Niin missä vika on ;) No ei sinällään vikaa, vaan tätä unelmaista kuntoa. Ruokavalio alkaa hiljalleen toimia ja liikunta alkaa tekemään tehtävänsä. Harmillista, etten ottanut pään ympärysmittoja tätä projektia aloittaessani, mutta ensi talven tuiskuihin joudun todennäköisesti ostamaan uuden pipon.

Unelmakuntoon pääsemiseksi on laitettava ruokavalio kuntoon. Etukäteen pelkäsin joutuvani suorastaan soppadieetille, sillä niinhän aikoinaan laihdutettiin. Olen joskus sortunut pariin otteeseen johonkin ihmedieettiin, mutta tässä nyt tulos siitä – paino ei pysy poissa, jos ja kun palataan samoihin aterioihin kuin ennen dieettiä. Toki näistä ihmedieeteistä on ollut täsmäapua turvotuksen laskemiseksi, jos on ollut seuraavana viikonloppuna juhlavia vaatteita vaativia menoja.

Ensimmäisen kuukauden keskityin ruokavaliossani säännölliseen ateriarytmiin, ateriakokonaisuuksiin sekä unohtamaan turhat välipalat. Ruokavalioni on kohtalaisen runsas, ei niinkään kaloreiltaan, vaan ruokamääriltään. Saan päivän aikana syödä reilusti, kunhan ruoka on puhdasta ja sisältää sekä proteiineja että hiilihydraatteja. Ei nyt unohdeta niitä kasviksiakaan. Painonpudotukseen yhdistää väistämättä ajatuksen siitä, että ollaan nälkäkuurilla seuraavat puoli vuotta ja muututaan kärttyisäksi keski-ikäiseksi akaksi. Mutta hei, näin ei ole todellakaan tapahtunut! Saan syödä reilusti ja monipuolisesti, mutta suurimmat muutokset ovat tapahtuneet ateriakokonaisuuksissa sekä ateriointiajoissa.

Pyrin pitämään selkeät ateriavälit. Ennen saatoin kahvitella tämän tästä, onhan kahvi voimaannuttavaa tärkeitä asioita miettiessä. Kahvin kanssa saatoin ottaa jogurttia tai makeaa pitkin päivää. Nyt olen tietoisesti keskittynyt kahvinjuontiinkin vain aterioiden yhteydessä, joten se on vähentynyt huomattavasti. Toinen todella suuri muutos on maidon jättäminen ruokajuomana pois, nyt juodaan vettä ruuan kanssa ja hyvä näin.

Ongelmaksi on noussut ainoastaan se, että päivällisen ruokailu ei aina tapahdu säännölliseen aikaan, vaan saattaa joskus venyä pidemmälle iltaan.  Vapaapäivinä elämisen rytmi on erilainen, joten silloin pystyn noudattamaan annettua ruokavaliota täydellisesti.  Välillä sitä on pakko soveltaa, mutta tärkeintä on kuitenkin pitää kiinni ateriarytmistä ja ruokalautasen koostumuksesta. Sitähän se elämä jatkossa tulee olemaan, hyvien valintojen tekemistä.

En usko missään asiassa täyskieltoon, joten en myöskään tässä projektissa. Kun mikään ei ole varsinaisesti kiellettyä, olen pystynyt välttämään herkkuja jo toista kuukautta. Olen kasvanut jo tässä ajassa ihmisenä ja huomannut itsessäni piirteitä, joita en tiennyt olevankaan. Olen tietyissä asioissa hätäinen sekä kärsimätön, mutta ruokavalion sekä liikunnan suhteen minusta on tullut taistelija. En himoitse karkkia, en alkoholia, en kahvipullaa – koska niitä ei ole missään vaiheessa kielletty. Monet kysyvät, enkö saa syödä tai juoda jotain, ja heille yritän kertoa, että saan, mutten halua juuri nyt. Huomaan säästäväni näitä tilanteita johonkin tiettyyn ”juhlahetkeen” enkä halua pilata hyvin alkanutta putkea turhan takia.

Armollinen toki pitää itselleen olla. Oli ilo huomata, ettei viikonloppuna jälkiruuaksi nauttimani mustikkapiirakkapala tuonut ekstrapainoa seuraavan viikon punnitukseen. Olen huomannut tämän herkuttomuuden myös lisäävän ihan outoja mielitekoja- yksi päivä oli pakko syödä omena, sillä se tuoksui aivan vastustamattomalle. Ennen olisin luultavasti himoinnut suklaapatukkaa. Ruokavaliota on tiukennettu pyynnöstäni, mutta nyt ollaan silti vielä fiksuuden ja terveellisyyden puolella, eikä tästä enää alemmaksi mennä. Jaksamistasoni on hyvä ja liikunta maistuu. Kotimme jääkaappi on jakautunut kahteen leiriin, itään ja länteen. Minun sektorini, länsi, sisältää kaikkia ruokavaliooni kuuluvia elementtejä, kun taas idässä eletään rennommin. Jääkaapissamme on itä-länsi ottelu joka päivä; roiskeläppäpitsat vs. Naturdiet. Jännä nähdä, milloin muuri sortuu.

 

-Miia

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Kaupallinen yhteistyö:
Neljän naisen projekti kohti hyvännäköistä ja terveellistä elämää. Miia, Heidi, Maarit ja Sirpa tarttuivat haasteeseen ja tavoittelevat jokainen omaa unelmakuntoaan. Yksi haluaa kiinteytyä sekä oppia syömään ja treenaamaan oikein, toinen on kyllästynyt kuulemaan kuinka laihalta ja riutuneelta näyttää ja kaksi tarvitsee tsemppiä ja uusia ideoita painonpudotukseen. Toisinaan vuodatetaan onnenkyyneliä, toisinaan hikipisaroita, mutta periksi ei anneta!

BLOGGARIT:

Heidi, 36v.

Maarit, 36v.

Miia, 39v.

Sirpa, 47v.

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ MUKANA:






Blogiarkisto

2015