Palaan vielä hetkeksi lomatunnelmiin ja Kolin upeisiin maisemiin, joista jo viime postauksessani kirjoitinkin.

Kolin mökkivarusteluumme kuului kanootti, jota päätimme eräänä päivänä rohkeasti testata. Aiempaa kokemusta tästä ei ollut kummallekaan kertynyt, joten odotettavissa oli vähintäänkin parisuhteen koetinkivi. Kaikella tekemisellä on aina oltava päämäärä, joten löysimme kartasta laavun ja päätimme suunnata eväiden kanssa nuotiokahveille juuri sinne. Matkaa näin linnunrataa pitkin suunnilleen viisi kilometriä suuntaansa. Ihan kevyt aloitus, mutta rohkeasti kartan osoittamaan suuntaan.

Istuin itse edessä ja pääsääntöisesti keskityin melomaan vasemmalta puolelta. Hyvin nopeasti huomasin siinä meloessani tekniikan tärkeyden. Sillä oli merkitystä, miten istui ja miten käytti koko kehoa melomiseen. Löysinkin nopeasti googlettamalla perusohjeen, jonka mukaan kaksin melottaessa melan on oltava yhtä aikaa vedessä ja vetojen tapahduttava samanaikaisesti. Sama rytmi tukevoittaa kanoottia ja vähentää mutkittelua.

Niin, mutkittelusta puheenollen. En ajatellut sillä olevan merkitystä, että mihin suuntaan pääni pyörii, kunhan nyt melotaan kohti tavoitetta. Mutta olihan sillä. Ei mennyt kauaakaan, kun takaani kuului hiljaista manailua ja minua kehotettiin katsomaan eteenpäin, ettei koko ajan tarvitsisi korjata menosuuntaa. No mielestäni on aivan se ja sama, että mihin katson. Kuka nyt jaksaa tuijotella jonnekin horisonttiin, kun voi siinä miettiä omia ajatuksia ja ihailla luonnon kauneutta. Hanhet, kurjet ja joutsenet tekivät aktiivista muuttoa, joten katseeni harhaili tämän tästä myös yläilmoissa.

Laavupaikka löydettiin etenemällä aina yhden kiintopisteen taktiikalla; Näetkö nuo kaksi keltaista koivua tuolla edessä? Mennään sitä kohti. Tai tuolla niemen kärjessä pidetään tauko. Saapuminen laavulle tapahtui kaislikon lävitse, koska voimat yksinkertaisesti alkoivat olemaan siinä pisteessä, ettei kiertelyyn enää riittäisi energiaa, huumorintajusta puhumattakaan. Onneksi kanootti on todella kevyt meloa, mutta toisaalta pienetkin aallot merkitseviä etenemisen kannalta. Kolin alueella pidetään nuotiopaikat ja laavut todella hyvässä kunnossa, joten nopeasti saimme tulet nuotioon ja makkarat lämpimäksi. Tankkasimme energiaa paluumatkaan. Grillimakkara ei ole ruokavaliooni kuuluva raaka-aine, mutta ehdottoman maistuva oikealla hetkellä, etenkin luontoretkellä.

Paluumatka tuntuikin sitten tuulen myötä aikamoiselta taistelulta, joka käytiin lähinnä oman jaksamisen ja turhautumisen välillä. Turhaudun todella helposti, jos en saa näkyviä tuloksia aikaan. Tässä tapauksessa välillä tuntui, että kanoottimme eteni metrin kerrallaan eteenpäin ja kaksi metriä taaksepäin. Mutta fiilis oli aivan upea takaisin lähtöpisteeseen saavuttuamme. Lihaksia kolotti juuri sillä mukavalla tavalla, että tiesi tämän käyneen treenistä. Ehkei ihan suorinta reittiä mutkittelematta kohteeseen päästy, mutta eihän sillä niin merkitystä ole. Hyvää treeniä joka tapauksessa, täytyykin koettaa joskus uudelleen. Ja hei, parisuhdekin voi hyvin.

 

- Miia

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaupallinen yhteistyö:
Neljän naisen projekti kohti hyvännäköistä ja terveellistä elämää. Miia, Heidi, Maarit ja Sirpa tarttuivat haasteeseen ja tavoittelevat jokainen omaa unelmakuntoaan. Yksi haluaa kiinteytyä sekä oppia syömään ja treenaamaan oikein, toinen on kyllästynyt kuulemaan kuinka laihalta ja riutuneelta näyttää ja kaksi tarvitsee tsemppiä ja uusia ideoita painonpudotukseen. Toisinaan vuodatetaan onnenkyyneliä, toisinaan hikipisaroita, mutta periksi ei anneta!

BLOGGARIT:

Heidi, 36v.

Maarit, 36v.

Miia, 39v.

Sirpa, 47v.

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ MUKANA:






Blogiarkisto

2015