Tarina lienee kaikille tuttu. Olen aina ollut pullukka, hetkellisesti lukiossa hoikka. Mutta sieltä se paino on lähtenyt nousuun epäsäännöllisen työn ja mukavuudenhaluisuuteni myötä. Ravintolatyö on vaatinut veronsa siinä mielessä, että on positiivisesti kiinnostunut kaikesta alaan liittyvästä – maut houkuttelevat maistelemaan ja sosiaaliset tapahtumat osallistumaan. Myös työn laadun muuttuminen, eli siirtyminen esimieheksi, on näkynyt painossani- nykyisin kun työstä suurin osa kuluu tietokoneen äärellä. Arkiliikunnan vähyys ja oman itseni hemmottelu on lisännyt pelastusrenkaideni määrää. Onneksi lihavat ovat leppoisia. Painosta ei sinällään koskaan ole ollut minulle terveydellistä haittaa, ja olen kyllä useimmiten ollut sinut itseni kanssa. Kiusaamistakaan en ole joutunut kärsimään sitten lapsuuden. En ole kokenut syrjintää työnhaussa tai sosiaalisessa elämässäni. Onnekas minä.

Tästä se ajatus sitten lähti, liikunnasta. Käyn aktiivisesti liikkumassa, keskimäärin 2-5 kertaa viikossa ja onnistuneen liikuntaviikon jälkeen innokkaana astun puntarille vain huomatakseni, ettei painolleni ole tapahtunut mitään, ei mitään. Monesti olen päättänyt olla astumatta vaa`alle pitkiin aikoihin, mutta sitten iskee taas se fiilis, että PAKKO käydä katsomassa, ettei ole paino vain lähtenyt nousuun. Naisen logiikka on kyllä ihmeellinen asia, onko sillä oikeastaan mitään merkitystä, painaako tässä kehossa kolme kiloa vähemmän vai enemmän- jos on terve ja jos mahtuu vaatteisiin.

En tiedä mikä tässä maailmassa on muuttunut, mutta ennen riitti painon pudotukseen se, että lisäsi liikuntaa. Nyt ei riitä, vaan on otettava tueksi ruokavalio. Odotankin innolla ruokavalion vaikutusta. Mielestäni syön oikein, mutta mittasuhteet eivät ole aivan oikeat. Nyt on arjen pienet valinnat otettava aktiiviseen käyttöön, sillä juuri näillä valinnoilla on merkitystä jatkossakin. Tekemällä oppiminen on kantanut niin työelämässä kuin vapaallakin - nyt tavoitteena on tekemällä oppia elämään kultaisella keskitiellä.

Täytän tammikuussa 40 vuotta ja tavoitteena on olla silloin niin hyvässä tikissä, että selviän työelämän haasteissa ainakin vielä 25 vuotta. Ei toki olisi pahitteeksi, jos voisin peilikuvalleni todeta: ”Vau mikä hottis!” Personal trainer Peetu Lehmuksen kanssa olemme samoilla linjoilla tavoitteiden suhteen, ei hottiuteni vaan kilomäärien. Ihanteellinen ja aivan saavutettavissa oleva tavoite olisi 10-15 kg. Se ei vaadi onneksi nälkäkuureja, vaan säännöllistä ateriarytmiä ja liikuntaa. Mitä tuleviin treeneihin tulee, on tiedossa hikisiä tunteja salilla. Peetu kun on omien sanojensa mukaan käännyttänyt kaikki treenattavansa sali-ihmisiksi.

Jännityksellä odotan salitreenejä, sillä en oikeastaan ole sali-ihminen. En tosin tiedä millainen on sali-ihminen, mutta minulle sopii paremmin treenit isommassa porukassa, ryhmäliikuntatunnilla mieluusti salin perällä, mahdollisimman vähän huomiota herättävänä, hiirulaisena ja ”anteeksi että olen olemassa” -asenteella. Tähän kuulemma tulee muutos. Juureni ovat Kymissä, joten en ole edelleenkään tottunut siihen, ettei täällä ketään kiinnosta. Kymissä kiinnostaa. Hyvänä esimerkkinä vuosien takaiset polttarini, joissa minulla oli jalassa punaiset legginsit. Taksijonossa aamuyöllä joku kymiläinen tyttö tunsi pakottavaa tarvetta tulla kertomaan, kuinka hirveät sukkahousut minulla on jalassa. Ai, en tiennytkään!  Täällä voin siis rauhassa tehdä salitreenejä ilman, että ketään kiinnostaa. Onneksi ELIXIA Tikkurilan sali näytti todella houkuttelevalta ja tilavalta, sinne kyllä mahtuu tämmöinen pirtsakka nainen hihittelemään yksinään, sillä treenaaminen ei saa olla liian vakavaa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun olen jumpassa vaatteet nurinpäin.

Saamani palaute projektiin liittyen on ollut pelkästään positiivista. Olenkin monelle sanonut, että ei se päämäärä vaan matka sinne. Saa liittyä seuraan tai tsempata muuten vain. Toivon matkani olevan esimerkki muillekin, aina voi vaa’an suunnan kääntää alaspäin. Kaikki tuleva on muutosta parempaan ja se riittää minulle tässä kohden.  

-Miia

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaupallinen yhteistyö:
Neljän naisen projekti kohti hyvännäköistä ja terveellistä elämää. Miia, Heidi, Maarit ja Sirpa tarttuivat haasteeseen ja tavoittelevat jokainen omaa unelmakuntoaan. Yksi haluaa kiinteytyä sekä oppia syömään ja treenaamaan oikein, toinen on kyllästynyt kuulemaan kuinka laihalta ja riutuneelta näyttää ja kaksi tarvitsee tsemppiä ja uusia ideoita painonpudotukseen. Toisinaan vuodatetaan onnenkyyneliä, toisinaan hikipisaroita, mutta periksi ei anneta!

BLOGGARIT:

Heidi, 36v.

Maarit, 36v.

Miia, 39v.

Sirpa, 47v.

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ MUKANA:






Blogiarkisto

2015