat tosin kolminkertainen poikkeus tästä. Tästä syystä suosin vaivattomia perennoita, joille ei noin yleensä tarvitse tehdä mitään kummallista. Joka vuosi ostan kuitenkin myös kesäkukkia, niistä ensimmäiset onnistuin tänä vuonna jo melkein palelluttamaan, vielä niissä henki pihisee joten odottelevat nyt sitä aurinkoa ja ajankulumista, jos niistä vielä kukiksi olisi..

Naapuri vilkaisi viikonloppuna kukkapenkkiäni ja nimesi yhdessä lauseessa puolet kukkapenkkini kukista. Täytyy myöntää että oma kukka,- puu,- eläin -ja muu luontotuntemus on hyvin aloittelijatasoa, en vain opi nimiä, eroja tai muita tunnistettavuusjuttuja siltä saralta mitenkään, en vaikka keskittyisin ja oikeasti haluaisinkin. Muuten minulla on kyllä hyvä muisti, muistan ihmiset, tilanteet, asiat, osoitteet, kartat, reitit jne. Joidenkin mielestä se on välillä ollut melkein pelottavaa :D

 

Tänään ei siis haitannut sade kun tehtiin pari pikku istutushommaa esikoisen kanssa, lähinnä siis siirreltiin kukkia paikasta toiseen. Se on jokakesäinen harrastukseni. Kukkapenkki on vaihtanut paikkaansa kolmen vuoden aikana joka kesä ja on ne kukat edelleen elossa vaikka kesken kauneimman kukoistuksensa on yleensä kaivettu ylös ja siirretty uuteen paikkaan. Sitkeitä ovat.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Koti kujalla-blogissa pohditaan välillä syvällisiä, innostutaan ideoista, tehdään itse ja sisustetaan vanhaa omakotitaloa pienin, välillä tuskallisen hitainkin askelin. Olen Piia, kolmen lapsen kotiäiti, jolla on aviomiehen mielestä liikaakin ideoita ja jonka vuorokaudessa on aina liian vähän tunteja

Instagram