Hihhei, nyt keväällä tulee tasan kymmenen vuotta siitä, kun paino alkoi ensimmäisen kerran nousta. Parissa kuukaudessa vuonna 2007 vaaka sai 35 kiloa lisää kannateltavaa ja minä kannettavaa. Siitä alkoi ajanjakso, jonka en uskonut kestävän näin kauan: kymmenen vuotta yhtä vuoristorataa. Kevyempiä kesiä ja paksumpia talvia. Ja taas kesäksi kuntoon. Ja jälleen syksyn tullen ruoanhimoni kasvoi ja itsekurini lyheni samaa tahtia päivänvalon kanssa. Kaapit kolisivat kun unettomina öinä rymysin lisää syötävää. Mieheni ihmetteli, miksi kaapissa ei aamulla näkynyt hänen jemmaan ostamaansa Twix-patukkaa, ja illalla se kuitenkin oli taas siellä. Söin sen neljä kertaa, ja kaupasta hain töiden jälkeen äkkiä uuden, ettei hän huomaisi patukan kadonneen, jonka taas seuraavana yönä haukkasin parempiin suihin. Siis neljä yötä peräkkäin. Mielipuolista.

Heiluntaa on siis ollut ja paljon. Olen pitänyt viimeiset viisi vuotta päiväkirjaa; käynyt vaa'alla ja kirjannut tuloksen ylös. Lähes joka päivä. Seuranta on ravisuttavaa luettavaa. 12.12.2011 aloitin ensimmäisen pudotuspuhdin (tätä ennen olin laihtunut ja lihonut takaisin ilman kirjanpitoa ensimmäiset neljä vuotta noin +-10 kilon vauhdilla) ja vaaka vikisi 92 kilon alla. Karppaamalla sain nopeasti tuloksia ja ensimmäisen kerran ystävänpäivänä 2012 olin enää "lievästi ylipainoinen". 75 kiloa meni rikki samana syksynä ja seuraavan kerran seuravaana keväänä, olinhan siinä kerännyt talventulon myötä taas vähän lämmikettä ympärilleni. Normaalipaino vilahti ruudussa 22.4.2013, pituudellani se tarkoittaa alle 70 kilon lukemaa. Kauaa ei kuitenkaan saavutukselleni voinut hurrata, sen verran vähän aikaa se tulos piti. Syksyyn mennessä olin taas suonut itseni syödä runsaasti kaloreita ja keväällä 2014 jälleen karistin ne kintereiltäni runsaalla liikunnalla ja höttöhiilareita karttamalla. Parit viime vuodet ovat sitten tulosten kannalta vieläkin karumpaa luettavaa. Vaaka on heilunut entistäkin kovempaa ja aina joskus kesällä aktiivisuuden lisäännyttyä olen koputellut sitä normaalilukemaa.

Viime syksynä ajattelin, että josko tänä vuonna tulisi poikkeus eikä paino nousisikaan samaa tahtia pimeyden lisääntymisen kanssa, mutta toisin kävi. Tiedättekö joskus kun ajattelee mielessään jotain, ja lopputulos onkin täysin päinvastainen? Ajatukselleni oli kuitenkin myös logiiset perusteet: kävinhän salilla syyskuun alusta lähtien lähes viidesti viikossa ja harrastin muutakin liikuntaa ollessani poissa työelämästä. Siksi tässä ihmettelen, kuinka tässä nyt näin pääsi käymään. Vaaka nimittäin näytti maanantaina olevan lähempänä 90 kuin 80 ja kehonkoostumus huiteli hevonkuusessa rasvaprosentin ollessa 44,3 %. Hmph. Ja kyllä, tiedetään, että vaaka ei ole koko totuus ja sitä ei pidä tuijottaa liikaa, mutta kun Omroni läväytti näytölle nuo 44,3 %, oli pakko uskoa, että lihakseni eivät ole kasvaneet sitä koko 17 kiloa... ;)

Joka tapauksessa, päätin siis jälleen kerran laittaa rasvan itkemään ja tällä kertaa lopullisesti. Tulosta en saa pidettyä yksin, historiakin sen jo osoittaa, mutta tällä kertaa ajattelin myös panostaa mentaalipuoleen ja käydä valmennuksessa purkamassa toimintamallini syitä. Miten ajattelin saada rasvat liikkumaan, siitä seuraavassa postauksessa lisää. :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kevätperhosen lento seuraa Suvin matkaa tuhdista merkittävästä ylipainosta kohti kevyempää oloa. Kymmenen vuoden kilojen edestakaisin seilaaminen ja sen vaikutukset kehonkoostumukseen ovat olleet turmiolliset. Koko ylipainon ajan painonmuutokset ovat noudattaneet täsmälleen samaa kaavaa: keväisin kova dieetti ja sitä myöten kevyempi olo ja syksyllä painon kerryttäminen +7-15 kiloa, viime syksynä se 15 kiloa... ja keväällä taas dieettirumba alusta uudelleen. 

Karrikoidusti sanoen Suvi ahmii vuoroin suklaata ja sipsejä, vuoroin painonpudotusohjelmia ja kuivaa kanaa, vuodenajasta riippuen. Nyt on tavoitteena päästä parempaan kuntoon, ja mikä tärkeintä, pysyä siinä. On tarkoitus oppia pitämään itsestään niin paljon, että tämä kauhistuttava painonjojoilemisen kaava saadaan pysäytettyä. Matka parempaan oloon on pitkä ja mutkikas eikä maalia ole vielä näkyvissä..