Tankkauspäivät ovat siis takanapäin, ja on aika palata ruotuun. Niitä päiviä kertyi nyt itse asiassa kolmekin kipaletta, sillä jo perjantaina eräillä messuilla vieraillessamme söin messukeittiön antimia: kinkkukiusausta. Lauantaina tein sitä lempipizzaani, ja sitä söimme viikonlopun. Oli mukava eilen vaan lämmittää valmista pizzaa, ja näin säästyä ruuanlaitolta. Eilen kaadoimme pihasta yhden koivun lisää ja siinä riitti siivottavaa pariksi tunniksi. Pesin autoni, pitkästä aikaa, ja siitä tuli hyvä mieli, olinhan kokenut jo laiminlyöväni menopeliäni kun en koko talvena ole sille suihkaustakaan antanut. Lisäksi siivosin kotimme alakerran, ja saunan jälkeen oli mukava istahtaa sohvalle puhtaassa talossa.

Mitään ylimääräisiä mielitekoja tai käsistä lähteviä mättöhimoja tankkauspäivä ei onneksi aiheuttanut. Aamuisin join mustikkasmoothieta, kuten olen joka aamu jo kahden vuoden ajan tehnyt, ja päivällä sekä illalla söimme sitä pitsaa. Kasvikset jäivät kyllä vähälle viikonloppuna, mutta korjattakoon se tilanne taas palatessani tähän hyvähiilihydraattiseen arkeeni. Sokerille en antanut tankkauspäivänä pikkusormeani, en itse asiassa ajatustakaan, koska se olisi saattanut johtaa aivan toisenlaisiin tilanteisiin ja olotiloihin. Nyt nimittäin on tosi jees olo ja mieli. Pizza ei aiheuttanut mitään kovin suuria vatsaongelmiakaan, eikä olo ole juurikaan tavallista turvonneempi. Lisäksi olen entistäkin motivoituneempi jatkamaan tällä vhh-linjalla ja tiristämään syömisistä ylimääräiset hiilarit taas veks.

Tällä viikolla tiedossa on muun muassa ensiapukoulutusta, uutta saliohjelmaa, ikkunaesittelijän vierailu kotiimme, ystävän erään ryhmän läheistapaaminen, toivottavasti sopivasti liikuntaakin mahtuu viikkoon sekä loppuviikon kruununjalokivi: Viiden Tähden jumpparisteily rakkaan siskoni kanssa! Lähdemme lauantaina merille jo perinteeksi muodostuneelle, Turun Kuntovitosen porukan järjestämälle hemmotteluristeilylle. Tiedossa on hyvinvointiin keskittyviä luentoja, hauskanpitoa, hyvää ruokaa ja sunnuntaipäivä täynnä -ah niin ihanaa!- jumppaa. Tanssimme ainakin Lavista, Dancea, jumppamme reisi-pakaratreeniä, ryhtijumppaa, Bodycombattia, corea ja pilatesta. Jee!! Tätä on odotettu!!

Sosiaalisella jetlagilla on samanlainen vaikutus kuin sillä, että ihminen matkustaisi koko viikonlopun mantereita ja aikavyöhykkeitä edestakaisin.

Tänä aamuna olen uutisista bongannut juttuja muun muassa sosiaalisesta jetlagista. Viihdelehti Stara kirjoittaa jutussaan: "Nyt tuli vakava varoitus: Sosiaalinen jetlag pilaa terveyden" ilmiöstä, joka on itsellenikin töissä käydessäni erittäin tuttu, nimittäin sosiaalinen aikaerorasitus. Uniasiantuntija Daniel Jin Blum varoittaa, että matkustaminen ei ole ainoa asia, joka aiheuttaa ihmisille aikaerorasitusta, päinvastoin, suuri osa ihmisistä kokee viikoittain sosiaalisen jetlagin. Sosiaalinen jetlag johtuu viikonloppuisin tapahtuvasta valvomisesta, jonka seurauksena ihmisen sisäinen kello menee sekaisin. Mieheni on valtava illanvirkku ja yökukkuja, ja aikaisemmin meidän tuli usein viikonloppuisin valvottua, ihan vaan kotioloissa, vaikka aamuneljään asti. Tämän jälkeen uni ei enää meinannut tulla silmään, vaan nukahtaminen saattoi venyä vaikkapa kuuteen asti aamulla. Kuitenkin, tarvitsen itse aika runsaasti unta, ja jos nukahtaa aamukuudelta, niin sen tietää koska seuraavan kerran avaa silmänsä seuraavana päivänä: todella, vasta iltapäivällä! Tarkkoja kellonaikoja en tähän edes kehtaa mainita, mutta kyllä joskus ne viikonloput ovat solahtaneet pelkkään valvomiseen ja nukkumiseen, ja sunnuntai-iltana oma sisäinen kello on niin ääriään myöten sekaisin kuin känninen käki, että nukkumisesta sunnutai-maanantaiyönä ei ole tullut yksinkertaisesti yhtään mitään. On erittäin ikävää aloittaa työviikko valvotulla yöllä, todella ikävää. Se yksi valvottu yö saattaa pilata koko tulevan viikon, ja jo maanantaina töiden jälkeen voi tuntua kuin olisi tehnyt viikon työt, vaikka vasta ensimmäinen päivä viidestä on ohi. 

