Jaahas, sitä on huhtikuu hurahtanut alta aikayksikön. Koska olen yltiörehellinen ja puhun pääsääntöisesti aina vain totta, kerron myös teille, että kuinkas tämä kuukausi meni ja kuinkas tässä sitten kävikään...

Eli lopullisesti kuntoon -projektinihan alkoi vähän reilut kaksi kuukautta sitten. Heräsin kasvaneeseen ulkomuotooni ja kauhistuin pahanpäiväisesti ystäväni vaa'an lukemaa. Koko puoli vuotta syyskuun alusta asti olin käynyt salilla innokkaasti ja saanut voimaa kehooni kasvatettua ja painoja lisättyä salilla, mikä jo sinänsä teki minusta todella onnellisen. Siinä sivussa olin kuitenkin, ehkä kasvaneeseen energiatarpeeseen, ehkä pelkkään himooni, ehkä liian vähäisestä päivittäisestä ruokailusta johtuen, tai sitten vaan kuun ja planeettojen extremeasennoista johtuen, syönyt paljon, paljon enemmän kuin kulutin. Niin, kyllä, juuri tämä kulunut klisee: sain energiaa enemmän kuin pystyin käyttämään ja kroppani säästi sen energian pahan päivän varalle pitkin poikin varttani. Erityisen paljon energiaa varastoitui juuri siihen paikkaan, mihin sitä viimeiseksi toivoisi: tietysti vatsamakkaroiksi. Olin kyllä huomannut, että kumpu oli alkanut kohoamaan ja se tuskastutti, mutta, jostain syystä, en saanut hanoja kiinni tarpeeksi ajoissa ja niinpä huomasin yht'äkkiä olevani reilut 15 kiloa painavampi. Oho! Kyllä! Puolessa vuodessa sain sellaisen määrän energiaa takavarikoitua kehooni.

Kaikella kunnioituksella itseäni kohtaan päätin tehdä sen, minkä joka kevät vuosikausia olin tähänkin mennessä tehnyt: aloittaa kesärempan. Ja siitähän tämä idea blogiinkin sai alkunsa. Ensimmäisen kuukauden ajan pyrin jättämään hiilarit kasviksista tulevien varaan ja toki kyllä nautin jonkun verran myös maitotuotteita, kuten maitoa aamukahvissani ja rahkaa myös. Pyrin ensimmäisen kahden viikon ajan tukevaan ketoosiin siihen kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa pääsemättä. Testiliuskat värjääntyivät aavistuksen vaaleanpunaisiksi, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että en koskenut mihinkään makeaan, karsin kaikki hötöt ja sokerit pois kuten myös viljat.

Tästä vielä vähän pois, niin voin olla tyytyväinen!

Tulokset eivät kuitenkaan tällä kertaa puhuneet puolestaan. Sain kuukaudessa sen noin kolme kiloa karistettua, toki senttejä siinä lähti enemmänkin, mikä oli myös ensisijainen tavoitteeni: tiivistyä. Miehenikin huomasi, että vatsani pömpötys ja turvotus hiljalleen laski. Olin innoissani: "tästä vielä vähän pois, niin voin olla tyytyväinen!!". No, sitten alkoi huhtikuu. Ja ei siinä mitään, päätin buustata aineenvaihduntaani, ja välillä vetäistä kunnolla hiilareitakin nassuun ja sitten taas jatkaa tutulla, turvallisella linjalla nauttien runsaasti kasviksia ja proteiinia. Kunnes tuli pääsiäinen ja leivoin vieraita varten kaksi päivää.

