Kaikkihan me tiedämme, että uni ja palautuminen ovat ensiarvoisen tärkeitä keholle ja mielelle, ja nukkumiseen tulisi panostaa hyvin paljon. Tiedämme, että yön aikana aivot vapautuvat kuonista ja kovalevy tyhjenee päivän tapahtumista. Yöllä myös lihakset palautuvat ja kroppa resetoituu ollen valmiina seuraavaan päivään. Mutta mitä tehdä, kun uni ei vaan tule ja yö menee väsymyksen vallassa vailla nukkumista niin, että aamulla olo on väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessä? Tämän ikuisuuskysymyksen kanssa olen itsekin paininut viimeiset kymmenen vuotta, jonka entinen minä maisteritason nukkuja olen painiskellut uniongelmien kanssa.

Minulle valitettavasti näiden unettomien öiden aikana on kehittynyt jonkinlainen yöllinen ahmattiongelma. Olen hiipparoinut lukemattomia kertoja unettomina öinä keittiön kaappeja pitkin hamuten syötävää. Olen kääntänyt ympäri niin jääkaapin kuin mieheni herkkukaapinkin ja vedellyt Rockyroad-jäätelöpaketista kinuskit päältä. Olen ahnehtinut tuhansia ja tuhansia kilokaloreita juuri silloin, kun kehoni olisi pitänyt korjata päivän aikana tulleita vaurioita ja palautua seuraavaa päivää varten. Ja miksi? Koska siinä väsymyksessä ja aivosumussa en ole pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan olen antanut pedolle koko käden ja toisenkin ja lopuksi koko kropan. Päivisin minulla on vahva selkäranka ja kova itsekuri, mutta vuorokauden pimeimpään aikaan selkäni katkeaa ja syöminen saa alkaa. Kai se on sitä jonkinlaista lohtusyömistä, että kun en saa nukuttua niin, syön siihen ahdistukseeni, ja joinakin kertoina tuuditan itseni sokerihumalaan paketillisella Wienernougat-suklaata kuin pikkupossun.

Mitä sitten yölliseen ahmattimenuuni kuuluu? Yleensä, mikäli vain mahdollista, mahdollisimman paljon sokeria, jota päivisin välttelen kuin ruttoa. Itse en osta mitään karamelleja enkä herkkuja tietoisesti, mutta miehelläni on herkkukaappi ja siinä ei ikävä kyllä ole lukkoa. Joskus olen siis saattanut syödä puoli pakettia suklaasuukkoja, paketillisen suklaakonvehteja, pari pussia pähkinöitä, sipsejä, jätskiä, pussillisen kanelikorppuja tai proteeinipatukoita, siis lähes mitä tahansa mitä kaapista löytyy. (En siis näitä kaikkia ole yhtenä yönä vedellyt, herrasiunatkoon en, mutta joskus vaikka viikon parin aikana.) Yhtenä yönä tässä taannoin join kaksi ja puoli tölkkiä maitoa, söin kolmasosan Oltermannin 900 gramman cheddarjuustopaketista ja 600 grammaa turkkilaista jogurttia. Mieheni ihmetteli aamulla, oliko ne kolme purkkia maitoa jääneet johonkin purkamattomaan kauppakassiin, kun aamulla jääkaapissa oli vain vajaa maitotölkillinen. Itse ajattelin, että eihän tässä mitään, että en kovin paljoa ahnehtinut, mutta kun laskin ansaitut kalorit, järkytyin pahanpäiväisesti! Olin tuon yhden yön aikana hotkinut yli 3.000 kaloria, siis yhden yön aikana!! Miten aloittaa päivä, kun on yön aikana jo syönyt yli päivittäisen kaloritarpeen 1.500 kilokalorilla? Olla koko loppu vuorokausi syömättä? Eihän niin voi tehdä!

Olen jo aiemmin maininnut mentaalivalmennuksesta ja sitä todella aion tässä kevään mittaan kokeilla päästäkseni irti tästä turmiollisesta noidankehästä. Muuten parempi kunto ei koskaan toteudu ja jojoilemiseni lopu.

Kommentit (2)

Komppaan

Tää on niin mahtavaa totuutta ja kertoo juuri siitä miten vaikeaa on asioita 'oikeasti' sisäistää. Tunnistan juuri tuon salaa syönnin ja sen häpeilyn, kun asia saattaa paljastua.

Tsemppiä kovasti kevääseen ja kyllä se aurinkokin sieltä tulee!!

SJK
Liittynyt1.3.2017

Kiitos tsempeistä!! Kyllä täytyy päässä jokin oikeanlainen "naksahdus" käydä, että pääsee tästä toimintamallista irti. Hyvää kevättä myös Sinulle! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kevätperhosen lento seuraa Suvin matkaa tuhdista merkittävästä ylipainosta kohti kevyempää oloa. Kymmenen vuoden kilojen edestakaisin seilaaminen ja sen vaikutukset kehonkoostumukseen ovat olleet turmiolliset. Koko ylipainon ajan painonmuutokset ovat noudattaneet täsmälleen samaa kaavaa: keväisin kova dieetti ja sitä myöten kevyempi olo ja syksyllä painon kerryttäminen +7-15 kiloa, viime syksynä se 15 kiloa... ja keväällä taas dieettirumba alusta uudelleen. 

Karrikoidusti sanoen Suvi ahmii vuoroin suklaata ja sipsejä, vuoroin painonpudotusohjelmia ja kuivaa kanaa, vuodenajasta riippuen. Nyt on tavoitteena päästä parempaan kuntoon, ja mikä tärkeintä, pysyä siinä. On tarkoitus oppia pitämään itsestään niin paljon, että tämä kauhistuttava painonjojoilemisen kaava saadaan pysäytettyä. Matka parempaan oloon on pitkä ja mutkikas eikä maalia ole vielä näkyvissä..