Uniasiantuntija Blumin mukaan sosiaalisella jetlagilla on ihmiseen samankaltainen vaikutus kuin sillä, että ihminen matkustaisi koko viikonlopun mantereita ja aikavyöhykkeitä edestakaisin. Miksi sitten valvoimme viikonloput aamuun asti? Jotenkin, kun viikolla illat olivat niin lyhyitä töiden ja kotihommien jälkeen, tuntui luksukselta valvoa viikonloppuna vailla stressiä aamuheräämisestä. Mieheni on intohimoinen elokuvien suurkuluttaja, ja katsoimme usein elokuvia aamuun asti. Vaikka suurta stressiä myöhään nukkuminenkin kyllä aiheutti, tuntui, että päivä oli jo valmiiksi pilalla eikä ehtinyt tehdä mitään. Myös ruoka-ajat heittivät sosiaalisen jetlagin vuoksi häränpyllyä ja saattoivat kutistua kahteen ruokailukertaan koko päivän aikana. Jos aamusmoothien nautti lounasajan jälkeen iltapäivän välipalan aikaan, sitä tietää, että on turha kuvitella syövänsä viisi kertaa sen päivän aikana.

Enää en kuku aamuun asti, jollei ole jotakin erittäin tähdellistä menoa, ja kelloni pysyykin paremmin rytmissä. Kuten Staran jutussa todetaan, sosiaalisesta jetlagista toipumiseen ja unirytmin palautumiseen saattaa pahimmassa tapauksessa mennä koko viikko. Niin ja sitten, kun rytmi on lopulta palautunut, tulee taas viikonloppu, joka sotkee rytmin seuraavaksi viikoksi. Huh, ei enää! Arvostan hyvää unta ja palautumista yhä enemmän, ja tästä eteenkin päin aion yöt pyhittää nukkumiselle ja päivät touhuiluille. Kroppa ja erityisesti aivot toimivat paljon, paljon paremmin! :)

Tästä kohta suunnistan kohti ensiapukoulutusta, ensimmäistä kertaa elämässäni, hankkimaan niitä arjen tärkeitä ensiaputaitoja.

Mukavaa viikkoa ja nautitaan heräävästä keväästä! :)

Kuva aamun starttaajistani mustikkasmoothiesta ja kahvikupillisesta.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kevätperhosen lento seuraa Suvin matkaa tuhdista merkittävästä ylipainosta kohti kevyempää oloa. Kymmenen vuoden kilojen edestakaisin seilaaminen ja sen vaikutukset kehonkoostumukseen ovat olleet turmiolliset. Koko ylipainon ajan painonmuutokset ovat noudattaneet täsmälleen samaa kaavaa: keväisin kova dieetti ja sitä myöten kevyempi olo ja syksyllä painon kerryttäminen +7-15 kiloa, viime syksynä se 15 kiloa... ja keväällä taas dieettirumba alusta uudelleen. 

Karrikoidusti sanoen Suvi ahmii vuoroin suklaata ja sipsejä, vuoroin painonpudotusohjelmia ja kuivaa kanaa, vuodenajasta riippuen. Nyt on tavoitteena päästä parempaan kuntoon, ja mikä tärkeintä, pysyä siinä. On tarkoitus oppia pitämään itsestään niin paljon, että tämä kauhistuttava painonjojoilemisen kaava saadaan pysäytettyä. Matka parempaan oloon on pitkä ja mutkikas eikä maalia ole vielä näkyvissä..