Läheisen poismeno asetti asiat hetkellisesti uuteen järjestykseen. Löysin itsestäni todella sellaisia puolia, mitä en tiennyt olevan olemassakaan. 

 

 

Sali jäi vähäksi aikaa taakse, kuten kaiken maailman ruokavaliot. Sitä ei vaan kyennyt olemaan ihmisten keskellä, saati ajattelemaan mitä suuhunsa laittoi.

 

 

Lenkkeily / haahuilu luonnossa yksin oli oikea ”liikunta” muoto, ilman mitään tavoitteita. En kestänyt edes omaa perhettä, olin niin vihainen kaikille ja kaikelle.

 

 

Suru on ja pysyy, pikkuhiljaa sen kanssa oppii elämään. Opin sen jo 20 vuotta sitten äidin poismenosta.

 

 

Annoin itselleni aikaa ja otin etäisyyttä kaikkiin, sitten kun tunsin oloni taas riittävän vahvaksi, palasin salille ja muiden ihmisten pariin. 

 

 

Sitten olikin mietinnän paikka mistä aloittaa, ohjelmia kun on tullut jo muutama. 

 

 

Tuntui yllättävän hyvältä treenin jälkeen, kun sai purkaa kaiken kiukun ja turhautumisen ym. sekavat tunteet kovaan treeniin. Tajusin että olisi ehkä pitänyt palata salille aiemmin.

 

Sirpa

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaupallinen yhteistyö:
Neljän naisen projekti kohti hyvännäköistä ja terveellistä elämää. Miia, Heidi, Maarit ja Sirpa tarttuivat haasteeseen ja tavoittelevat jokainen omaa unelmakuntoaan. Yksi haluaa kiinteytyä sekä oppia syömään ja treenaamaan oikein, toinen on kyllästynyt kuulemaan kuinka laihalta ja riutuneelta näyttää ja kaksi tarvitsee tsemppiä ja uusia ideoita painonpudotukseen. Toisinaan vuodatetaan onnenkyyneliä, toisinaan hikipisaroita, mutta periksi ei anneta!

BLOGGARIT:

Heidi, 36v.

Maarit, 36v.

Miia, 39v.

Sirpa, 47v.

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ MUKANA:






Blogiarkisto

2015