Siinä vieraiden läsnäollessa, kuten aina ihmisten parissa, käyttäydyin neutraalisti, normaalisti, hillitysti, ja vain kerran maistoin tekemiäni kakkuja. Se kerta kuitenkin taisi riittää, ja tulin taas riippuvaiseksi makeasta. Siitä kertoi jo se, kuinka popsin anopin tekemiä lusikkaleipiä vailla tarkoitusta, ja se, että kakuista yli jääneet karkit alkoivat kadota kaapeista. Kyllä!! Niin pian kaikki tapahtui. Sitten kuitenkin keräsin itseni ja päätin lopettaa homman alkuunsa, kunnes tuli yksinoloviikko kaupungissa ja unettomat yöt. Siitä se sitten taas lähti. Ja sitten olikin jo vappu ja paistoin 32 munkkia itselleni ja miehelleni. Niin, kerranhan sitä vaan munkkeja vuodessa tehdään ja siinä samalla kannattaa tehdä iso satsi kun kerran öljytkin uhraa uppopaistamiselle!! Kyllä!! Voin kertoa, että söin myös muutaman näistä 32 munkista. Noin kuusi kappaletta, ja kuten mieheni sanoi, minun yksi tekemäni munkki vastaa viittä pientä donitsia, minä kun en osaa mistään pienemmästä päästä niitä pyöritellä! Sissus sentään, nyt kun itsekin sitä ajattelen!! :O

Lupasin miehelleni, että en enää syö yöllä.

Sen lisäksi, että herkuttelin paistamillani munkeilla, aloin taas myös käyttäytyä holtittomasti yöllisillä vessareissuilla. Joo, tulihan sitä juotua se vaniljakastikepurkkikin, mutta myös paljon muuta. Viimeisimpänä toissayö, kun join tolkuttomasti maitoa ja popsin mieheni torilta ostamat loput metrilakut parempiin suihini. :( Että, kyllä ottikin päästäni aamulla! Mieheni myös paikansi tilanteen heti aamulla, kyllähän hän minut jo tuntee, ja vielä paremmin tämän blogini myötä osaa tarkkailla omia varastojaan paikallisen rosvon varalta. :/ Siispä rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ne viime kuun aikana kadottamani kolme kiloa ovat nyt palanneet takaisin. Ikävä kyllä.

Mitäpä tähän sitten sanoisi? Eteenpäin, tietenkin, sanoi mummo lumessa! Tämä ei todellakaan jää tähän, enkä todellakaan sokeririippuvaisena ihmisenä voi sallia itselleni enempää polttoainetta himooni, vaan tämä on nyt lopetettava stop tykkänään!!

Niinpä huomenna, kun minulla on töistä vapaata, suuntaan ennen Helsingin reissuamme ensimmäiseksi aamulla salille ystäväni kanssa ja ehdottomasti pidän ensi yönä näppini erossa kaikesta. Lupasin miehelleni, että en enää syö yöllä. Ja kun jotain lupaan, se on ehdottomasti pidettävä. Niinpä en viime yönäkään noussut vessaan vaikka tunnistinkin pissahädän uneni läpi, vaan sinnittelin aamuun asti ja kävin vasta sitten pytyllä.

Tällaista elämä on, kaikki ei aina pysy ihan niin hyvin kontrollissa kuin itse haluaisi, mutta menneisiin ei parane jäädä vellomaan vaan on pidettävä katse horisontissa. Siispä, rinnat rottingilla kohti uutta kuukautta ja lupaan, että tästä tulee onnistuneempi!!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kevätperhosen lento seuraa Suvin matkaa tuhdista merkittävästä ylipainosta kohti kevyempää oloa. Kymmenen vuoden kilojen edestakaisin seilaaminen ja sen vaikutukset kehonkoostumukseen ovat olleet turmiolliset. Koko ylipainon ajan painonmuutokset ovat noudattaneet täsmälleen samaa kaavaa: keväisin kova dieetti ja sitä myöten kevyempi olo ja syksyllä painon kerryttäminen +7-15 kiloa, viime syksynä se 15 kiloa... ja keväällä taas dieettirumba alusta uudelleen. 

Karrikoidusti sanoen Suvi ahmii vuoroin suklaata ja sipsejä, vuoroin painonpudotusohjelmia ja kuivaa kanaa, vuodenajasta riippuen. Nyt on tavoitteena päästä parempaan kuntoon, ja mikä tärkeintä, pysyä siinä. On tarkoitus oppia pitämään itsestään niin paljon, että tämä kauhistuttava painonjojoilemisen kaava saadaan pysäytettyä. Matka parempaan oloon on pitkä ja mutkikas eikä maalia ole vielä näkyvissä..