Ihana kerrankin kirjoittaa hyvistä kuulumisista ja henkilökohtaisista onnistumisista niin ruokavalion kuin liikunnankin ja levon sekä palautumisen suhteen. Viimeiset pari viikkoa ovat nimittäin menneet oikein mukavasti: olen syönyt melkein kuin oppikirjan mukaan, liikkunut runsaasti ja nukkunut pääsääntöisesti hyvin. Viime yönä oli poikkeuksellisen makeat unet touhukkaan työviikon jälkeen ja aamulla olin enemmän kuin tyytyväinen. Olen tällä viikolla käynyt pari kertaa salilla ja lenkkeillyt pari kertaa tähän mennessä. Ainoa miinus on ollut lievä flunssa, alkuun hieman kurkkukipua ja nyt vähän räkätautia, senpä vuoksi olinkin pari päivää ihan iisisti ja tänäänkin tein vaan kevyen kävelylenkin. Tauti on kyllä jo helpottamaan päin, mutta kuten aina flunssassa, makuaistini on kadonnut aivan täysin enkä maista edes tulisesta kastikkeesta mitään. Toisaalta se tekee syömisestä sekä tylsää että yksinkertaista, en viitsi kovin paljoa syödä mitään kun en kerran mitään maistakaan.

Töihin olen tehnyt kuuliaisesti eväitä, syön päivällä kanaa kasviksien ja oliiviöljyn kanssa ja kahvitauolla syön rahkan pienen mehukeittolorauksen kera. Illalla sitten vähän vaihtelevasti jotakin lämmintä ruokaa, riippuen vähän päivän fiiliksestä. Olen koittanut nyt käyttää perunoita pois kellarista, jotka ovat viime vuoden viljelyksistämme vielä jäljellä ettei niitä tarvitsisi viedä peurojen syötäväksi. Ei viitisisi millään omia kasvattamiaan mukuloita heittää metsään! Nämähän ovat lähiruokaa parhaimmillaan ja luomuakin luonnollisesti. Tykkään ylitse kaiken itse tehdyistä lohkoperunoista, joita syömme yleensä viikonloppuisin. Tänään kuorin perunat jo valmiiksi muusia varten. Joo, aivan, en ole siis enää karppaillut niin kovin kuin alkuun, vaikkakin viljoja en juuri syö enkä muutakaan kuin tätä omaa perunaa, jotta pääsisimme niistä eroon ennen uusien perunoiden saapumista. :)

Sillä hetkellä hävetti aivan suunnattomasti.

Sokerin olen jälleen jättänyt kokonaan, ja sain äskettäin äidiltäni vinkin erääseen sokerihimosta irrottautumisen verkkokurssiin, johon otin yhteyttä. Kyseessä on ilmeisesti neljän viikon valmennus ja mentaalivalmennusta sokeririippuvaisuudesta irtautumiseen, kuulostaa siis juurikin minulle sopivalta kurssilta! Toivottavasti pääsen siihen mukaan, ja voin kertoa siitä lisää sitten tuonnempana. Mieli on tosi hyvä, kun olen pystynyt olemaan ilman makeita herkkuja ja syömiseni on muutenkin ollut erittäin hallinnassa viime aikoina. Lupasin miehelleni lopettaa sen yösyömisen, kuten viimeksi kirjoitinkin, ja lupauksethan on luonnollisesti pidettävä.

Töissä eräs ihminen kommentoi pulskistunutta ulkomuotoani ja kysyi olenko saanut lisää kiloja. "Valitettavasti", vastasin ja hän sen jälkeen osoitti paikkoja mistä huomaa, että näin on käynyt. En pahastunut kommentista, koska tottahan se on, mutta kyllä sillä hetkellä hävetti aivan suunnattomasti. Hävetti, että olen ollut niin heikko ja saanut kiloja lisää ja syömällähän nämä kilot on tietenkin saatu. Teki mieli vajota maan alle. Muutenkin huomasin, että jotkut zoomasivat vatsanseutuani, miettien varmaan olenko ollut äitiyslomalla, kuten muutama sitä suoraan kysyikin. Olen jo melko tottunut olemaan tietyllä tavalla silmätikkuna työssäni, olenhan esillä ja ihmisten ilmoilla jatkuvasti ja varmasti ihmiset myös huomaavat ulkomuotoni muutokset, kuten sen, että painoni seilaa edestakas kuin valtamerilaiva pahassa myrskyssä.

Leppoisaa lauantaita, lähden tästä ruuanlaittoon keittämään niitä perunoita ja laitan lohen uuniin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kevätperhosen lento seuraa Suvin matkaa tuhdista merkittävästä ylipainosta kohti kevyempää oloa. Kymmenen vuoden kilojen edestakaisin seilaaminen ja sen vaikutukset kehonkoostumukseen ovat olleet turmiolliset. Koko ylipainon ajan painonmuutokset ovat noudattaneet täsmälleen samaa kaavaa: keväisin kova dieetti ja sitä myöten kevyempi olo ja syksyllä painon kerryttäminen +7-15 kiloa, viime syksynä se 15 kiloa... ja keväällä taas dieettirumba alusta uudelleen. 

Karrikoidusti sanoen Suvi ahmii vuoroin suklaata ja sipsejä, vuoroin painonpudotusohjelmia ja kuivaa kanaa, vuodenajasta riippuen. Nyt on tavoitteena päästä parempaan kuntoon, ja mikä tärkeintä, pysyä siinä. On tarkoitus oppia pitämään itsestään niin paljon, että tämä kauhistuttava painonjojoilemisen kaava saadaan pysäytettyä. Matka parempaan oloon on pitkä ja mutkikas eikä maalia ole vielä näkyvissä..