Olen aina rakastanut extremelajeja ja ääripään urheilukokeiluja, ja nykyisessä elämäntilanteessamme metsälliset voimailusessiot kuuluvat lähes jokaiseen kauniiseen talviviikonloppuun. Meillä on maalaisasunnossamme puulämmitys ja jokakeväinen voimannäytöksemme on hankkia tarpeeksi hakepuuta seuraavan talven lämmitysurakkaa varten. Tämä viikonloppu oli keleissään metsäviikonloppujen aatelia ja vaikka eilen luistinkin hommasta, sain tänään nauttia tästä hyötyliikuntatreenistä kokonaisten reilun kolmen tunnin ja 1214 kilokalorin verran.

Työnjako meillä on yksinkertainen: mies sahaa ja karsii puut moottorisahallaan ja me naisväki, anoppini ja minä, kannetaan rungot kasalle. Kuulostaa helpolta, mutta välillä, kun oksat käyvät kiinni vähälumisessa metsässä jokaiseen penkkaan ja pientareeseen, saa puuta kiskoa eteenpäin kyllä koko ruumiin ja sielun voimalla. Toisaalta taas, kannamme myös isompia tukkeja anopin kanssa kahteenpekkaan, ja kyllä siinäkin habaan ottaa koville nostella ja kävelytellä runkoa pitkin mättäitä.

Metsässä tunnen itseni voimakkaaksi ja maskuliiniseksi, suorastaan neanderdalilaiseksi voimanaiseksi, joka ottaa pienemmät puut käsiinsä kuin hammastikut ja heittää kasalle yläilmoista painonnostajan elkein. Nautin siitä kun syke nousee ja hiki valuu pitkin selkärankaa ja posket punoittavat pikkupakkaspäivän jälkeen koko loppuillan. Tunnen olevani hyväkuntoinen, kun puukasa kasvaa ja vatsa kuroutuu sisään ponnistellessa pitäen keskikropan korsettia yllä. Pakarat pinkeinä astelen kerta toisensa jälkeen peuranpolkua pitkin kohti keräämäämme puukasaa milloin minkäkinlainen latvus kyynärtaipeessani. Mieheni moottorisaha soi tasaiseen tahtiin ja aurinko paistaa puiden välistä kauniiseen vihreään narniaan.

Päivän työt kruunaa aidossa rakovalkeanuotissa paistetut makkarat ja anopin valmistama kuuma kotitekoinen mehu. Tänään sain tähän metsäsessioon tuhlattua sen rapiat 1200 kcal joista rasvanpolttoprosentti oli 51 %. Makkaraa tuli syötyä kaksi ja puoli kappaletta eli 250 grammaa ja sadassa grammassa näytti olevan 274 kcal. Nyt kun saisi pidäteltyä tämän illan ja yön ilman yösyökkäreitä, niin voisi olla itseensä ja viikon kruunaukseen melko tyytyväinen. :)

P.S. Kuva puukasoista on viime kevättalvelta kun nyt ei tullut puhelin mukaan (Aikku ei toimi pakkasessa, sammuu ja tilttaa vaikka koittaisi villasukassa kuljettaa:)).

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kevätperhosen lento seuraa Suvin matkaa tuhdista merkittävästä ylipainosta kohti kevyempää oloa. Kymmenen vuoden kilojen edestakaisin seilaaminen ja sen vaikutukset kehonkoostumukseen ovat olleet turmiolliset. Koko ylipainon ajan painonmuutokset ovat noudattaneet täsmälleen samaa kaavaa: keväisin kova dieetti ja sitä myöten kevyempi olo ja syksyllä painon kerryttäminen +7-15 kiloa, viime syksynä se 15 kiloa... ja keväällä taas dieettirumba alusta uudelleen. 

Karrikoidusti sanoen Suvi ahmii vuoroin suklaata ja sipsejä, vuoroin painonpudotusohjelmia ja kuivaa kanaa, vuodenajasta riippuen. Nyt on tavoitteena päästä parempaan kuntoon, ja mikä tärkeintä, pysyä siinä. On tarkoitus oppia pitämään itsestään niin paljon, että tämä kauhistuttava painonjojoilemisen kaava saadaan pysäytettyä. Matka parempaan oloon on pitkä ja mutkikas eikä maalia ole vielä näkyvissä..