Tällainen julkinen projekti on tuonut mukanaan sen, että ihmiset haluavat jakaa kanssani ajatuksia siitä, mikseivät he voi treenata tai alkaa mihinkään projekteihin. Kuulin eräältä ystävältäni, että hän tuudittautuu siihen, että koska on olemassa myös hyvännäköisiä lihavia, jollainen minäkin kuulemma olin, niin ei sitä kannata alkaa mihinkään aikataulutettuihin projekteihin. Lisäksi monet kertovat vammoistaan sekä perhetilanteistaan, jotka estävät treenaamisen. Yritän näille kaikille aina kertoa, ettei minunkaan projektini ole vaatinut vuorokaudesta liikoja ja että olen liikkunut siten, miltä on tuntunut. Tänäänkin kun ei yksinkertaisesti riittänyt puhtia lähteä ihmisten pariin enää illalla, kokeilin Hyvä terveys -lehdestä (12/15) Eevi Teittisen kahvakuulatreeniä. No eihän se välttämättä niin kaunista katseltavaa ollut, mutta tulipahan jotain tehtyä.

 

 

Hymy irtoaa kyllä ensimmäiselle kommentille siitä, että ethän sinä vain aio laihduttaa tämän enempää. Hei, ei pelkoa, että luut pääsivät törröttämään tässä kropassa.  No, asettamaani minimitavoitteeseeni on enää vajaa kaksi kiloa. Sitten on saavutettu kymmenen kilon pudotus. Paino lähti lähes itsestään putoamaan, kunhan sai ruokavaliosta ja niistä ruoka-ajoista kiinni. Projekti alkoi kohdallani heinäkuussa, nyt eletään marraskuuta eli reilut 3 kuukautta on tehnyt minusta huomattavasti kevyemmän. Viime viikolla siirsin ruokavalion sivuun jääkaapin ovesta. Nyt jo! Huomasin myös, että en elä projektia vaan elämää itsessään. Osaan tehdä fiksut valinnat ruokapöydässä sekä liikkua oman fiiliksen mukaan. Ja kuinka helppoa tämä on ollutkaan.

 

En ole koskaan sinällään inhonnut itseäni, välillä olen ollut tuhdimpi, välillä hoikempi. Mutta täytyy nyt myöntää, että en aio palata vanhaan. Oli kiva kokemus käydä ostamassa uudet farkut, kaksi kokoa pienemmät kuin aiemmin! Uusi kiva paitakin näyttää hyvältä päälläni. Fiilis uudesta kehosta on aivan huippu, vaikka posket ovat kuulemma lommollaan J Peilikuvaan totuttautuminen on ollut haasteellista tai lähinnä siihen, etteivät aivot ja peilikuva kohtaa toisiaan. Mielessäni olen edelleen pulleampi nainen, jonka vatsamakkarat törröttävät. Toisaalta taas huomaan poskipäitteni tulleen kivasti esiin. Painon alentumisen konkretisoi se, kun vaatteet jäävät löysiksi.

 

Sinällään kun mietin, niin hyvännäköisen lihavan sekä ethän enää aio laihduttaa- kommentit erottaa vain kahdeksan kiloa. Kuinka merkitseviä ne sitten ovat olleetkaan ja etenkin riittäviä. Ei aina tarvitse laihduttaa valtavia määriä, jo pienelläkin muutoksella voi saada kehossaan ihmeitä aikaan.  Unelmakuntoprojektini jatkuu jouluun asti, uskoisin, että silloin olen pudottanut painoa noin 12 kiloa. Aivan riittävästi minulle ja keholleni, jotta voin kokonaisvaltaisesti hyvin. Olen sitä mieltä, että jokainen olkoot sen kokoinen kuin haluaa – jos on terve. Ystäväni kommentti siitä, että olin aiemmin hyvännäköinen lihava, naurattaa. Kiva, että olen myös tuhdimpana ”kelvannut” ystävilleni, nyt he saavat totuttautua kevyempään Miiaan. 

 

Miia

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaupallinen yhteistyö:
Neljän naisen projekti kohti hyvännäköistä ja terveellistä elämää. Miia, Heidi, Maarit ja Sirpa tarttuivat haasteeseen ja tavoittelevat jokainen omaa unelmakuntoaan. Yksi haluaa kiinteytyä sekä oppia syömään ja treenaamaan oikein, toinen on kyllästynyt kuulemaan kuinka laihalta ja riutuneelta näyttää ja kaksi tarvitsee tsemppiä ja uusia ideoita painonpudotukseen. Toisinaan vuodatetaan onnenkyyneliä, toisinaan hikipisaroita, mutta periksi ei anneta!

BLOGGARIT:

Heidi, 36v.

Maarit, 36v.

Miia, 39v.

Sirpa, 47v.

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ MUKANA:






Blogiarkisto

2015