Uinti on kulkenut jo lapsuudesta asti mukana harrastuksissani ja viihdyn vedessä erinomaisesti. Norpat ovat vedessä ketteriä, joten siihen kait ruumiinmuotoni soveltuu parhaiten. Mieheni mukaan meidän sukuhaaran jäsenet ovat hyviä uimisessa, lukemisessa sekä kortinpeluussa. Kortinpeluusta en tiedä, mutta uiminen on aina ollut mukavaa.  Päivänä eräänä vesijuostessa muistelin, milloin viimeksi olen hypännyt pomppulaudalta tai sukellellut ihan huvikseen - noo, voi olla että puhutaan kymmenistä vuosista.

Lapsuudessa uimahallissa tuli vietettyä ystävien kanssa paljonkin aikaa ja ihaninta oli heitellä sitä avainrengasta mahdollisimman syvälle ja sukellella sen perässä. Aivan yhtä jännittävää oli yrittää istua niillä rata-aidoilla ja odottaa, että koska uimahallin valvoja tulee kieltämään. Suihkuun eikä saunaan voinut mennä ilman uimapukua ja uinnin jälkeen ostettiin uimahallin kahviosta hartsporttia.  Viime kerralla vesijuoksutreeniä tehdessäni viereisen radan lapset ja teini-ikäiset pojat hyppivät kolmosesta pommeja niin kovin, että sain kunnon vastavirtaharjoitteen. Tytöt sukeltelivat avaimensa perään, jolloin hetkellisesti tuli ikävä siihen aikaan, kun liikunta ei ollut suorittamista vaan kivaa ajanvietettä.

Aikuisiällä uimahalliin meno tarkoittaa väistämättä liikuntaa. Kylpylä onkin eri juttu, sinne ei taas voi mennä urheilemaan, vaan siellä viihdytään.  Viime aikoina olen vesijuossut vyön kanssa, mutta käämiini palaa heti tilanteissa, kun ihanat naiset radalla kirmaavat kaksi tai kolme rinnan keskittyen kaikkeen muuhun kuin itse liikuntasuoritukseen. Onhan se tietty kiva näin ulkopuolisena kuunnella, kuinka naapurin Hilma oli Turkissa lomalla, taas.

En voi ymmärtää niitä useimmiten vanhempia naishenkilöitä, jotka eivät noudata uimahallien sääntöjä peseytymisessä. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, ettei henkilökunta puutu suorilta käsin näihin epäkohtiin. Siellä suu punassa ja hajuvesipilvi taakseen jättäen keskitytään juoruamiseen.  Useimmiten reittini altaassa ei kulje jonossa päästä päähän, vaan muistuttaa pikemminkin ravikilpailujen volttilähtöjä. Edessä oleva ”tilanne” voi vaatia tiukan u-käännöksen ja spurtin.  

Jos vesijuoksuradalla on ruuhkaa, niin uin matkaa. Muutama vuosi takaperin kävin kansalaisopiston uintitekniikkakurssin, mikä on tuonut valtavasti ulottuvuutta uimiseen. Uimalasit päähän ja menoksi. Kaikista parasta on, kun saa polskutella rauhassa omalla radalla, tosin kirittäjiäkin aina välillä tarvitaan. Kaksin erään miehen kanssa samalla radalla uidessani hän tokaisi noin puolen tunnin uinnin jälkeen, että taasko sä olet siinä. Aina jossain kohden matka etenee peräkanaa, vaikka kuinka pyrkisi jättämään väliä.  Näin aikuisiällä syntynyt klooriallergiani on rajoittanut uimahallien käyttöä, mutta oikealla lääkityksellä sekin pysyy kurissa. Onneksi on myös olemassa näitä uimahalleja, joissa ei puhdistukseen käytetä klooria - sellainen halli löytyy viiden kilometrin päästä kotoani.

Uintiharrastus kulkee sykleissä. Saatan olla käymättä useamman kuukauden, mutta sitten taas sytkähdän harrastukselle, ja käyn useana viikkona tai jopa peräkkäisinä päivinä. Jossain kohdin tympäännyn siihen hitaasti etenemiseen ja pidän tauon. Vesijuostessa kello ei tunnu etenevän millään, etenkin jos on ruuhkaisaa. Paras päivä uimiselle on viikonlopun lauantain iltapäivä - lähes aina saa uida rauhassa yksin. Vältän uimahalleihin menoa arkisin klo 16.

Mutta jotenkin mieli vetää sinne pomppulaudalle. Jos saan kympin rikki painon pudotuksessa, lupaan uskaltautua pomppulaudalle. Kolmoselta alastulo vaatinee jo missin mitat ;) Ja palkinnoksi tästä ostan sitten hartsporttia. 

 

-Miia

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaupallinen yhteistyö:
Neljän naisen projekti kohti hyvännäköistä ja terveellistä elämää. Miia, Heidi, Maarit ja Sirpa tarttuivat haasteeseen ja tavoittelevat jokainen omaa unelmakuntoaan. Yksi haluaa kiinteytyä sekä oppia syömään ja treenaamaan oikein, toinen on kyllästynyt kuulemaan kuinka laihalta ja riutuneelta näyttää ja kaksi tarvitsee tsemppiä ja uusia ideoita painonpudotukseen. Toisinaan vuodatetaan onnenkyyneliä, toisinaan hikipisaroita, mutta periksi ei anneta!

BLOGGARIT:

Heidi, 36v.

Maarit, 36v.

Miia, 39v.

Sirpa, 47v.

KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ MUKANA:






Blogiarkisto

2015