Kun kuukausi on tätä sokeritonta ja viljatonta elämää takana, on aika purkittaa ja tilastoida se ja niinpä aion tässä bloggauksessa tehdä. :) Koska painossa ei mitään maata mullistavaa (-3 kg, no onhan sekin jo sentään jotain) ole vaa'alla näkynyt, otin myös kehon mitat. Vatsani oli kaikista kapeimmalta kohdaltaan kuukausi sitten 90 cm, nyt 88 cm. Vyötäröni (siitä mistä oletan, että se virallisesti tulee mitata :)) oli sen metrin mittainen, nyt 90 cm. Kaikista paksuimmalta kohdalta vatsan seudulta olin 112 cm (se kohta on navan alle muodostuneessa uimarenkaassa) ja nyt se kohta oli 105 cm. Lantioni ennen 115 cm, nyt 113 cm. Rinnan ympärys oli ennen 108 cm, nyt 100 cm. Niinhän se on, että tissit kuihtuu ensimmäisenä ja se lähtee sieltä, mistä viimeiseksi toivoisi sen lähtevän!

Jotain on siis kuitenkin tapahtunut!! Tämä osoittaa jälleen kerran sen, kuinka huono kaveri se pelkkä vaaka on. Painoindeksin mukaanhan olen edelleenkin merkittävästi ylipainoinen. Kuukauden saldona on tämän lisäksi 20 salikertaa; 20 kertaa olen astellut kuntokeskuksen ovesta sisään ja osassa kertoja tehnyt ohjelman mukaisen salitreenin, osassa circuittia, pyöräillyt tai crossaillut. Välillä on ollut pitempiä muutaman päivän taukoja ja välillä olen käynyt siellä kahdesti päivässä. Lisäksi jonkun verran kävelyä ja kerta avantouintia. Sinne kyllä täytyisi päästä useammin!! Siitä tulee niin hyvä olo, ja olen jostain lukenut sen lisäävän hyödyllisen ruskean rasvan määrää. 

Ehkä saatat huomata pientä pettymystä tässä kirjoituksessa? Kieltämättä, olen tottunut saamaan nopeammin tuloksia. Nimenomaan siellä vaa'alla. Olen niin monta kertaa jättäessäni hötöt pois ja sokerit pois saanut tuloksia lähes tuosta noin vain. Nyt tuntuu, että saavutetut muodot on tosi, tosi tiukassa. Kenties aineenvaihduntani on jumissa? Elimistöni säästöliekillä? Hormonit temppuilee? Harjoittelu tehotonta? Tai sitten tämä on vaan jo niin nähty juttu, että keho on tällä kertaa päättänyt pistää kampoihin ja pitää kiinni siitä mitä on! Ennen tuntui, että se vatsan pöhötys on lähtenyt parissa viikossa, nyt se vaan on ja pysyy. On ja pysyy. Pysyy ja pysyy. Vaikka kuinka koitan lempeästi häätää sitä tiehensä se ei taida olla lähdössä mihinkään.

Periksi ei silti parane antaa, jos ajatellaan muita kuin painonpudotustavoitteita, on niitä muita myönteisiä muutoksia ollut (edellisessä bloggauksessa). Lisäksi saamme ensi viikolla uudet saliohjelmat, niin siitä se kehitys taas lähtee nousuun.

Ja lisäksi, olen ajatellut viikonloppuna aineenvaihduntaa herätelläkseni pitää tankkauspäivän! Mitähän sitä söisi? Olisiko ehdotuksia? :P Ehkä teen pitsaa, äidin ohjeella, maailman parasta sellaista. :)

Mukavaa viikonloppua!!

Ps. Kuva on viime keväältä. Kohta ne omenapuut taas kukkii... sitä odotellessa! :)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kevätperhosen lento seuraa Suvin matkaa tuhdista merkittävästä ylipainosta kohti kevyempää oloa. Kymmenen vuoden kilojen edestakaisin seilaaminen ja sen vaikutukset kehonkoostumukseen ovat olleet turmiolliset. Koko ylipainon ajan painonmuutokset ovat noudattaneet täsmälleen samaa kaavaa: keväisin kova dieetti ja sitä myöten kevyempi olo ja syksyllä painon kerryttäminen +7-15 kiloa, viime syksynä se 15 kiloa... ja keväällä taas dieettirumba alusta uudelleen. 

Karrikoidusti sanoen Suvi ahmii vuoroin suklaata ja sipsejä, vuoroin painonpudotusohjelmia ja kuivaa kanaa, vuodenajasta riippuen. Nyt on tavoitteena päästä parempaan kuntoon, ja mikä tärkeintä, pysyä siinä. On tarkoitus oppia pitämään itsestään niin paljon, että tämä kauhistuttava painonjojoilemisen kaava saadaan pysäytettyä. Matka parempaan oloon on pitkä ja mutkikas eikä maalia ole vielä näkyvissä..