Terveisiä ketoosista. Tai no, lievästä sellaisesta, olin nimittäin viikko sitten jo tukevassa ketoosissa, mutta siitä taas parin päivän mittauksen jälkeen lievässä. Kyllä se heti loivenee jos juo liikaa kahvia, jossa maitoa, tai syö kasviksia ja vihanneksia liian kanssa. Mielestäni muutoin niitä ei voi kertakaikkiaan syödä liikaa, mutta jos tavoite on olla ketoosissa, määrien tulisi olla kohtuullisia. Lisäksi ketoosiani pidättelee luultavasti runsas proteiinin syöntini. Syön nimittäin helposti 150-200 grammaa proteiinia päivässä, ja jo 150 grammasta elimistö tuottaa glukoosia jonkin verran liikaa ketoosia ajatellen. Ja tosiaan olen myös nauttinut maitotuotteita runsaasti, täytynee varmaan luopua aamukahvista ja koittaa tiputtaa hiilareiden määrä alle tämän  nykyisen viidenkymmenen gramman päivässä.

Ruokaövereitä ei ole onneksi tullut tämän parin viikon aikana, joten vaikka paino nyt ei ole vielä pudonnutkaan kovin paljoa, ei se noussutkaan onneksi enää ole. Viimeiset ruokaöverit vedin jotakuinkin kolme viikkoa sitten. Övereiden kulku meni perinteiseen tyyliin: olimme mieheni kanssa syöneet tukevan illallisen joskus kuuden-seitsemän aikaan illalla. Söimme muistaakseni lohta ja höyrytettyä parsakaalia sekä salaattia, lempiruokaani. Söin ison annoksen kuten usein illalla. Tästä päästiin Salkkareihin asti kun minua alkoi väsyttään ja mieli alkoi tehdä makeaa. Kävin popsimassa muutamia kinkkuleikkeleitä ja juustoa sekä aurajuustoa kunnes en enää pystynyt pitämään näppejäni erossa mieheni herkkukaapista ja siellä makaavista Porvoon kihlajaismatkan tuliaisista. Kävimme Porvoossa nimittäin Brunbergin makeistehtaanmyymälässä ja sieltähän tuli ostettua tuliaisia runsain mitoin (virhe!). 

Meillä oli siellä kaapissa vielä avaamattomia kermatoffee- ja lakupusseja pari kappaletta, ja otin kuin otinkin käteeni toisen niistä. Yleensä ahmin salaa, mikäli sellainen olo päälle sattuu, mutta tällä kertaa menin pussin kanssa sohvalle ihan kuin mitään ei olisi kädessänikään ollut ja jatkoin Salattujen katsomista. Mieheni katsoi pussia silmät suurina ja ihmetteli mistä nyt tuulee, olinhan useaan otteeseen tuskaillut painoni kanssa pitkin alkutalvea ja vannonut jättäväni makeat pois. Hän ihmetteli, onko mielialani alkanut jotenkin heittelemään. Sanaakaan sanomatta mussutin kermatoffeita parempiin suihin, ja ehkä viidennentoista karamellin kohdalla mieheni tarttui pussiin ja otti sen kourastani väkisin pois. Onneksi!! Lähti nimittäin niin lapasesta, että siinä olisi mennyt kyllä koko tuliaisarsenaali tämän puuskan kynsissä. Väsymysmättöhaluni kuitenkin vaan kasvoi, ja seuraavaksi kolusin jääkaapista rakkaan ystäväni meille kihlajaislahjaksi tekemät viimeiset suklaahippukeksit (oli muuten älyttömän hyviä ja maukkaita cookiesseja :)). Siinä taisikin sitten käydä niin, että minä painoin koko runsaan pussillisen niitä keksejä ja taisi mieheni jäädä nuolemaan näppejään sen suhteen... On se kyllä älytöntä että kun se mättöhimo iskee, niin sille ei ikään kuin voi mitään, vaan kaikki menee suurinpiirtein mitä kaapista irti saa, hyvä kun ei sentään ala kaappien seiniä nakertamaan siinä himon vallassa.

No nyt kuitenkin olen hallinnut tunteeni ja noudattanut tätä vähähiilihydraattista ruokavaliota tämän 2,5 viikkoa, ja vaikka välillä kyllä tekee makeaa mieli, olen päättänyt jatkaa sinnikkäästi eteenpäin kohti parempaa kuntoa ja oloa. Siispä, palataan. :)

Kuva on muuten aikaa ennen tätä projektia, kun olin leiponut kihlajaisiimme vähän makeaa. :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kevätperhosen lento seuraa Suvin matkaa tuhdista merkittävästä ylipainosta kohti kevyempää oloa. Kymmenen vuoden kilojen edestakaisin seilaaminen ja sen vaikutukset kehonkoostumukseen ovat olleet turmiolliset. Koko ylipainon ajan painonmuutokset ovat noudattaneet täsmälleen samaa kaavaa: keväisin kova dieetti ja sitä myöten kevyempi olo ja syksyllä painon kerryttäminen +7-15 kiloa, viime syksynä se 15 kiloa... ja keväällä taas dieettirumba alusta uudelleen. 

Karrikoidusti sanoen Suvi ahmii vuoroin suklaata ja sipsejä, vuoroin painonpudotusohjelmia ja kuivaa kanaa, vuodenajasta riippuen. Nyt on tavoitteena päästä parempaan kuntoon, ja mikä tärkeintä, pysyä siinä. On tarkoitus oppia pitämään itsestään niin paljon, että tämä kauhistuttava painonjojoilemisen kaava saadaan pysäytettyä. Matka parempaan oloon on pitkä ja mutkikas eikä maalia ole vielä näkyvissä..